Ada 4 kk

Ja niin on koittanut päivä, jolloin lopetan viikkojen laskemisen ja siirryn Adan iän laskemiseen kuukausina. Ja tänään on Adalla tullut siis 4 kuukautta täyteen. Neiti on kasvanut huimasti! Riki painoi viiden kuukauden ikäisenä 19 kiloa ja meidän nelikuinen neiti painaa jo 19,5 kiloa! Viikossa kaksi kiloa painoa tullut?! Ada alkaa kyllä olla siinä iässä, että kasvupyrähdys tulee minä hetkenä tahansa. Rikinkin kanssa kävi niin, että minusta tuntui Rikin kasvaneen viikossa pennusta aikuiseksi. Kooltaan. Luonteeltaan Riki on aina pentu... Rikillä pyrähdys tapahtui silloin noin viiden kuukauden iässä. 

Olen todella ylpeä, miten hyvin Ada osaa ottaa jo kontaktia! Automaattisesti sisään tullessakin ottaa kontaktin odottaessaan vapautusta. Ja ruokaa odottaessakin ollaan päästy siihen, että Ada hetkeksi malttaa ottaa kontaktin lupaa odottaessa. Mitään kummempaa ei olla nyt opeteltu. Ainoastaan kontaktia, odottamista, vapauttamista ja luoksetuloa. Kaikkea noita lähinnä arjen keskellä ilman mitään erityistä koulutustilannetta. Pennun kanssa tietenkin melkein kaikki tilanteet ovat koulutustilanteita, mutta ei olla tosiaan mitenkään erityisesti järjestetty mitään.

Meidän neidillä on hampaat vaihtunut ihan urakalla. Paljoa ei ole lattioilla hampaita näkynyt, mutta ollaan opeteltu hampaiden näyttämistä ja samalla olen hieman asiaa tutkiskellut ja huomannut, miten paljon hampaat heiluu. Eilen viimeksi kokeilin ja otin jopa pari kuvaakin neidin purukalustosta. Kaksi hammasta oli taas heiluvana, toinen oli jo melkein irti. Ja edellisetkin kolot on vielä täyttämättä. :) Adalla tuntuu hampaat irtoavan helpommin kuin Rikillä reilu vuosi takaperin. Rikillä osassa ehti jo toinen kasvaa alta ennen entisten irtoamista.

Rikin ja Adan eroista pystyisi kirjoittamaan kohta varmaan romaanin. Tai ainakin novellin. Kumpikin on erittäin voimakkaita luonteita, vaikkakin Ada on dominoivampi kuin Riki. On Rikinkin kanssa taisteltu, mutta näistä kahdesta Riki on paljon pehmeämpi luonteeltaan kuin Ada. Ja Riki on toisaalta rauhallisempi muutenkin. Ada hyppii ja pomppii ja komentaa. Ulos on hirmuinen kiire ja pomppii ovea vasten. Herätyskellon soidessa neiti sekoaa ja hötkyilee sängyn vieressä kunnes joku nousee. Sisäsiisteyden suhteen kumpikin on melko samanlainen; osaa, mutta ei viitsi. Riki kyllä nykyään on sisäsiisti, mutta pentuna ei aina viitsinyt. Vielä selkeänä erona löytyy se, että vaikka Ada on dominoivampi, pelkää Ada enemmän kuin Riki pentuna. Riki oli rohkeampi pentu kuin Ada. Ja se koko. Ada on paljon isompi pentu kuin Riki oli. 

Löysin Adan kasvattajalta saaman nallen sohvan alta eilen siivotessani. Riki otti nallen heti omakseen. Olen yrittänyt muistutella, että kyseessä ei ole vetolelu, mutta katsellaan nyt, miten pitkään nalle kestää... Aina Adan lähestyessä Riki nappasi nallen äkkiä suuhunsa ja käänsi päänsä pois tai lähti tilanteesta kokonaan pois. 

Viikon päästä sunnuntaina olisi match show, jonne olen osallistumista miettinyt. Tai no, kasvattaja vinkkasi asiasta ja nyt olen tämän iltaa asiaa vakavasti harkinnut. En ole aiemmin ollut mikään näyttelyihminen, mutta kasvattajan pyynnöstä olisi tarkoitus ainakin sen pari kertaa käyttää näyttelyissä arvostelun saamiseksi. Olisi siis tarkoitus mennä harjoittelemaan. Ketään en ole vielä saanut Adaa esittelemään, joten nyt siis harkitsen asiaa lähinnä sen takia enää, että uskaltaisinko itse mennä kehään... Ikinä en ole kehässä ollut, viime vuosina ainoastaan parissa näyttelyssä käynyt katsomassa ja viimeksi "kierrellyt" näyttelyitä äitini esitellessä suomenlapinkoiriaan, kun olin pieni. Ja siis oikeasti pieni. En muista tarkkaan minkä ikäinen, mutta ainakin alle 10. Reilusti. Kai. En siis muista mitään. Mutta katsellaan nyt uskaltaisinko rohkaista mieleni ja käydä treenailemassa neidin kanssa.