Hyvää kuuluu. Vetämään olisin halunnut Rikin kanssa muutamana päivänä jo lähteä, mutta tuulee niin paljon, etten todellakaan halua pihalle vauhtia ottamaan niin Rikiltä kuin tuuleltakin. Pelkkä pakkanen saa naaman jäätymään, vaikka kuinka yrittäisi suojata, saatika silloin kun tuuli on tekemässä pakkasesta entistä kylmempää. Joten siis vetohommat ovat jääneet sitten viime kerran. Eli viime viikonko? :) Mutta hei, kyllähän tässä on ehditty muutakin puuhata ja ihmetellä. Esimerkiksi saimme vihdoinkin Adalta hampaan talteen! Mies totesi eräs ilta, että oli löytänyt poskihampaan ja ottanut sen talteen.
Ada sai viikonloppuna poikaystävän. En olisi ikinä arvannut kyseisen koiran edes tulevan toimeen muiden koirien kanssa. Kyseessä siis ranskis, joka kävi meillä muutamia kertoja ennen joulua ja kielsimme tulemasta, kun Ada on pentu. No, nyt ensimmäistä kertaa kokeilimme, miten tapaaminen sujuisi. Onhan Ada kuitenkin varmaan melkein kolme kertaa isompi kuin ranskis ja suojelijana Riki. Suurin pelko ehkä oli kuitenkin siinä, että Riki ja Ada yhteisenä rintamana kiusaa ranskista. Sitä harjoittelivat muun muassa veljeni koiraa vastaan. Ja siitä ranskis ei varmastikaan olisi tykännyt...
Alkuun olimme hyvin varovaisia ja ranskiskin oli varuillaan. Riki ja Ada lähinnä hötkyilivät, mikä häiritsi ranskista. Myös miehen veli häiritsi ranskista, koska ranskis suojeli häntä ja jos joku lähestyi, ärisi. Lopulta otin ranskiksen hihnan itselleni ja toisella kädellä pidin Adaa pannasta kiinni. Mies piti Rikistä kiinni. Rikiä ei paljoa lopulta ranskiksen läsnäolo häirinnyt. Ada oli aivan innoissaan ja ranskista piti tarkkailla pitkään, ettei päälle kävisi. Koirat haistelivat toisiaan ja ranskis tajusi lopulta, että Ada on pentu ja... narttu... Koko ajan oli takapuolta haistelemassa ja lopulta seuraavana päivänä yritti astua Adan! (Olivat siis yötä meillä, koirat toisistaan erotettuina, Ada ylhäällä, urokset alhaalla aita välissä.) Ada vain istui ja kääntyi katselemaan, mitä toinen yrittää tehdä. Me menimme väliin heti, kun ranskis yritti nousta selkään. Meni ilmeisesti hormonit ihan sekaisin, kun Rikinkin yritti lopulta astua... Rikiä ei ylipäätään ranskiksen läsnäolo paljoa kiinnostanut. Yöllä, kun olin itse mennyt jo nukkumaan ja heräsin kesken unien, kuulin, kun koirille tuli erimielisyyksiä, mutta ne erotettiin heti toisistaan. Totesinkin nukkumaan mennessä, että ovat tarkkana urosten kanssa. Johan se on aiemminkin nähty, että ranskis ei tosiaan Rikille mitään saa tehtyä, mutta Riki ranskikselle... Kaikki meni kuitenkin yllättävän hyvin ja kuten miehen velikin totesi, ei ole ranskis ihan toivoton tapaus muiden koirien suhteen.
Entäs Riki? Riki päätti aloittaa karvanlähdön! Ei tässä onneksi enää niin hirmuisen kireitä pakkasia ole luvassa, mutta kylmää kuitenkin. Tälle viikolle vielä luvattu kymmenestä kahteenkymmeneen pakkasasteeseen. Tajusin viikonloppuna vain nyppiväni ja nyppiväni Rikin kaulaa ja niskaa. Lopulta otin harjan ja karvaa vain irtosi eikä loppua näkynyt. Lopputulos olikin kalju kaula ja niska. Ja äsken totesin, että voisipa taas harata... Ja ei tosiaan MoultMasteriakaan ole tarvinnut vaan ihan perusharjalla irtoaa pohjavilla todella hyvin.
 |
| Muut kuin minä ja mies ei varmaan huomaa eroa, mutta Rikin niska on oikeasti paljon kapeampi nykyään kokonaisuutta katsoessa... |
Sunnuntai-iltana lähtiessäni koirien kanssa pihalle, löysin mitä upeimman näyn taivaalta! Lähdin heti kameraa hakemaan ja mieskin tuli kanssani ihmettelemään näkyä. En muista koskaan aiemmin nähneeni revontulia ainakaan noin suuria! Koirat saivat rauhassa pihalla temmeltää, kun itse vain seisoin tuijottamassa taivaalle. Riki tuli lopulta liinasta nykimään ja vasten pomppimaan. Mutta olipahan vain upea näky! Aivan kuin vihreä seinämä olisi ympäröinyt pihamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti