Rikin vetotreenit

Tänään pääsin taas ihanan ajoissa töistä. Keli on ihanan aurinkoinen pakkaskeli, vaikkakin mittari näytti enää vain -11 astetta, kun kotiin tuli. Töihin lähtiessä pakkasta oli -16 ja muiden töihin saapuessa oli kuulema jo -20. Aurinko oli siis onneksi jo lämmittänyt sopivasti ja kaunis sää sai minut moivoitumaan taas vetolenkille Rikin kanssa. 

Alkuun kerron, että kävimme siis tällä viikolla nyt jo toisen kerran vetämässä. Maanantaina kävimme myös. Silloin lenkki jäi lyhyeksi, koska noin kilometrin päässä mies tuli pyörällä vastaan, kun oli töistä tulossa. Riki jatkoi ensin hienosti matkaa kunnes tajusi, ettei mies seuraakaan meitä. Vinkui ja kääntyi ympäri, enkä kyllä enää edes yrittänyt jatkaa matkaa. Vauhdilla Riki lähti miehen perään, mutta matka tyssäsi karkulaiseen. Viereisestä pihasta oli koira karannut, jonka kävimme palauttamassa kotiinsa. Riki ei meinannut ensin millään pysähtyä ja suostua viemään toista kotiin. Vinkui, kun mies jatkoi matkaa (toinen ei edes huomannut meidän seuraavan). Lopulta saimme jatkettua matkaa. Koko matkan Riki siis veti! Ja ihan hyvää tasaista vauhtia vetikin. 

Tänään töistä tultuani ensin juoksutin kummatkin pihalla. Riki sai samalla lämmitellä lihaksiaan vetolenkkiä varten. 

Meillä oli eilen töissä iltakoulutus valokuvauksesta. Sieltä sitten kokeilin paria ideaa liikkeen ikuistamiseksi. Koska olen ohjekirjaa huono lukemaan, aloinkin ymmärtämään koulutuksessa paremmin tiettyjen asetuksien käyttöä... Esimerkiksi tänään kokeilin ISO-arvojen käyttöä. Olen ehkäpä liian paljon tottunut käyttämään automaattiasetuksia. Nykyinen niin hieno kamerani on ollut minulla jo vuoden ja nyt vasta olen opetellut paremmin kameran käyttöä...

Kuvat ovat siis enemmän ja vähemmän onnistuneita sekä epäonnistuneita. Joissain kuvissa on piirteitä, joissa olen onnistunut ja tykkään kuten seuraavassa. Adan liikkeen olen saanut jotenkin hienosti ikuistettua, vaikka asettelu onkin ihan hirveä...

Mutta kuvausongelmista hyppään taas varsinaiseen aiheeseen. Vein Adan taas sisälle ja Rikille puin valjaat. Riki tulee laittamaan valjaita innokkaasti, mutta rauhallisesti. Olen viime aikoina laittanut Rikin ensin jälkiliinaan kiinni, ja kun olemme siiryneet lähtöpaikoille, kiinnitän vetoliinan. Tänään Riki ei olisi millään malttanut odottaa lähtökäskyä. Vinkui ja takapuoli pomppi ilmaan, kun yritti istua odottamassa. Ja taas ehdin juuri ja juuri hyppäämään itse kyytiin, kun Riki päätti lähteä matkaan. 

Ja taas, vetämisessä ei suurempia ongelmia ollut. Sen pistin merkille ja hämmennyinkin hieman, että Riki on vähentänyt merkkailua! Pysähtyy edelleen tutkimaan ja haistelemaan (kenties hieman vähemmän kuin ennen), mutta ei merkkaa kuitenkaan. 

Matkaa oli nelisen kilometriä ja kotimatkalla Riki tuntui väsyvän tai motivaatio vain hiipui, kun mentiin välillä ihan kävelyvauhtiakin. Mutta annoin vain mennä. Viimeinen suora kotiin oli taas hirmuinen spurtti ja pysähtyi hienosti (automaattisesti) siihen kohtaan, mistä aina lähdetään liikkeelle. Melko hyvä lenkki oli. Edelleen Riki osaa käskyt ja työskennellessään totteleekin hyvin. 

Rikillä on ollut tänä talvena pieni ongelma kakan syönnin suhteen... Mussuttaa pihalla omaa kakkaansa. Teen välillä pienen kakkakierroksen pihalla ja kerään kakat pois, mutta jostain lumen alta Riki löytää kuitenkin jonkun kakkakikkareen, jota mussuttaa. Nyt sitten kokeillaan josko siitä pääsisi eroon. Ensinnäkin Riki on nyt ollut liinassa pihalla, koska ei tule luokse, jos mussuttaa sitä kakkaa... Tietää, että ei tykätä siitä tavasta... Ja olen kyllästynyt siihen temppuiluun, mikä tulee, kun Rikiä yrittää sisään saada. Nyt ollaan annettu ananasmurskaa kerran päivään Rikille ruoan seassa. En tiedä annostuksesta, miten paljon pitäisi antaa, mutta puoli purkkia kerrallaan olen laittanut. Nyt sitten kävin ostamassa apteekista myös ravintolisää, jossa on B-vitamiiniakin. Katsellaan muuttuuko tilanne vai onko kyseessä ikävä kyllä vain tapa...