Pitkään ei syksyn näyttelykausi kestänyt, kun jo seuraavana viikonloppuna päättyi. Eli Joensuu oli viimeinen tänä vuonna.
Ensimmäiselle päivälle (KV) oli myös Ada ilmoitettu, mutta neiti oli niin kalju, ettei lähdetty H:ta hakemaan valioluokasta, koska ei kuitenkaan ollut, mikään pakko.
Aslak oli siis taas ainoana mukana. Ja ensimmisenä päivänä yllättäen taas vettä satoi. Alkoi taas hieman ennen kuin meidän piti mennä kehään ja taisi taas loppua viimeistään, kun malamuuttien arvostelu loppui vai olikohan taas paras uros -kehän jälkeen... No, sade ei Aslakin suoritusta taas haitannut.
Tuomari Robin Searle
"General conformation is good. Good tailset. Nice hindquarter angulation. Flowing topline. I would like a little more sive and bone on him."
ERI SA AVK1 PU3
Taas olen tyytyväinen ensimmäisen päivän tulokseen! Toinen päivä olikin sitten suorastaan ala-arvoinen. Vaikka ensimmäisenkin päivän tuomari tykkäsi enemmän isoista malamuuteista, oli toisen päivän tuomari silti todella epäpätevä arvostelemaan malamuutteja! Minun mielestäni.
Aslak esiintyi taas hienosti, mutta arvostelun annettuaan tuli vielä juttelemaan ja kertomaan, miksi antoi Aslakille H:n. Kertoi, että hänestä tämä koira ei ole malamuutti. Enemmän on huskymainen ja liian feminiininen. Tuomari ei edes uskaltanut itse katsoa Aslakilta hampaita, kun hieman murisi. Ja kun tuomari tuli vinkulelun kanssa Aslakia katsomaan ja Aslak kiinnostuneena otti askeleen tuomaria kohti, kavahti tuomari taaksepäin. Ikää kysyessä korjasin, että ei SHE vaan HE ja hämmästyi selkeästi. Ainoa positiivinen asia arvostelussa oli excellent neck.
Tuomari Vija Klucniece
"Over 2 years. Feminine male. Not enough strong bones. Too high set ears. Excellent neck. Very short body. In this case he moves with short trot, typical for spitz not for sledge dog. Also feet near to cat feet."
AVO H
Tunnustan, että hermot meni niin pahasti, että lähdin vaan kiroten paikalta ja jätin miehen kasaamaan kamat yksikseen.
Myöhemmin olen keskustellut malamuuttien kehityksestä mm. erään kasvattajan kanssa. Keskustelun lopputuloksena tajusin, että Aslakhan on ihan normaalikokoinen malamuutti. Aslak on itse asiassa rotumääritelmän ihanteen mukainen vetokoira. Kuitenkin kehitys on mennyt siihen, että malamuuteista tulee molossimaisempia ja sitä ikävä kyllä liian monet tuomarit ihannoi, vaikka huomioon tulisi ottaa myös käyttötarkoitus. Kumpi on parempi työkoira; melkein 50 kiloinen kuin 30 kiloinen? Aslak painaa 34 kiloa ja säkä on n. 62 cm. Eli ei paljoa poikkea ihanteesta.
Keskustelua oli myös siitä, että nykyään on myös toinen ääripää eli liian pienet malamuutit. Sekin on ikävä asia, johon tulisi myös kiinnittää huomiota.
Olin niin vihainen kyseisen tuomarin tietämättömyydelle, että totesin jo, että tähän loppui näyttelyharrastus. Hittoako minä maksan kalliita maksuja siitä, että joku osaamaton tuomari antaa tuollaisen arvostelun koirastani. Totta, se on vain yhden tuomarin mielipide. Totta, itsepähän olen tähän leikkiin ryhtynyt. Kyllä sitä vaan luulisi, että tämäkin harrastus pitäisi sisällään osaavia ihmisiä. Kyseessä on kuitenkin alunperin jalostukselliset asiat, eikä vain pelkkä harrastus. Mies on kuitenkin sitä mieltä, että eiköhän me vielä tätä harrastusta jatketa, kun hänestä on ollut kuitenkin niin mukava istua kehän laidalla katselemassa. Totesin vaan, että onhan tässä melkein puoli vuotta aikaa asiaa pohtia, kun seuraava näyttely olisi vasta Tuusniemellä helmikuussa.
Että sellainen reissu tällä kertaa.
