Viikon vetotreenit

Tällä viikolla on treenattu vetämistä monta kertaa. Ehkä liiankin monta. Esimerkiksi eilinen olisi ilmeisesti kannattanut jättää välistä... Siitä kohta lisää.

Maanantain treenistä kerroinkin jo. Treenailtiin myös keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Keskiviikkona mentiin samaa reittiä kuin maanantaina. Kaikki meni ihan hyvin. Koirat jaksoivat edelleen vetää hyvin. Hieman piti tiukemmin komentaa, missä reunassa kuljetaan. Ohitustilaneet meni melko hyvin. Ainoastaan parisataa metriä ennen kotia, kun vanhempi mies tuli vastaan, piti komentaa tiukasti koiria. Aloitin ohittamisen valmistelun jo ajoissa, mutta silti kohdalla koirat alkoivat kääntyä miestä kohden. Mies ojensi jo kätensä kuin silittääkseen koiria, kun komensin kovaan ääneen ohi. Mies veti äkkiä kätensä pois ja koirat kääntyivät matkaa jatkamaan. 

Perjantaina pääsimme vetämään päivänvalossa. Samaa reittiä edelleen lähdettiin. Kilometrin päässä edellä käveli vanhempi nainen, josta ei meinannut koirat ohi mennä. Piti komentaa pysähtymään ja samalla pysähtyi nainenkin. Nainen väistyi ja totesi vain hymyillen, että taitaa olla vahvoja koiria. Koirissa riitti paikallaan pitämistä, kun edellä meni mies koiranpennun kanssa ja totesin potkuri keulien, että no joo. Pentu kääntyi sivutielle ja me jatkettiin koirien kanssa matkaa eteenpäin. Muutama poika oli koulusta tulossa ja heidän ohi pääsimme helposti. 

Perjantaina Ada antoi pari kertaa Rikinkin pysähtyä ja meni Rikin kanssa yhdessä haistelemaan pientareelle. Piti jopa minun mennä nykäisemään valjaista, että malttoivat lähteä matkaa jatkamaan. Adasta on tullut hieman malttamaton ja meinaa oikaista risteyksissä. Yritän kuitenkin korjata asiaa, että kääntyminen tapahtuu vain käskystä. Lisäksi Adalla on malttamattomuutta pysyä paikallaan, kun seis-käskyn annan.

Lauantaina käytiin vetämässä kaverin luona. Osa meni luistelemaan. Ajateltiin, että koirat saavat viedä tavarat rannalle, mutta painoa oli liian vähän kahdelle vauhtihirmulle, joten menin itse ahkion kyytiin. Matka pellon läpi oli melko töyssyinen ja koirat meinasivat juosta erään tolpan eripuolilta. Onneksi ehtivät päättää kummalta puolelta mennään, ennen tolppaa. Vauhtia tuntui riittävän edelleen, kun rannalle päästiin ja toisten luistimia vaihtaessa jalkaan, lähdin koirien kanssa erästä metsätietä pitkin pellon reunaa myöten. Se se vasta pomppuinen olikin... Häntäluu meni kipeäksi ja takaisin tullessa jalka taipui pahasti ja meni polvikin kipeäksi. Siirryimme pellolle vetämään, mutta siellä koirilla meni suunnat ihan sekaisin, eivätkä kuunnelleet yhtään käskyjä. Olisivat vain halunneet mennä sinne, minne itse halusivat. Siihen sitten lopetettiin. 

Onkohan kukaan huomannut juoksujen vaikuttavan narttujen työntekoon? 

Taas juostaan...

Ada siis aloitti toiset juoksut. Liekö siinä sitten syy viimeisen parin kuukauden "vihaan uroksia" -temppuilulle. Ekalla kerralla en huomannut tuollaista käyttäytymistä, mutta seuraavalla kerralla varmaan osataan taas yhdistää asioita paremmin, mitkä merkit Adalla viittaa juoksujen alkamiseen. Ensimmäiset juoksut alkoivat kuusi kuukautta sitten. Jospa se olisi nyt se väli, jolla mennään jatkossakin. 

Käytiin eilen pitkästä aikaa ystäväni luona pikaisesti pyörähtämässä. Siellä on melkein kolmevuotias saksanpaimekoira, Luka. Jätettiin meidän koirat autoon siksi aikaa, kun sisällä pyörähdettiin. Ulkona ystäväni laittoi heidän koiransa autotalliin siksi aikaa, että meidän koirat pääsi pihalla pyörähtämään. Luka oli pihalla hämmentyneenä juossut meidän autoa ympäri ja merkkasi kummatkin takakulmat autosta. Siinä sitten meidän koirien pyöriessä pihalla katselin hieman tarkemmin Adan takamusta ja totesin, että ei kai vaan Adalla ala juoksut... Mieskin katsoi ja totesi saman asian. 

Ada ei kuitenkaan aloittanut vuotoa heti ja vasta tänä aamuna saatiin varmuus, kun ulkoa tullessa huomasin Adan tiputtelevan. No, ei kun vaan pöksyt jalkaan. Tällä hetkellä koirat ovat ulkona tarhassa luita syömässä. Tarhan iloja. Saadaan juoksuinen koira sotkemasta sisätiloja...

Kaikista parastahan tässä on se, että Ada vuoti viimeksi 21 päivää ja kahden viikon päästä pitäisi aloittaa näyttelykausi... 

Vetotreenit 13.1.

Lauantaina kävimme lyhyen matkan (max 2 km) molempien koirien kanssa potkurilla siten, että mies istui kyydissä. Mies lähti mukaan, jotta mukana olisi joku auttamassa kahden koiran käsittelyssä. Lenkki meni melko hyvin. Miehen piti olla ainoastaan apuna, kun mentiin tien yli ja käännyttiin takaisin kotiin. Lenkki oli hyvää treeniä koirille painavammalla lastilla. 

Eilen ajattelin olla uhkarohkea ja ottaa vetotreeneissä seuraavan askeleen. Lähdin koirien kanssa YKSIN vetolenkille. Sain molemmat laitettua potkurin eteen ja sopivan reitin mietittyäni oltiin valmiina lähtemään. Reittihän oli meidän normi reitti, mutta toiseen suuntaan. Ja Adallahan meni aikaa, että ymmärsi meidän ihan oikeasti lähtevän eri suuntaan kuin yleensä. Miehen piti tulla auttamaan, jotta saatiin koirat lähtemään oikeaan suuntaan. Toinen ongelma tuli heti meidän pihakujan jälkeen, kun ei Ada taaskaan meinannut antaa periksi siitä, mihin ollaan menossa. Lopulta muutamien erittäin rumien ja voimakkaiden sanojen sekä koirien liinojen selvittämisen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. 

Heti tuli ensimmäinen ohitus. Nainen kuuli käskyni koirille ja väisti itse, kun komensin Rikiä ja Adaa väistämään. No, se meni sitten siinä. Matkaa jatkettiin kilometrin verran, kunnes piti kääntyä ja koirat kääntyivät hienosti oikeaan suuntaan. Välillä potkin itsekin vauhtia, etenkin ylämäessä. 

Olin todella yllättynyt siitä, että kaiken kaikkiaan suunnat menivät Adallakin hyvin. Ainoa ongelma oli alku ja sitten reitin keskivaiheilla oli ongelma, kun ei mentykään samaan suuntaan kuin yleensä vaan käännyttiinkin siihen suuntaan, mistä ollaan näille kahdelle muulle reitille tultu. Jos kukaan sai selvää tuosta selityksestä... 

Hieman jännitti eräs alamäki mutkineen, että kaatuuko potkuri, mutta selvittiin hienosti siitäkin. Molemmat pysähtyvät käskystä hyvin, vaikka Adalla ei aina ole malttia odottaa pitkään uutta lähtökäskyä. Ada ei myöskään antanut Rikin pysähdellä ollenkaan (jee!), vaikka itse pysähtyikin kesken vauhdin tarpeilleen. Riki ei vaan silloinkaan ehtinyt mitään edes miettiä tekevänsä, kun Ada oli jo matkaa jatkamassa. Eli tuntuu, että tavoite saavutetaan kovalla treenillä. Ada on loistava vetokoiran alku, joka laittaa Rikinkin juoksemaan ja siten siis Rikin pysähtelyt vähenevät huomattavasti! 

Matka oli n. 5 kilometriä ja aikaa meni 40 minuuttia. Ei mikään huonompi alku. Eikä tarvinnut miehelle soittaa ja käskeä hakemaan toista koiraa, vaikka käskinkin puhelimen äärellä vahtimaan soittoa! Lopuksi koirat saivat vielä purkaa energiaansa omalla pihalla juosten.

Kuvat on huonolaatuisia, kun oli vanha digikamera turvallisuussyistä matkassa.

Adan silmäpeilaus

Ada kävi tänään eläinlääkärissä silmäpeilauksessa sekä rokotukset päivittämässä. Silmätipat oli hankala Adalle laittaa. Tilannekin oli todella huono, kun olimme juuri tulleet vastaanottoon sisään, siellä on muita koiria ja ihmisiä sekä paljon hajuja. 20 minuuttia jouduimme odottamaan, kunnes tuli kutsu kakkoshuoneen pöydälle nostamaan koira. Siinä hetken huoneessa lääkäriä odotellessani mietin, miten hitossa saan muka koiran siihen pöydälle. Lääkärille totesin olevani siltä osin huono koiranomistaja, että en todellakaan jaksa nostaa omaa koiraani. 

No, koira saatiin pöydälle. Oltiin jo mietitty, että mitenkähän se lääkäri saa muka Adalta silmät katsottua. Hötkyilevältä, yli-innokkaalta Adalta. Eihän hänen tarvinnut kuin vaan katsoa. Itse pidin pannasta kiinni, mutta ei mitään ongelmia ollut. Ada ei ilmeisesti kokenut tilannetta kovinkaan miellyttävänä, kun joku outo mies tuijotti valon kanssa hänen silmiinsä. Korvat veti päätä pitkin, eikä todellakaan kääntänyt katsettaan pois. Mitään ongelmaa ei siis kuitenkaan syntynyt ja lääkäri totesi Adan silmien olevan terveet!

Lopuksi vielä siis se rokote päivitettiin. Meinasi lääkäri sen unohtaa, mutta muistutettuani kääntyi ottamaan rokotteen. Sillä aikaa Ada kääntyili pöydällä ja oli takapuoli lääkäriin päin. Lääkäri tuli ja ihan noin vain laittoi piikin Adan lonkkaan. Ja Ada hyvin loukkaantuneen näköisenä käänti äkkiä päänsä ja tuijotti lääkäriä ilmeellä "mitä hittoa minulle teit?!". 

Totesin kotona miehelle, että en taida tosiaan viedä kyseiselle lääkärille Adaa enää. Ada ei varmastikaan anna kyseiselle lääkärille tuota käyntiä anteeksi kovinkaan helposti. NIin loukkaantuneen näköinen neiti oli. :) Mutta onneksi kyseessä ei ollutkaan meidän normi eläinlääkäri. 

Lyhyesti Adan vetohommista

Talvi tuli ja meni, täällä ei lunta ole kovin kummoisesti. Sen verran suli maa, että kevyen liikenteen väyläkin oli taas sula ja päätin ottaa pyörän tallista. Pari kertaa ollaan nyt käyty Adan kanssa vetämässä ja mainiosti on mennyt. 

Ensimmäisellä kerralla Ada aloitti taas hienosti vetämisen, mutta huomasi, ettei olla hetkeen käyty vetämässä, kun vauhti hidastui jo hyvissä ajoin parin kilometrin jälkeen. Käskyt toimivat kuitenkin jo melko hyvin Adalla. Pitäisi vaan testailla reittiä vaihtamalla vielä asia... Seis-käsky on hankala. Ada kyllä pysähtyy kesken matkan, mutta paikallaan ei oikein malta pysyä ja odottaa. Muuten suunnatkin menee ihan hyvin, kunhan vaan ajoissa sanoo.

Myös ohi-käskyn Ada on oppinut. Ensimmäisellä kerralla muutaman kerran ohiteltiin. Ihan ok meni muuten, mutta silloin kun ohitettava vastaantulija taisi hieman jopa pelätä Adaa ja meni melkein ajotielle ja käänsi kylkensä meitä kohden, Ada kiinnostui entistä enemmän ja piti pysähtyä. Seuraavalla kerralla ei mitään ongelmaa. Toisella vetokerralla tehtiin vain yksi ohitus. Ohitettava oli edellä juoksija. Annoin Adalle kaksi käskyä yhtäaikaa, oikea ohi. Alkuun ei meinannut mennä jakeluun ja melkein kohdalla ollessa pysähdyttiin. Kokeiltiin uudestaan ja hienosti Ada kuunteli ja ohitti oikealta juoksijan. Takaisin vasempaan reunaan pääseminen olikin sitten toinen juttu... Minun piti ojentaa käsi eteen ja liinasta nykäistä Ada takaisin vasempaan reunaan.

Mutta muuten on kyllä kokonaisuudessaan hyvin vetohommat menneet. Ada on innokkaana mukaan lähdössä. Jopa niin innokkaana, että meinasi taas lähteä ilman minua matkaan aidan yli hyppäämällä. Tällä kertaa oli korvat tallella. 

Adan uuden vuoden aatto

Nyt siis tosiaan puhe Adan uudesta vuodesta, koska tänä vuonna Rikin uuden vuoden aatossa ei ollut mitään erikoista. Rikille kyseessä oli normaali ilta, eikä Rikiä häirinnyt epämääräiset äänet ollenkaan. Adakin oli alkuun ihan normaali. Pihalla käydessä alkuun oli normaali, hieman kuunteli, että mikä pauke on. Ja lopulta tajusi, että tätähän voisi hieman pelätäkin ja juoksi ovelle. 

Sisällä Ada seurasi minua joka paikkaan, tuli sohvalle viereen ja jopa välillä piiloutui minun taakseni sohvan nurkkaan. Miehen veli tuli meillä käymään ja ajateltiin lähteä kaupungilla pyörähtämään, katsomaan mitä siellä tapahtuu. No, emmehän me voineet jättää Adaa kotiinkaan ja autossa meteliä ei kuulunut niin kovasti, joten otettiin Ada mukaan. Ensin pyörähdettiin äitini luona, jossa oli paljon vieraita. Ada oli aivan innoissaan ja unohti heti pelkonsa. Seuraavaksi pyörähdettiin eräiden kavereiden luona. Siellä on Huugo-poika, joka meillä oli vierailulla vuosi takaperin. Monta kertaa puhelimessa jo mainittiin, että meillä on Ada mukana, onko ok, on ollut hieman äreänä uroksille viime aikoina. Asia oli ok ja Adakin tervetullut.

Perillä Huugo oli innoissaan heti ovella vastassa ja siitähän Ada totta kai hieman varovaiseksi rupesi. Yllätyin kuitenkin kovasti siitä, miten rauhallinen Ada loppujen lopuksi oli Huugon kanssa. Pyörivät huoneesta toiseen valvonnan alaisina, vaikkakaan leikkiin Ada ei ryhtynyt. Haistelivat kuitenkin toisiaan ja Huugo seuraili Adaa joka paikkaan. Ainoastaan pari kertaa Ada hieman ärähti Huugolle, jolloin komensin tiukasti, mutta kertaakaan ei Ada ei käynyt Huugon kimppuun. Huugo on sellainen rento ja vilkas poika, jota Ada sieti melko hyvin. Olin positiivisesti yllättynyt!

Koirankopit

Vihdoin ja viimein koirankopit ovat siinä tilanteessa, että toisesta uupuu vain katto ja sekin on valmiina, odotellaan vain huopien liiman kuivumista huomiseen, jotta nostetaan katto paikalleen. Kopit on rakennettu hieman eri tavalla, vaikkakin perusperiaate on ollut molemmissa sama. 

Pohjana on eurolava kokoa 80x120 cm. Reunat ensimmäiseen tehtiin kakkoskakkosesta, toiseen kakkosnelosesta, jotta saatiin suoraan korkeampi reuna eristeiden ja pohjalevyjen peittämiseen. 

Ensimmäiseen versioon seinän rakenne tehtiin myös kakkoskakkosesta, toiseen versioon kulmiin laitettiin kakkosnelosta. Oviaukko on leveydeltään muistaakseni n. 40-45 cm x 55 cm. Seinät rakennettiin ihan vain ulkovuorauspaneelista 120x20 mm. 

Ensimmäinen versio katosta toi korotusta koppiin ihan hirvittävän paljon! Muutenkin siinä pystyttämisvaiheessa kauhisteltiin, että ei nyt mitat pitäneetkään aivan paikkaansa, kun sitä korkeutta alkoi vaan tulla ja tulla lisää... Toiseen versioon tiputettiin rakenteen korkeutta 20 cm eli kun ensimmäisen sisäkorkeus piti alunperin olla 85 cm, laitettiin toiseen 65 cm. Ja ensimmäiseen tuli vielä katon korkeus lisää, mikä oli varmaan se noin reilu 10 cm. 

Toinen katto rakennettiin hieman eri tavalla. Käytettiin hieman vähemmän puutakin siihen... Ei pitäisi niin isolta näyttää, eikä ainakaan paina niin paljoa kuin ensimmäinen. 

Kuvassa on siis se ensimmäinen koppi ja kuten huomaa, kopista tuli melko korkea... Koppi onkin tarkoitettu Rikille, joka ei todellakaan edes hyppisi katolle. Toisesta tulee matalampi, eikä minulla ole hajuakaan yrittääkö Adakaan hyppiä katolle. Katto on kuitenkin huopaa, että ei pitäisi liian liukkaaksi mennä. Tähän hätään ei ainakaan mitään liuskaa olla sinne rakentamassa. Katsellaan sitten joskus. 

Lopuksi voin vaan todeta, että ensi kerralla, kun suunnittelen jotain tällaista rakennusprojektia, toivon todellakin, että itse "rakennusmestarikin" olisi kiinnostunut asiasta jo suunnittelussa, eikä vasta rakennusvaiheessa. Mitat ei mennyt kuten suunnittelin, koska en tiennyt, miten toinen kopit oikeasti rakentaa. Ja puutavara ei riittänyt laisinkaan... Paneeli riitti eiliseen asti, mutta ennen joulua käytiin jo kakkoskakkosta lisää ja kakkosnelostakin sitten ostettiin. Projekti kesti kuukauden verran. Ei ainakaan voi sanoa, että oltaisiin kiirettä pitänyt. 

Taas mätsäreistä...

Tänään olisi ollut pitkästä aikaa taas mätsäri. Viimeksi täällä päin olisi ollut joulukuun alussa (muistaakseni), mutta ei menty, koska ajatteluni mätsäreistä muuttui syksyn aikana paljon. Nyt olisi alkamassa taas näyttelykausi (okei, neljä viikkoa aikaa) ja olisi varmasti hyvää treeniä käydä mätsärissä. Olin jo pitkään miettinyt, että mätsäriin en enää mene, mutta eilen aloin jo epäröimään. Mutta kun asiaa taas tarkemmin ajattelin, päädyin makoilemaan sohvalle ja kirjoittamaan ajatuksiani tänne sen sijaan, että olisin mätsäriin lähtenyt. 

Päädyin tähän tilanteeseen, koska olen edelleen sitä mieltä, että mätsäreistä ei saa niin suurta hyötyä, että viitsisin mennä hermoni menettämään sinne. Jos mätsäri olisi ollut jonkun toisen järjestön pitämä, olisin saattanut mennäkin. Adalle tekisi hyvää tavata muita koiria ja mätsärissä niitä riittäisi. Mutta sitten päästäänkin sanaan MUTTA. 

Tila, jossa mätsäri pidetään on pieni. Pieneen tilaan ahdataan kolme kehää. Pienet ahtaat käytävät, jonne ahdataan ihan liikaa koiria. Vaikka Ada kaipaakin treeniä muiden koirien kanssa, olisi väärin tunkea koira sellaiseen ahtauteen, kun koira on muutenkin ollut hermoheikko viime aikoina. Lisäksi vaikka Ada on hermoheikko, on siellä monet muutkin hermoheikkoja. Niin koirat kuin ihmisetkin. Ja ihmisten kanssa minä olen heikkohermoinen. 

Lisäksi mätsärit ovat politikointia. Niin ovat näyttelytkin, mutta niissä on kuitenkin rotumääritelmät, joiden mukaan arviointi tapahtuu. Politikointia on näyttelyissä lähinnä se, miten tuomari sinä päivänä koiran näkee verrattuna rotumääritelmään. Mätsärissä taas kyse on lähinnä siitä, tykkääkö tuomari sellaisesta koirasta, jota olet esittämässä. Tällainen kuva minulle ainakin on jäänyt. Etenkin viimeisimmästä, jossa olin. Vai mitä mieltä muut ovat siitä, että punaisen nauhan saavat vain isot koirat, kaikki pienet koirat ovat sinisten kehässä? 

Jos koira, kuten Ada, tarvitsee treeniä näyttelyiä varten, me voimme treenata kaveriporukan kanssa. Ja Ada tarvitsee treeniä muiden koirien kanssa, joten me voimme tavata kavereiden koiria. Emme mene hermoja menettämään turhan takia. Rikin kanssa emme ole ikinä mätsärissä käyneet, emmekä aio mennäkään. En tarvitse ketään tuntematonta ihmistä, kokematonta "tuomaria", kertomaan onko meillä hieno koira vai ei, onko meillä hyvä kontakti vai ei. Ja jos haluaa harrastaa, voi harrastaa jotain muuta. 

Eilen asiaa ajateltuani ajatukseni olivat yllättäen voimakkaammat kuin nyt. Mieleni on rauhoittunut ja olen tyytyväinen päätökseeni jättää mätsäri väliin. Tänään itse asiassa olisi näyttelytreenitkin, mutta vasta illalla ja huomenna pitäisi olla aikaisin aamulla töitä loman jälkeen aloittelemassa, joten jää todennäköisesti väliin. 

Sellaista tällä kertaa.