Lauantaina kävimme lyhyen matkan (max 2 km) molempien koirien kanssa potkurilla siten, että mies istui kyydissä. Mies lähti mukaan, jotta mukana olisi joku auttamassa kahden koiran käsittelyssä. Lenkki meni melko hyvin. Miehen piti olla ainoastaan apuna, kun mentiin tien yli ja käännyttiin takaisin kotiin. Lenkki oli hyvää treeniä koirille painavammalla lastilla.
Eilen ajattelin olla uhkarohkea ja ottaa vetotreeneissä seuraavan askeleen. Lähdin koirien kanssa YKSIN vetolenkille. Sain molemmat laitettua potkurin eteen ja sopivan reitin mietittyäni oltiin valmiina lähtemään. Reittihän oli meidän normi reitti, mutta toiseen suuntaan. Ja Adallahan meni aikaa, että ymmärsi meidän ihan oikeasti lähtevän eri suuntaan kuin yleensä. Miehen piti tulla auttamaan, jotta saatiin koirat lähtemään oikeaan suuntaan. Toinen ongelma tuli heti meidän pihakujan jälkeen, kun ei Ada taaskaan meinannut antaa periksi siitä, mihin ollaan menossa. Lopulta muutamien erittäin rumien ja voimakkaiden sanojen sekä koirien liinojen selvittämisen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa.
Heti tuli ensimmäinen ohitus. Nainen kuuli käskyni koirille ja väisti itse, kun komensin Rikiä ja Adaa väistämään. No, se meni sitten siinä. Matkaa jatkettiin kilometrin verran, kunnes piti kääntyä ja koirat kääntyivät hienosti oikeaan suuntaan. Välillä potkin itsekin vauhtia, etenkin ylämäessä.
Olin todella yllättynyt siitä, että kaiken kaikkiaan suunnat menivät Adallakin hyvin. Ainoa ongelma oli alku ja sitten reitin keskivaiheilla oli ongelma, kun ei mentykään samaan suuntaan kuin yleensä vaan käännyttiinkin siihen suuntaan, mistä ollaan näille kahdelle muulle reitille tultu. Jos kukaan sai selvää tuosta selityksestä...
Hieman jännitti eräs alamäki mutkineen, että kaatuuko potkuri, mutta selvittiin hienosti siitäkin. Molemmat pysähtyvät käskystä hyvin, vaikka Adalla ei aina ole malttia odottaa pitkään uutta lähtökäskyä. Ada ei myöskään antanut Rikin pysähdellä ollenkaan (jee!), vaikka itse pysähtyikin kesken vauhdin tarpeilleen. Riki ei vaan silloinkaan ehtinyt mitään edes miettiä tekevänsä, kun Ada oli jo matkaa jatkamassa. Eli tuntuu, että tavoite saavutetaan kovalla treenillä. Ada on loistava vetokoiran alku, joka laittaa Rikinkin juoksemaan ja siten siis Rikin pysähtelyt vähenevät huomattavasti!
Matka oli n. 5 kilometriä ja aikaa meni 40 minuuttia. Ei mikään huonompi alku. Eikä tarvinnut miehelle soittaa ja käskeä hakemaan toista koiraa, vaikka käskinkin puhelimen äärellä vahtimaan soittoa! Lopuksi koirat saivat vielä purkaa energiaansa omalla pihalla juosten.
Kuvat on huonolaatuisia, kun oli vanha digikamera turvallisuussyistä matkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti