Tänään olisi ollut pitkästä aikaa taas mätsäri. Viimeksi täällä päin olisi ollut joulukuun alussa (muistaakseni), mutta ei menty, koska ajatteluni mätsäreistä muuttui syksyn aikana paljon. Nyt olisi alkamassa taas näyttelykausi (okei, neljä viikkoa aikaa) ja olisi varmasti hyvää treeniä käydä mätsärissä. Olin jo pitkään miettinyt, että mätsäriin en enää mene, mutta eilen aloin jo epäröimään. Mutta kun asiaa taas tarkemmin ajattelin, päädyin makoilemaan sohvalle ja kirjoittamaan ajatuksiani tänne sen sijaan, että olisin mätsäriin lähtenyt.
Päädyin tähän tilanteeseen, koska olen edelleen sitä mieltä, että mätsäreistä ei saa niin suurta hyötyä, että viitsisin mennä hermoni menettämään sinne. Jos mätsäri olisi ollut jonkun toisen järjestön pitämä, olisin saattanut mennäkin. Adalle tekisi hyvää tavata muita koiria ja mätsärissä niitä riittäisi. Mutta sitten päästäänkin sanaan MUTTA.
Tila, jossa mätsäri pidetään on pieni. Pieneen tilaan ahdataan kolme kehää. Pienet ahtaat käytävät, jonne ahdataan ihan liikaa koiria. Vaikka Ada kaipaakin treeniä muiden koirien kanssa, olisi väärin tunkea koira sellaiseen ahtauteen, kun koira on muutenkin ollut hermoheikko viime aikoina. Lisäksi vaikka Ada on hermoheikko, on siellä monet muutkin hermoheikkoja. Niin koirat kuin ihmisetkin. Ja ihmisten kanssa minä olen heikkohermoinen.
Lisäksi mätsärit ovat politikointia. Niin ovat näyttelytkin, mutta niissä on kuitenkin rotumääritelmät, joiden mukaan arviointi tapahtuu. Politikointia on näyttelyissä lähinnä se, miten tuomari sinä päivänä koiran näkee verrattuna rotumääritelmään. Mätsärissä taas kyse on lähinnä siitä, tykkääkö tuomari sellaisesta koirasta, jota olet esittämässä. Tällainen kuva minulle ainakin on jäänyt. Etenkin viimeisimmästä, jossa olin. Vai mitä mieltä muut ovat siitä, että punaisen nauhan saavat vain isot koirat, kaikki pienet koirat ovat sinisten kehässä?
Jos koira, kuten Ada, tarvitsee treeniä näyttelyiä varten, me voimme treenata kaveriporukan kanssa. Ja Ada tarvitsee treeniä muiden koirien kanssa, joten me voimme tavata kavereiden koiria. Emme mene hermoja menettämään turhan takia. Rikin kanssa emme ole ikinä mätsärissä käyneet, emmekä aio mennäkään. En tarvitse ketään tuntematonta ihmistä, kokematonta "tuomaria", kertomaan onko meillä hieno koira vai ei, onko meillä hyvä kontakti vai ei. Ja jos haluaa harrastaa, voi harrastaa jotain muuta.
Eilen asiaa ajateltuani ajatukseni olivat yllättäen voimakkaammat kuin nyt. Mieleni on rauhoittunut ja olen tyytyväinen päätökseeni jättää mätsäri väliin. Tänään itse asiassa olisi näyttelytreenitkin, mutta vasta illalla ja huomenna pitäisi olla aikaisin aamulla töitä loman jälkeen aloittelemassa, joten jää todennäköisesti väliin.
Sellaista tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti