Tällä viikolla on treenattu vetämistä monta kertaa. Ehkä liiankin monta. Esimerkiksi eilinen olisi ilmeisesti kannattanut jättää välistä... Siitä kohta lisää.
Maanantain treenistä kerroinkin jo. Treenailtiin myös keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Keskiviikkona mentiin samaa reittiä kuin maanantaina. Kaikki meni ihan hyvin. Koirat jaksoivat edelleen vetää hyvin. Hieman piti tiukemmin komentaa, missä reunassa kuljetaan. Ohitustilaneet meni melko hyvin. Ainoastaan parisataa metriä ennen kotia, kun vanhempi mies tuli vastaan, piti komentaa tiukasti koiria. Aloitin ohittamisen valmistelun jo ajoissa, mutta silti kohdalla koirat alkoivat kääntyä miestä kohden. Mies ojensi jo kätensä kuin silittääkseen koiria, kun komensin kovaan ääneen ohi. Mies veti äkkiä kätensä pois ja koirat kääntyivät matkaa jatkamaan.
Perjantaina pääsimme vetämään päivänvalossa. Samaa reittiä edelleen lähdettiin. Kilometrin päässä edellä käveli vanhempi nainen, josta ei meinannut koirat ohi mennä. Piti komentaa pysähtymään ja samalla pysähtyi nainenkin. Nainen väistyi ja totesi vain hymyillen, että taitaa olla vahvoja koiria. Koirissa riitti paikallaan pitämistä, kun edellä meni mies koiranpennun kanssa ja totesin potkuri keulien, että no joo. Pentu kääntyi sivutielle ja me jatkettiin koirien kanssa matkaa eteenpäin. Muutama poika oli koulusta tulossa ja heidän ohi pääsimme helposti.
Perjantaina Ada antoi pari kertaa Rikinkin pysähtyä ja meni Rikin kanssa yhdessä haistelemaan pientareelle. Piti jopa minun mennä nykäisemään valjaista, että malttoivat lähteä matkaa jatkamaan. Adasta on tullut hieman malttamaton ja meinaa oikaista risteyksissä. Yritän kuitenkin korjata asiaa, että kääntyminen tapahtuu vain käskystä. Lisäksi Adalla on malttamattomuutta pysyä paikallaan, kun seis-käskyn annan.
Lauantaina käytiin vetämässä kaverin luona. Osa meni luistelemaan. Ajateltiin, että koirat saavat viedä tavarat rannalle, mutta painoa oli liian vähän kahdelle vauhtihirmulle, joten menin itse ahkion kyytiin. Matka pellon läpi oli melko töyssyinen ja koirat meinasivat juosta erään tolpan eripuolilta. Onneksi ehtivät päättää kummalta puolelta mennään, ennen tolppaa. Vauhtia tuntui riittävän edelleen, kun rannalle päästiin ja toisten luistimia vaihtaessa jalkaan, lähdin koirien kanssa erästä metsätietä pitkin pellon reunaa myöten. Se se vasta pomppuinen olikin... Häntäluu meni kipeäksi ja takaisin tullessa jalka taipui pahasti ja meni polvikin kipeäksi. Siirryimme pellolle vetämään, mutta siellä koirilla meni suunnat ihan sekaisin, eivätkä kuunnelleet yhtään käskyjä. Olisivat vain halunneet mennä sinne, minne itse halusivat. Siihen sitten lopetettiin.
Onkohan kukaan huomannut juoksujen vaikuttavan narttujen työntekoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti