Rikin treenikauden aloitus

Tänään oli Rikin vuoro päästä vetotreeneihin. Matka oli 3,8 km. Riki on kyllä rauhallisuuden perikuva... Maksiminopeus oli 38 km/h, mikä on suurin maksiminopeus, mitä tämän treenikauden aikana on vielä meidän koirilla ollut. Keskinopeuskin oli 8,7 km/h, mikä oli jopa nopeampi kuin Aslakilla eilen. Mutta silti Rikistä huokuu rauhallisuus töitä tehdessä. Yllätyin kovasti, kun näin gps:n lukemat. 

Riki olisi mielellään myös haistellut kaikkea mahdollista, mutta lopulta minulla meni hermot ja piti tiukasti komentaa, jotta lopettaisi ja keskittyisi töihin. Lisäksi liina oli välillä todella kevyesti tiukalla ja välillä taas ei lainkaan... Ohitukset taas menivät ihan hyvin. Ihmisiä ohitimme jopa ihan vierestä ja Riki vain hieman päätään käänti haistellakseen, mutta jatkoi matkaa reagoimatta sen enempää. Koirat ohitimme tien toiselta puolelta ja nekin sujuivat hyvin. Sama koira, joka Aslakille räkytti heidän pihaa ohittaessamme, räkytti myös Rikille. Rikikin kiinnostui toisesta koirasta ja kääntyi jo sinne päin, mutta jatkoi kuitenkin matkaa. Vaikkakin se pienikin motivaatio laski hetkeksi kokonaan. Kuitenkin viimeisen suoran Riki veti hienosti kotiin asti. 

Jospa me tästä hiljalleen saadaan taas Riki motivoitua vetohommiin. Jos ei muuten niin uhkasin jo laittaa Adan kaveriksi töihin... 

Aslakin treeniä ja lihashuoltoa!

Eilen lähdettiin Aslakin kanssa vetolenkille. Matka oli 4,8 km ja keskinopeus 8,3 km/h, maksimi nopeus 32,6 km/h. Pysähtelin alussa useamman kerran, jotta Aslakille muistuisi taas mieleen, että ei tekisi omatoimisia pysähdyksiä, mutta kyllähän Aslak niitä kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti teki... Lopulta uskoi, kun kovasti komensin ja jatkoi matkaa ennen kuin ehti koipeaan nostaa. 

Aslak juoksi tasaisella ravilla. Väliajat vaihtelivat 7,7-9,7 km/h. Aslak kuunteli hyvin käskyjä ja jopa hieman ennen kotoa ollut jäniskevennys meni lopulta suht hyvin. Jänis lähti aivan yllättäen juoksemaan tien vierestä metsään päin ja Aslak toki kääntyi hieman perään, mutta hetken tuijoteltuaan jatkoi käskystä matkaa. Vaikka kyllähän se katse sinne jäniksen perään tuijotteli. Samoin myös erään pihan ohi kulkiessa pihassa räkytti koira, joka hieman Aslakia sai yllytettyä, mutta kovalla komennuksella Aslak kääntyi takaisin reitille ja jatkoi matkaa. 

Aslakin kanssa on tarkoitus treenata lokakuun alussa olevia kisoja varten ja tänään oli siis vuorossa lihashuoltoa myös kisoja ajatellen. Kävimme tutun hierojan luona. Aslak ensin hieman veti kierroksia pihassa olevista hevosista, mutta rauhoittui makuulle. Kun tajusi, mistä on kyse ja alkoi jumeja löytymään, ei enää niin rauhassa maannutkaan. Aslak käänsi kylkeä, mutta sekään ei ollut hyvä ja kääntyi takaisin. Mutta kun sekään ei ollut edelleenkään hyvä, nousi istumaan ja tuijottamaan hierojaa. Kun hieroja yritti selän puolelle tulla, Aslak kääntyi. Saimme Aslakin takaisin kyljelleen, mutta joitain kertoja vielä kääntyili. Lopulta oli jäljellä enää yksi kylki, jota Aslak ei millään olisi antanut koskea, mutta lopulta ymmärsi alistua, kun en periksi antanut. Kovasti kyllä minullekin murahti, mutta ei auttanut tänään vastustaminen. 

Aslak saatiin siis lopulta hierottua. Takaosa oli pehmeämpi, mutta etuosa oli jumissa. Käymme varmaan ainakin pari kertaa syyskuun aikana vielä hieronnassa niin on lihakset paremmassa kuosissa kisoissa. 

Ensimmäiset isot yhteistreenit!

Uskaltauduin lähtemään mukaan valjakkohiihtäjien yhteistreeneihin. Talvella en enää heidän kanssaan jatka, koska emme hiihdä, mutta sulan aikaan jokainen treenaa haluamallaan tavalla, juoksemalla, kickbikella tai pyörällä. Tarkoitukseni oli aloittaa treenit Aslakin kanssa, mutta töissä on ollut melkoinen stressiviikko, joten olin niin väsynyt, etten jaksanut ajatellakaan lähteväni Aslakin kanssa antamaan "hyvää" vaikutelmaa heti ensimmäisellä kerralla... Joten otin Adan mukaan. Ada on niin leppoisa luonne, että sen kanssa on helppo liikkua joka paikassa. 

Treenit ovat Lykynlammella ja olimme siellä toki taas hyvissä ajoin. Olin epäillyt, että joudun ehkä juoksemaankin ja niinhän siinä sitten kävikin... En ole harrastanut juoksemista. En koirien kanssa enkä ilman. Joskus aina yritän aloittaa, mutta ei siitä sitten mitään oikeastaan tule... Nyt ei auttanut, kun lähdettiin ensin tutustumaan ajettavaan reittiin ja toisten juostessa oli totta kai minunkin pysyttävä perässä. Maasto oli tietenkin myös mäkistä ja pysähdyksiä tuli ainoastaan, kun pysähdyttiin risteyksissä käymään läpi, mihin suuntaan jatketaan. Reitille oli myös kaatunut pari puuta. Toisen saimme siirrettyä, mutta toista emme, joten pyörälliset joutuivat koirien kanssa oikaisemaan. Oikea reitti olisi ollut 3 km, mutta oikaisun kanssa matkaa tuli 2,4 km. Juuoksimme siis kuitenkin 3 km ja ihmettelin, että pääsin toisten kanssa loppuun asti! 

Kävimme heti läpi, kuka kulkee miten ja missä järjestyksessä lähdetään ja lähdimme koirat hakemaan. Itsellä ei ihan putkeen mennyt, kun yritin kickbiken koota... Jopa siis niinkin paljon, että eturengas piti laittaa kiinni sekä vetoadapteri... Sain laitettua eturenkaan ja adapterin kiinni, kun huomasin, että ohjaustanko onkin väärin päin! Kaikki taas irti ja uusi yritys. Kiireellä tehdessä jäi adapterikin löysälle, minkä huomasin vasta kesken lenkin. Onneksi jäi tosiaan vain löysälle, eikä koira karannut kesken kaiken. Lisäksi Adaa laittaessa valmiiksi kickbike otti ja kaatui jalkaani vasten ja nyt minulla on todella hieno, iso ja värikäs mustelma jalassa. Eli ei mennyt ihan putkeen. Kyllä me onneksi liikkeelle päästiin. 

Ada hienosti parkkipaikalla ohitti muut, jotka olivat vielä valmistelemassa ja odottamassa omaa lähtöään. Ada myös odotti hienosti omaa lähtövuoroaan ja lähti todella vauhdikkaasti liikenteeseen. Ada oli oikeastaan taas kerran oikein mainio kokonaisuudeltaan. Ada kuunteli ohjeet ja merkkaili vain pari kertaa. Toisella kerralla meidät ohitti saksanpaimenen kanssa pyöräillyt nainen, minkä jälkeen Ada ei enää pysähdellyt ja jaksoi hienosti pitää tasaisen hyvän nopeuden melkein loppuun asti. Ylämäet menimme hieman rauhallisemmin (koska en jaksanut itsekään potkia koko aikaa vauhtia) ja alamäet Ada kuunteli hyvin minua ja eteni rauhassa. Maksiminopeus oli 22,8 km/h ja keskinopeus hienosti 11,1 kmh!

Lopuksi teimme vielä ohitusharjoituksia 100-200 metrin pätkä, loivaan ylämäkeen. Toiset seisoivat koirien kanss jonossa, kun yksi juoksi oman koiransa kanssa toisten ohi. Adaa ei homma oikein jaksanut kiinnostaa enää niin kovasti, mutta juoksipahan kuitenkin, kun minäkin juoksin. 

Todella kiva treeni oli. Tutustuin mukaviin ihmisiin ja tuntui lopulta, että pääsin jollain tavalla porukkaan, vaikka alkuun vähän epäilyttikin. Lihakset on kipeänä, mutta ei niin paljoa kuin odotin. Vielä pääsen liikkumaan. Ensi kerralla lähden Aslakin kanssa. Kysyin vielä, että voinko Aslakin kanssa tulla, kun ei tykkää kaikista koirista. Saan mennä, kunhan varusteet on kunnossa, ettei koira karkaa ja tee vahinkoa. Ei siellä nytkään kaikki tykänneet kaikista. Mutta mielenkiinnolla jatkoa odotellen!

Agilityn alkeiskurssi osa 6

Alkeiskurssi lähenee loppuaan. Ensi viikolla on vielä yksi kerta, mutta onneksi kouluttaja tarjoutui jatkamaan meidän parissa jatkokurssin kanssa. Vai olikohan se jatkoalkeis vai mikä se nyt onkaan, mutta saadaan kuukauden verran lisäaikaa. Näin saamme pohjan liittyä jonkun seuran agilityryhmiin jatkamaan treenausta. Nauroin vain, että me voidaan jatkaa Adan kanssa, kunnes Adan maha on liian iso treeniin. Erään mielestä jo astuttaminen olisi rajana treenaamiseen, mutta ei se meitä ainakaan estä. 

Tämän viikon teemana oli kuitenkin jo rataharjoittelua. Kouluttaja oli muutaman estesarjan tehnyt, joita pystyimme kokeilemaan. Menimme ensin Adan kanssa radan, jossa aloitettiin parilla aidalla, matalalla puomilla, kääntö putkessa ja sama takaisin. Ada ei edelleenkään suostunut istumaan, eikä kouluttajakaan onnistunut saamaan Adaa istumaan. (Ada istui kuitenkin hienosti kentän ulkopuolella, mutta päädyimme kuitenkin, että seuraavan treenin jälkeen kouluttaja hieroo Adan, jos vaikka jotain jumeja on.) Ada suoritti kuitenkin ensimmäiseen radan hienosti. Vauhtia riitti ja ei aina taas osunut kontaktipinnoille kunnolla. 

Seuraavaksi kokeilimme pidempää rataa. Rata eteni seuraavasti: aita, putki, joka käänti suunnan ja jatkettiin umpitunneliin, aidalle, täysimittainen A-este, pituus, aiita ja 180 asteen kääntö toiselle aidalle, josta täysimittaiselle puomille ja taas aita. Ada meni ensimmäistä kertaa täysimittaisen A-esteen ja meni sen epäröimättä! Ainoastaan käännös pituuden jälkeisillä aidoilla ei onnistunut suoraan vaan korjasimme liikkeen, jonka jälkeen Ada suoritti hienosti radan loppuun asti.

Tauon aikana treenasimme Adan kanssa keinua. Ada meni todella hienosti löysällä hihnalla epäröimättä keinun! Menimme taas kentälle ja halusin kokeilla sielläkin keinua. Ada oli kuitenkin irti ja kentällä sai taas valtavasti virtaa, juoksi keinun valtavalla harppauksella keinun läpi ja säikähti todella pahasti! Saimme Adan kuitenkin menemään uudestaan keinun, vaikka hetki siihen menikin, eikä se kovin varmaa suorittamista ollut. Ada vielä kaikenlisäksi tipahti puomilta. Ei ollut onneksi aivan ylhäällä, mutta hyvää matkaa kuitenkin oli ehtinyt edetä... Ei onneksi satuttanut itseään...

Siirryimme harjoittelemaan kontaktia täysimittaiselle puomille, mutta Ada jännitti tällä kertaa puomiakin. Saimme kuitenkin Adan rentoutumaan ja lopuksi teimme taas saman pitkän radan pari kertaa, eikä epäröintiä puomilla enää ollut. Ada myös rauhoitti vauhdin puomilla siten, että kontaktikin onnistui hieman paremmin. 

Ada on hieno agilitykoira, vaikka onkin välillä hieman huima.

Adan agilitytreeni

Tältä viikolta peruuntui agilityn alkeiskurssin treenitkerta uhkaavan sateen takia. Harmitti toki, koska olen niin innoissani agilitysta ollut. Kysyinkin kouluttajalta saisiko hänen kenttäänsä lainata perjantaina, kun vapaalla olisi ja hän on sanonut, että kentällä voisi käydä myös itsenäisesti treenaamassa. Perjantaina jouduinkin olemaan töissä, mutta kouluttaja lupasi kentän lainaan viikonloppunakin, kun hän on itse reissussa. Tänään käytiin sitten treenailemassa ja tokihan vettä satoi tänäänkin, mutta ei paljoa. 

Ada innostuu aina, kun olemme ajamassa kentälle. Tällä kertaa kuitenkin kentällä Ada oli jopa hieman apaattinen. En tiedä vaikuttiko Adan energiaan se, että muita ei paikalla ollut vai tuloillaan olevat juoksut. Ada oli kuitenkin todella rauhallinen ja jopa vaikeasti käsiteltävissä, koska en saanut Adaa millään istumaan! Ei auttanut namit, ei rutiinit, ei käskyt. Ei yhtään mikään. Yritin alkuun saada Adan tekemään aitoja, mutta koska en saanut Adaa istumaan enkä siten myöskään odottamaan, vein Adan takaisin autoon. Pidin Adaa hetken autossa ja kokeilimme uudestaan. Edelleenkään Ada ei suostunut istumaan, mutta saimme kuitenkin tehtyä aidat. Kokeilimme myös rengasta ja se menikin heti alkuun niin hienosti, että yhdistin aidat ja renkaan. Tällä kertaa olin itse ajoissa käskyjen kanssa ja Ada suoritti esteet hienosti ja rauhallisesti. 

Adan rauhallisuudessa oli hyviäkin puolia. Saimme treenailtua kontaktiesteitä paremmin kuin höyrypään kanssa. Aloitimme kontaktit A-esteeltä, johon Ada jo itsenäisesti suuntasi. VIimeksi estettä harjoitellessa Ada tuntui lentävän esteen yli ja hyppäsi esteeltä miten sattuu, mutta nyt Ada rauhassa kulki esteen ja pysähtyi käskystä takajalat kontaktialueella. Sama oli puomilla. Ada alkuun meni rauhallisesti kävellen, mutta lisäsi hieman vauhtia joka kerran jälkeen, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ja taas takajalat jäivät kontaktialueelle. Hieman vauhdin lisääntyessä välillä Ada siirtyi kontaktialueelle pysähtyessä sivulle, joten alueelle jäi vain toinen jalka. Saimme tätä kuitenkin hieman korjailtua. 

Olimme siirtymässä matalalta puomilta keinulle Adan kävellessä takanani ja aivan yhtäkkiä huomasin, kuinka Ada kiipeää täysimittaisella puomilla! Minulla ei ollut todellakaan aikomus korkeaa puomia vielä Adalla teettää, mutta siinäpä neiti sitten meni, joten teimme puomin loppuun asti ja taas kontaktalueelle jäänti onnistui hyvin. 

Keinulle laitoin Adalle panna, jotta sain Adan pidettyä keinulla, koska Ada mieluummin olisi kesken kaiken hypännyt alas. Laitoin nameja pitkin keinua ja houkutellen sain Adan etenemään. Ada kuitenkin hyppäsi useita kertoja pois kesken. Lopulta sain Adan kulkemaan keinun päästä päähän. Toinen pää oli pöytää vasten ja laskin keinun varovasti sitä vasten, jotta Ada ei enää säikähtäisi. Pari kertaa Ada meni keinun suht hyvin tuettuna. Samalla treenasimme myös pöydällä oloa. Ada siihen hyppäsi itsenäisestikin, joten käskin Adan odottaa, laskin aikaa ja palkkasin. 

Putkea teimme hieman joka välissä, koska Ada siitä tykkää kovasti ja yritin sillä tavalla Adan saada innostumaan treenistä. Kokeilimme myös umpitunnellia ja kas kummaa, kun pari kokeilun jälkeen Ada meni umpitunnelin täysin itsenäisesti ilman, että pussia tarvitsi nostaa. 

Keppejä emme tehneet tänään ollenkaan, kun kotona olemme niitä paljon harjoitelleet ja koska Ada oli niin apaattisen oloinen. Lopuksi kuitenkin yhdistimme muurin ja puomin, jotka Ada teki todella hienosti. Rauhallisesti, mutta varmasti. 

Mielenkiinnolla odotan tiistain treenejä, jotta tietäisin tarkemmin, mistä tämän päiväinen apaattisuus johtui... Mutta loppujen lopuksi treeni oli oikein onnistunut, koska pystyimme keskittymään tekniikoihin vauhdin sijaan. 

Adan agilitytreeniä

Treenipäivä, agilitya ja vetoa!

Tänään katselin youtubesta alaskanmalamuuttiaiheisia agilityvideoita. Eräässä videossa kuvattiin, mistä koirakko oli lähtenyt liikenteeseen ja missä vaiheessa he tällä hetkellä ovat. Ja kehitys oli huima! Perus humoristisesta malamuutista, joka tekee mitä huvittaa, oli kehittynyt todella hieno ja keskittynyt agilitykoira! 

Tästä motivoituneena iskin omalle pihalle 60 cm korkeita aurauskeppejä kuusi kappaletta pystyyn 60 cm välein ja otettiin Adan kanssa keppitreeniä. Adalla on jo melko hyviäkin aloittelijan suorituksia. Ei todellakaan puhdasta pujottelua, mutta suorituksesta selkeästi huomaa, että Ada tajuaa homman idean. Kuitenkin tätä tapahtuu vain yksittäisillä kerroilla. Loput kerrat onkin sitä, että pitää aina kädellä näyttää, mistä välistä Adan tulee kulkea. 

Treenasimme myös odottamista targetin kanssa. Ensin lähetin normaalisti jalkojeni välistä Adan targetille, mutta seuraavaksi käskinkin odottamaan ja siirryin parin metrin päähän ennen lähtökäskyä. Seuraavalla kerralla siirryin taas hieman kauemmaksi ja lopulta olin targetin luona antamassa käskyä. Edelleen tätä pitää toistuvasti treenata, enkä siltikään pysty varmaksi sanomaan, että agilitykentälle mennessä Ada malttaisi edelleenkään odottaa lähtökäskyä...

Myös Aslak pääsi tänään treenaamaan. Lähdimme Aslakin kanssa vetolenkille. Ideana taas ihan vain muutaman kilometrin lenkki heittää, mutta päädyimmekin reitille, josta tulee yleensä vajaa 5 km... Virhe! Tuuli oli kova ja vettä hieman satoi, mutta lämpötila oli +13,5. Ajattelin, että tuuli ja sade tasoittaa, mutta ei... Ilmankosteus oli kuitenkin liian korkea ja pelkäsin jo lenkin lopulla, että Aslak palaa aivan loppuun. Siksi kävelimme viimeisen reilu puoli kilometriä ja Aslak pääsi tarhaan viileälle, märälle nurmikolle makoilemaan. 

Aslak piti kuitenkin hienosti tasaisen ravin päällä. Merkkaili aivan liian paljon, mutta Adan juoksun tulo varmaan tätä yllytti entisestään... Keskinopeus oli 8,2 km/h ja maksiminopeus 24,6 km/h. Alussa ja keskivaiheessa Aslak jaksoi jopa laukalla mennä, mutta tämä on tietysti Aslakilta kestävyyttä vähentänyt entisestään tällä säällä... 

Tämä on taas niitä asioita, että maltti on valttia ja näin loppukesästä pitäisi vielä olla todella tarkkana sään kanssa ja malttaa odottaa viileämpää säätä! 

Adan vetokauden aloitus

Sää on viilentynyt todella paljon ja olemme päässeet pari kertaa jo vetolenkille koirien kanssa. Aslakin kanssa viikko sitten ja Adan kanssa torstaina. Tarkoituksena oli käydä vain pari kilometriä, jotta Ada ei kuumuisi liikaa, mutta ensimmäinen kilometri meni niin hienosti Adalla ja neiti oli niin innokkaana töitä tekemässä, että matkaa tuli kaiken kaikkiaan 3,5 km. 

Ada kuunteli alusta asti käskyt hienosti. Omalta kujalta siirtyessä olisi lähtenyt oikealle, mutta pysähdyimme ja käskin pari kertaa vasemmalle, jolloin Ada kääntyi vasempaan. Adan maksiminopeus oli 26,2 km/h, mikä on siis yleensä alkuvauhti. Ensimmäinen kilometri meni vaihdellen 13-26 km/h, mikä oli hienoa, että Ada sai pidettyä kovan laukan niinkin pitkään vajaan 2 kk tauon jälkeen. Kierrosajat oli taas kilometrin välein (viimeinen puoli kilometriä): 16,1 km/h, 10 km/h, 9 km/h ja 8 km/h. Eli selkeästi Adan vauhti hiipui alun jälkeen, mikä on ymmärrettävää. Ada lähtee niin innokkaana liikenteeseen etenkin tauon jälkeen,että kuluttaa suurimman osan energiastaan heti alussa. Kunhan pääsemme enemmän treenaamaan, keskitymme myös vauhdin tasaisena pitämiseen, jotta Ada jaksaisi tasaisesti pitää vauhdin koko matkan ajan.  

Koko lenkin keskinopeus oli 10,5 km/h, mikä oli aivan huippu vauhti tuollaisen tauon jälkeen! Toki olemme treenailleet agilitya ja vapaana juoksua on kesällä ollut, että eihän sitä ihan tyhjästä lähdetty nytkään liikenteeseen. 

Käytin kuitenkin lopuksi vielä Adan suihkun puolella ja kastelin jalat ja mahan, jotta hieman saisi viilennystä treenin jälkeen. Ihan vain kaiken varalta. 

Agilityn alkeiskurssi osa 5

Kurssi lähenee loppuaan. Ollaan jo yli puolen välin. Eilen emme käyneet mitään tiettyä estettä läpi vaan hieman vähän kaikkea. "Uudet" esteet oli keinu ja pussi. Ada ei todellakaan ole sinut keinun kanssa. Säikähti liikkuvaa estettä ja hyppäsi siitä kesken kaiken pois. Keinu oli pöytää vasten ja siihen pöydälle Ada mielellään hyppäsi ja se olisi varmaan Adan nopeinten oppima kontaktieste... Harjoittelin Adan kanssa myös sivummalla keinua ja sain namien avulla Adan useita kertoja menemään keinun alusta loppuun, mutta jännitys ei silti paljoa vielä helpottanut. 

Pussi oli Adalle helpompi, kun alku on suht samanlainen kuin putkessa. Hieman tuntui epäilyttävän, kun läpi ei nähnyt ja joka kerta nostimme pussia siten, että hieman edes läpi näkyi. 

Puomilla Ada oli edelleen hieman AD/HD ja juoksi innokkaana esteen päästä päähän, mutta vauhtia on niin paljon, että kontakti jäi huonolle osalle tällä(kin) kertaa. Adalle kuitenkin riittää jo sanoa kiipee ja Ada lähtee etenemään esteellä. 

Itsenäisenä treeninä sivummalla treenasimme tosiaan keinua. Lisäksi treenasimme edelleen keppejä. Jostain syystä ne on Adalle haasteelliset... Pitää varmaan kotonakin iskeä jotkut kepit pystyyn ja kokeilla harjoitella enemmän. Putkea mentiin ja sehän on Adalle tuttu juttu. Ada tuntuu tykkäävän siitä kaikista eniten. Lisäksi harjoittelimme rengasta. Alkuun Ada kieltäytyi esteeltä, mutta sain lopulta houkuteltua Adan renkaan läpi. Teimme renkaan myös heti putken perään. Ada ei kuitenkaan tarjonnut sitä helposti vaan aina putken jälkeen kääntyi minua katsomaan. Annoin tiukan rengas -käskyn ja Ada kääntyi suorittamaan myös renkaan. Tässä mitä ilmeisemmin minä olin taas liian hidas... Minun olisi varmaan heti putkeen mentäessä tai siellä vielä ollessa jo käskeä renkaaseen.

Viimeinen treeni oli aidat ja putki. Jos muistan oikein, ensin oli kolme aitaa, putki ja sen jälkeen vielä aita. Adalle tämä oli tuttua juttua ja teimme tämän vain muutaman kerran ja lopetimme treenit siihen. Heti alkuun Ada putken jälkeen kääntyi takaisin minun luokseni, mutta menin vastaan, ohjasin takaisin putkeen, juoksin rinnalla ja komensin aidalle. Ja seuraavalla kerralla Ada suoritti radan kerralla oikein. 

Ongelma taas lähinnä on edelleen oma ohjaukseni. Ja Adalla ei edelleenkään ole malttia odottaa treeneissä. Kotona kyllä hienosti arjessa odottaa, mutta treenatessa ei malta. Oman vuoron odottaminenkin oli haastavaa, kun neiti kuunteli mitä kentällä tapahtui ja oli joka käskystä ja inahduksesta valmiina juoksemaan kaveriksi treenaamaan. Lopulta Ada näytti kaiken huomionhakuisuutensa puolet kaikille läsnäolijoille. Malttoi Ada lopulta kuitenkin olla rauhassa ja odotella, mutta asennot olivat taas niin mielenkiintoiset, että muita vain nauratti. Lopulta makasi maassa leuka maata myöten, kuuli vinkupallon kentältä, mutta ei päätään liikauttanutkaan. Vain korvat vähän heilahti ja silmät kääntyivät kentälle päin. Taisi neiti jo luovuttaa. :) 

SAWO SHOW 2016 sunnuntai, Uusi Suomen Muotovalio!

Tänään suuntasimme taas Kuopioon. Aslakin kanssa pääsimme kehän luokse siirtymään hienosti, mutta kehän laidalla Aslak ei tykännyt toisesta häkistä tuijottavasta bokserista, joten aloitti rähinän ja rähisi lopulta kaverin narttumuutillekin. Sieltä jo joku sivummalta huuteli, että laittakaa se koira häkkiin, mutta helpommin sanottu kuin tehty, kun häkkiä ei oltu ehditty vielä kasata, koska juuri saavuimme paikalle.

Aslak sai häkissä rauhassa olla ja vältimme muiden koirien katsekontaktit. Otin Aslakin juuri ennen malamuuttikehän alkua ulos häkistä ja estin edelleen katsekontaktin muihin. Olimme ainoana avoimen luokan urosten kehässä. Sain taas näyttää hampaat itse, mutta tänään tuomari tutki koirat eilistä tuomaria tarkemmin ja Aslak hieman murisi päätä kokeillessa. Muuten oli rauhallinen. Aslak sai ERIn ja SAn. 

Paras uros -kehässä Aslak juoksi junnun takana ja Aslak meni erittäin innokkaana eteenpäin vetäen, mutkissa hyvä ettei sivuluisussa vetäen... Pelkäsin, että siihen se Aslakilla jääkin, mutta Aslak oli kuitenkin PU3 ja junnu oli PU4, mikä tarkoitti valioiden olevan PU1 ja PU2, joten SERTi siirtyi Aslakille ja Aslakista tuli Suomen Muotovalio! Aslakilla on aivan loistava viikonloppu takana! Ja Aslak sai molemmilta päiviltä hienot arvostelut, joilla kyllä kelpaa valioitua! Lauantain arvostelun voi lukea siihen liittyvästä postauksesta. 

Tuomari Shiboleth Myrna:

"Excellent type. Good size. Excellent bone. Well shaped masculine head with good expression. Strong neck. Good body proportions. Correct topline. Wellset tail. Excellent anqulations in front, could have a bit more behind. Well developed chest. Excellent coat quality. Very well balanced movement."

ERI AVK1 SA PU3 SERT MVA

Käytiin taas äitini luona ottamassa kuvia ja siellä Aslak sai myös leikkiä hetken veljeni koiran, Maurin, kanssa. 

Ja kotona Aslak sai toki valioitumiskakun! 

SAWO SHOW 2016 lauantai

Emme olleet Sawo showssa perjantaina paikalla, mutta lauantaille ja sunnuntaille olimme Aslakin ilmoittaneet. 

Lauantaina saimme Aslakin kivuttomasti siirrettyä autolta kehän laidalle. Aslak oli kuitenkin aamupäivän aikana jo neljät kakat vääntänyt ja siitä voimmekin kiittää loistavaa ideaa antaa perjantaina aamulla syödä tarhassa luuta... Ei onneksi kehään tehnyt... Kaverin nartulla oli juoksut, joten olimme eilen jo sopineet, että Aslak pysyy kaukana hänen nartustaan, eikä Aslak onneksi kuin vasta arvosteluja hakiessa sattui niin lähelle narttua, että sai nuuhkaistua pyllyä. 

Otin Aslakin kerran ennen kehän alkua häkistä ulos hieman lämmittelemään, puunailuun ja vielä piti katsoa, millä fiiliksellä Aslak on liikenteessä. Olimme jo toisena kehässä, koska junnuja oli vain yksi ja nuoria ei ollut ollenkaan. Avoimiin oli ilmoitettu neljä urosta, mutta kaksi oli paikalla. Ja minun onneksi Aslak oli ensimmäisenä vuorossa! Tästä olen niin kiitollinen, kun Aslakin liikkeet on paremmat, kun ei juokse toisten perässä. 

Näytin Aslakin hampaat itse, eikä Aslak murissut kertaakaan tuomarin käydessä läpi. Juoksutkin sujui todella hyvin. Aslak sai ERIn ja jännitin kovasti, mitä toinen saa, koska käyttö-, valio- eikä veteraaniuroksia ollut ollenkaan ilmoitettuna lauantaille. ERIn sai toinenkin, mutta Aslak juoksi kuitenkin luokkaykköseksi ja sai SA:n! Eli Aslak sai vihdoinkin toisen SERTinsä ja meidän talouteen tuli ensimmäinen valkoinen ruusuke eli CACIB. Mahtavan arvostelunkin sai!

Tuomari Cochetti Francesco:

"Masculine. Good type. Excellent in movement. Correct bite. Good head and expression. Good neck and shoulder, topline, tailset. Correct rear angulaties. Correct coat."

ERI AVK1 SA PU1 SERT CACIB VSP

Agilityn alkeiskurssi osa 4

Eilen oli Agilityn alkeiskurssin neljäs osa. Kuten edellisen päivän mätsäriin lähdettiin tälläkin kertaa matkaan lennosta. Kerkesin kotona tehdä ruoan ja hieman syödä itse, kun piti jo kamppeet taas kasaan laittaa ja lähteä. Säätiedotus lupaili sateetonta säätä, mutta en ehtinyt kuistiltakaan siirtyä ulos, kun taivas repesi ja vettä tuli kaatamalla. Juoksin sateenvarjon alla autolle, jotta selvisin suht kuivana sentään sinne asti. Mies tuli juuri kotiin, kun autolle pääsin ja vilkutteli vain hymyssä suin, kun minä tein lähtöä pihasta.

Treenitkin totta kai ovat ulkona, mutta onneksi treenipaikalla paistoi aurinko. Pilveä rupesi kuitenkin nostamaan ja puolessä välissä juuri, kun olimme Adan kanssa kentällä, repesi taas taivas. Ei onneksi kaatamalla tullut ennen kuin päästiin Adan kanssa autolle takakonttiin istumaan sateelta suojaan. Vettä satoi enemmän ja vähemmän puolisen tuntia ja pahimman sateen aikaan kaikki pitivät taukoa. Lopuksi onneksi jo taas aurinko paistoi. 

Ada oli taas todella innokkaana treenaamassa. Pääsimme ensimmäisenä tekemään esteitä (aidat, muuri ja pituus). Adalla oli odottamisen kanssa haasteita, kun niin innokkaana oli tekemässä. Alkuun yritti myös oikaista esteiltä suoraan targetille. Yritin kieltää ottamasta namia, mutta kouluttaja sanoi, että ei saisi kieltää, ettei koiran itseluottamus kärsi. Saimme kuitenkin kouluttajan avustuksella lopuksi onnistuneen suorituksen.

Seuraavalla vuorolla harjoittelimme A-estettä ja puomia. A-esteellä Ada juoksenteli miten sattuu. Hyppäsi jopa A-esteen huipulta alas, mutta onneksi A-este oli normaalia matalammalla. Lisäksi Ada juoksi niin innokkaana esteelle, että hyppäsi kontaktialueen yli. Kun kouluttaja siirtyi esteen edestä sivulle, Adalla rauhoittui vauhti ja keskittyi paremmin itse suoritukseen. 

Puomilla Adalla sujui hieman paremmin. Vauhtia edelleen riitti paljon. Ada hyppäsi esteelle hieman sivulta (ei kuitenkaan kuin maks 45 astetta sivummalta). Itse en oikein tiennyt mitä tehdä. Minun olisi pitänyt paremmin pysäyttää Ada kontaktille, mutta en tajunnut siinä vaiheessa. Vielä lopuksi kokeilimme nopeasti puomia ja silloin otin Adan kontaktille paremmin. Ada jopa pysähtyi toiseen päähän ihan itse kontaktille namia odottamaan, vaikka kouluttajakin oli hieman sivummalla. 

Taukojen aikana harjoittelimme Adan kanssa putkea, keppejä ja rengasta. Renkaan tilalle Ada yritti tarjota putkea, mutta siitä en palkkaa antanut, kun väärään aikaan sitä tarjosi. Sain Adan muutaman kerran menemään renkaasta, mutta selkeästi neiti siinä kaipaa harjoitusta. Kepit sujuu kuten ennenkin eli ei oikeastaan kummoisesti edistystä siinä asiassa. Putkeen Ada on rakastunut ja sitä juoksi ihan muuten vain muita esteitä treenatessa. 

Match show 1.8.2016

Kävimme Aslakin kanssa vielä viimeisen treenin ottamassa mätsärissä ennen Sawo showta, joka on tulevana viikonloppuna. Olemme menossa sekä lauantaina että sunnuntaina. Saa siis taas nykäistä hihasta, jos siltä tuntuu! :) Niin koiramaailmassa elän nykyään, että kirjoitin ensin, että saa nykäistä hihnasta. Siitäkin toki, jos siltä tuntuu. 

Olin itse maanantaina ensimmäistä päivää kesäloman jälkeen töissä ja toki tein heti 8,5 tunnin työpäivän. Ehdin käydä tankkaamassa, ostamassa nakit ja käydä syömässä kotona, kun piti jo kamppeet laittaa kasaan (jotka olin varannut jo eteisen pöydälle valmiiksi) ja lähteä ilmoittautumaan. Matka ei ollut onneksi pitkä, joten ehdimme Aslakin kanssa hyvin toteutella paikkaan ja muihin koiriin.

Yhdistelmä ei ollut kuitenkaan kovin hyvä, kun olin itse TODELLA väsynyt ja Aslak hermostui kaikesta mahdollisesta. Aslak ei tykännyt edelleenkään kokomustista koirista. Aslak ei myöskään tykännyt rotikoista eikä dobermanneista sekä eräs saksari ärsytti todella paljon, kun räkytti kaikille muille. Sama saksari sai Aslakilla kierrokset nousemaan juuri kehään mennessä sataseen, eikä herra sitten malttanut juosta nätisti. Saimme sen takia sinisen nauhan, vaikka tuomari (tuttu koirahieroja, joka on Aslakiakin useamman kerran hieronut) sanoi, että Aslak ansaitsisi punaisen, koska näytti hampaat niin hienosti. Todella pieni murina kuului Aslakin suusta, mutta tuomari sanoi, että jos ei tietäisi tapausta, ei olisi murinaa edes kuullut. Mutta villi luonnonlapsi sai kuitenkin sen sinisen nauhan.

Aslak inhosi myös kaikki vinkujia. Myös haukkujat ärsyttivät Aslakia ja voi hitto, kun jopa kauempana jotkut rupesivat rähisemään, Aslakin piti toki osallistua myös. En edes huomannut paikalla olleen erästä tuttua, kun piti Aslakin kanssa liikuskella ja kääntyä aina ympäristössä liikkuvien koirien mukaan, jotta sain Aslakin pidettyä rauhallisena.

Aikuisten sinisten kehässä jo ennen kehän käynnistymistä ensimmäisenä ollut dobberi vain kääntyi ja rähisi seuraavalle koiralle, joka toki vastasi rähinään. Ja sitten kolmantena ollut Aslak toki lähti rähinään mukaan. Lähdimme ensin kävelemään, mutta jo puolen kierroksen jälkeen rupesimme juoksemaan, mutta vauhdikastahan se Aslakin kanssa oli. Jatkon arvosteluja varten toisena ollut koira siirtyi viimeiseksi, joten jäimme Aslakin kanssa dobberin viereen. Aslak pysyi kuitenkin rauhallisena ja keskittyi hyvin minuun, eikä dobberikaan enää kääntynyt rähisemään. 

Edestakaiset liikkeet meni Aslakilla paremmin ja toki seisominen sujuu Aslakilla oikeastaan aina. Aslak sijoittuikin lopulta aikuisten sinisten neljänneksi! Hieno poika! 

Kuvaaja Katja Surakka