Kurssi lähenee loppuaan. Ollaan jo yli puolen välin. Eilen emme käyneet mitään tiettyä estettä läpi vaan hieman vähän kaikkea. "Uudet" esteet oli keinu ja pussi. Ada ei todellakaan ole sinut keinun kanssa. Säikähti liikkuvaa estettä ja hyppäsi siitä kesken kaiken pois. Keinu oli pöytää vasten ja siihen pöydälle Ada mielellään hyppäsi ja se olisi varmaan Adan nopeinten oppima kontaktieste... Harjoittelin Adan kanssa myös sivummalla keinua ja sain namien avulla Adan useita kertoja menemään keinun alusta loppuun, mutta jännitys ei silti paljoa vielä helpottanut.
Pussi oli Adalle helpompi, kun alku on suht samanlainen kuin putkessa. Hieman tuntui epäilyttävän, kun läpi ei nähnyt ja joka kerta nostimme pussia siten, että hieman edes läpi näkyi.
Puomilla Ada oli edelleen hieman AD/HD ja juoksi innokkaana esteen päästä päähän, mutta vauhtia on niin paljon, että kontakti jäi huonolle osalle tällä(kin) kertaa. Adalle kuitenkin riittää jo sanoa kiipee ja Ada lähtee etenemään esteellä.
Itsenäisenä treeninä sivummalla treenasimme tosiaan keinua. Lisäksi treenasimme edelleen keppejä. Jostain syystä ne on Adalle haasteelliset... Pitää varmaan kotonakin iskeä jotkut kepit pystyyn ja kokeilla harjoitella enemmän. Putkea mentiin ja sehän on Adalle tuttu juttu. Ada tuntuu tykkäävän siitä kaikista eniten. Lisäksi harjoittelimme rengasta. Alkuun Ada kieltäytyi esteeltä, mutta sain lopulta houkuteltua Adan renkaan läpi. Teimme renkaan myös heti putken perään. Ada ei kuitenkaan tarjonnut sitä helposti vaan aina putken jälkeen kääntyi minua katsomaan. Annoin tiukan rengas -käskyn ja Ada kääntyi suorittamaan myös renkaan. Tässä mitä ilmeisemmin minä olin taas liian hidas... Minun olisi varmaan heti putkeen mentäessä tai siellä vielä ollessa jo käskeä renkaaseen.
Viimeinen treeni oli aidat ja putki. Jos muistan oikein, ensin oli kolme aitaa, putki ja sen jälkeen vielä aita. Adalle tämä oli tuttua juttua ja teimme tämän vain muutaman kerran ja lopetimme treenit siihen. Heti alkuun Ada putken jälkeen kääntyi takaisin minun luokseni, mutta menin vastaan, ohjasin takaisin putkeen, juoksin rinnalla ja komensin aidalle. Ja seuraavalla kerralla Ada suoritti radan kerralla oikein.
Ongelma taas lähinnä on edelleen oma ohjaukseni. Ja Adalla ei edelleenkään ole malttia odottaa treeneissä. Kotona kyllä hienosti arjessa odottaa, mutta treenatessa ei malta. Oman vuoron odottaminenkin oli haastavaa, kun neiti kuunteli mitä kentällä tapahtui ja oli joka käskystä ja inahduksesta valmiina juoksemaan kaveriksi treenaamaan. Lopulta Ada näytti kaiken huomionhakuisuutensa puolet kaikille läsnäolijoille. Malttoi Ada lopulta kuitenkin olla rauhassa ja odotella, mutta asennot olivat taas niin mielenkiintoiset, että muita vain nauratti. Lopulta makasi maassa leuka maata myöten, kuuli vinkupallon kentältä, mutta ei päätään liikauttanutkaan. Vain korvat vähän heilahti ja silmät kääntyivät kentälle päin. Taisi neiti jo luovuttaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti