Minun ominaiseen tapaani kuuluu analysointi. Analysoin kaikkea. Jotain, mitä joku sanoo. Tai tekee. Mitä itse sanoin jollekin jonain päivänä. Miten toimin jossain tilanteissa. Miten mikäkin asia toimi jossain tilanteessa. Myös agilitytreenit tulee analysoitua.
Treenipäivään kuuluu itselle monta eri vaihetta. Ja siis tässähän tarkoitan ohjattuja treenejä. Tällä hetkellä ainoat ohjatut treenit tapahtuu Sisukkaan valmennuksessa ja Joensuun agilityurheilijoiden pienryhmässä olen osana omatoimiryhmää. (Ja huomio tähänkin! Kuuntelin tänään ensimmäistä kertaa Persjättö podcastia teemana valmentaminen ja nyt yritänkin opetella käyttämään termiä valmennus, koska sitähän nämä meidän Sisukkaan treenit enemmänkin on!) Treenipäivä alkaa sillä, että valmentaja eli Heidi lähettää somen kautta sisukasjengiläisille viikon ratapiirroksen. Etenkin näin korona-aikaan, kun treenihetket ovat olleet yksityiskoulutuksen tyylisiä treenihetkiä, olen halunnut säästää aikaa rataantutustumisessa ja olen opetellut radan ulkoa päivän aikana. Teen sopivissa hetkissä päivän aikana mentaalitreeniä ja käyn rataa säännöllisesti läpi mielessäni suunnitellen samalla erilaisia ohjauskuvioita sekä hahmottelen, miten mikäkin kuvio toimisi.
Seuraava vaihe on toki koiran lämppääminen ja tarpeilla käyttäminen ennen treenejä sekä muiden treenivalmistelujen tekeminen, kuten juomat ja herkut kuntoon. Hallille päästyämme käyn radan vielä läpi, jotta hahmotan, miltä radalla esteiden etäisyydet ja suhteet toisiinsa käytännössä näyttää. Sen jälkeen päästään treenaamaan.
Tänään treeni sujui loistavasti! Mukana oli Ada, jolla toimi oikeastaan kaikki! Teimme viskileikkausta, takaakiertoja, in-inejä, sanallisia este-erotteluja, irtoamista, kontakteja, oman liikeen rytmittämistä ja keppejä eri kulmasta. Ja kaikki toimi. Adalla oli loistava energia. Jopa ne in-init, joita olen päättänyt jättää Adan kanssa käyttämättä, koska takaakierrot toimii paremmin, toimi vaikeissakin kulmissa. Ainoa puute oli, että en luottanut Adan osaamiseen!! Siksi olin myöhässä useammassa kohdassa ja joka kerta totesin jo itse ennen valmentajaa, että "kun jäin varmistamaan tuota niin en ehtinyt" ja joka kerta vastaus sekä itseltä että valmentajalta oli sama: "turhaan!".
No mutta, treenihän käytännössä loppuu hallille, mutta mentaalitreeni jatkuu kotona. Kun menen suihkuun, laitan musiikkia soimaan. Kyllä, musiikkia suihkussa. Suljen silmäni ja käyn läpi radan, miten se meni, mitä teimme, missä tuli virheitä, mikä onnistui. Käyn radan läpi esteeltä numero yksi siihen viimeiseen esteeseen asti. Mietin erilaiset tekemämme kuviot läpi. Lopulta käyn kokonaisuutena radan läpi numerosta 1 siihen viimeiseen esteeseen, miten rata olisi voinut olla nollarata, mitkä ohjauskuviot toimi kaikista parhaiten! (Jep, meidän vesilasku ei ole pienimmästä päästä...)
Olen tavoitteellinen ihminen ja halu kehittyä on kova. Minusta on välillä omituista kuvitella, kuinka olen ensimmäisen kerran kokeillut agilitya vuonna 2016 ja nyt vuonna 2020 olen kouluttanut jo muutaman kauden, olen ratamestari, agilityn koetoimitsija ja minulla on jo kolmas agilitymalamuutti kasvamassa ja vanhin niistä on kolmosluokassa. Lisäksi olen kuukausi sitten valittu agilityseuramme hallitukseen. Jos joku kysyy, missä näen itseni esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua. En osaa vastata siihen. Koska tällä tahdilla voin olla ihan missä vain ja ihan mitä vain.
Mies rakensi minulle hyppysiivekkeet, joten olemme koirien kanssa treenanneet erilaisia ohjauskuvoita kotona tänä korona-aikana. Ruskan kanssa olemme treenanneet muun muuassa in-in alkeita, poispäinkäännös, takaakiertoja, saksalaista, päällejuoksua, sylikäännöstä... Niistä alla videot kuvaamassa treenin edistymistä.
Pääsimme myös vihdoin ja viimein hallille toukokuun alusta! Treenaaminen tapahtuu tällä hetkellä vielä itsenäisesti, mutta yrittäjät pääsevät myös hallille, joten yksityiskoulutuksena myös olemme päässeet treenaamaan. Ruska pääsi ensimmäisenä siis takaisin Sisukkaan agilitytreenien pariin. Olin todella yllättynyt siitä innokkuudesta, joka Ruskalla oli jo pelkästään hallia kohtaan! Ruska vinkui ja nyki hihnassa, kun odotimme omaa vuoroamme. Hallissa Ruskalle kouluttaja oli ok, eikä häirinnyt naapurikentältä kuuluvat äänet ollenkaan. Lähinnä innokkuus toi hieman malttamattomuutta treenin tekemiseen. Teimme putkea ja lisäsimme siihen yhden siivekkeen kierron. Lisäksi teimme mattotreeniä ja rauhoittumistreeniä. Rauhoittumistreeniä teimme pienen pöydän avulla ja palkkasin Ruskaa pöydällä olemisesta ja välillä vapautin erillisellä vapautuskäskyllä. Hiljalleen lisäsin itselleni liikettä ja edelleen palkkasin pöydällä pysymisestä. Ruska sai kouluttajalta paljon positiivista palautetta ja ihmeteltiin, miten on kaksi kuukautta hallitaukoa tehnyt hyvää Ruskalle. Absolutedogsin pelit ovat myös varmasti oman osansa antaneet Ruskan kehitykselle.
Kävimme muutaman päivän päästä uudelleen hallilla treenaamassa, tällä kertaa itsenäisesti. Teimme putki + kaksi siivekettä yhdistelmää ja Ruska jälleen teki todella hyvin treeniä! Ohessa siitäkin video, jossa kylläkin ensin on Adan ja Taigan treeni ja lopussa Ruskan treeni. Lisäksi teimme taas rauhoittumista ja nyt Ruska tarjosi makuuasentoakin hallilla ensimmäistä kertaa.
Eli hyvin nopeasti olemme Ruskan kanssa saaneet perusteita haltuun! Ruska oppii todella nopeasti ja innostuu agilitysta kovasti. Ruska kävi myös hieronnassa. Hieroja ensin teki tuttavuutta rauhassa namittelemalla ja istutti, maahanmenoa tekivät ja luopumistakin treenasivat. Sen jälkeen Ruska antoi käsitellä, vaikka välillä hieman leikiksi yritti laittaa. Eikä neiti edes ollut niin huonossa kunnossa, mitä pelättiin tapaturma-alttiuden tuomien kolahdusten takia.
Taiga on kokenut suuren myllerryksen viimeisen puolen vuoden aikana. Viimeksi Taiga kävi hieronnassa kesällä. Heinäkuun lopussa se tippui koirankopin katolta. Olisin halunnut mahdollisimman pian viedä Taigan taas hierottavaksi, mutta hieroja oli vielä kesälomalla ja Taiga aloittikin juoksut, joten ei ehtinyt. Taiga astutettiin ja jätin Taigan pois agilityn parista. Liikuimme vain vapaana tai hihnalenkeillä. Lopulta Taiga synnytti. Taiga pysyi koko ajan yllättävän hyvässä kunnossa; turkki oli hyvä, eikä näyttänyt sellaiselta nääntyneeltä äitikoiralta kuin yleensä monet näyttää. Sää vaihteli jatkuvasti ja maa meni jäätikölle, joten Taiga on juoksennellut päättömänä jäätikölläkin. Agilitytreeneissä on huomattu, että Taiga ei taivu tiukasti vaan tekee etenkin vasemmalle käännöksen laajana kaarena.
Eilen vihdoin ja viimein Taiga pääsi hierontaan. Varoitin jo Niinaa, että älä säikähdä. Taiga painoi joulun aikaan enää 24 kiloa, mutta viikonloppuna mitattiin ja todettiin jo kilon painoa saaneen. Lisäksi nyt on lopulta karvatkin alkaneet irrota. Niina nauroi, kuinka Taiga näyttää tällä hetkellä enemmän jämtiltä kuin malamuutilta. Ollaanhan me saatu treeneissäkin kommentteja, että nyt se vasta sporttiselta näyttäää. Mutta. Kuinkas ollakaan, Taiga oli yllättävän hyvässä kunnossa! Lihakset ovat vielä olemattomat (ei ollut Niinan kommentti, vain omaa näkökulmaa), mutta etenkin etuosa oli ilman jumeja. Reidet olivat jumissa, etenkin etureidet ja etenkin vasenta takajalkaa keventi. Ja selkänikamissa löytyi iso jumi. SI:t eivät olleen myöskään niin jumissa kuin voisi synnyttäneellä nartulla olettaa olevan. Eli onni onnettomuudessa, että Taiga on joustavarakenteinen koira.
Taigan kanssa aloiteltiin jo ennen joulua rakentamaan taas pohjaa treenaamiselle. Vetolenkit ovat jääneet yksittäisiin kertoihin jäätikön takia, mutta agilityn pariin ollaan päästy. Taigan piti palata treenaamaan vasta joulun jälkeen, mutta Taiga selkeästi osoitti, että äitikoira on saanut tarpeekseen kotona olemisesta, joten lähdimme jo ennen joulua hallille. Ja Taigahan oli aivan super! Emme ole vieläkään tehneet keppejä, keinua ja A:ta ja rimat on ollut pääsääntöisesti 10-20 cm. Kerran rimat nostettiin 35 cm, mutta selkeästi Taiga ei ollut vielä siihen valmis. Lähtökohta kuitenkin oli, että haluan mahdollisimman kevyesti treenata ennen hierontaa eli keskityimme ratasuoritukseen ja ohjauskuvioihin.
Olen kaivannut Taigan kanssa treenaamista. Taiga on todella erilainen ohjattava kuin Ada. Kun Ada sai Juha Oreniukselta kommentin vahvasta estelukituksesta ja vaikeudesta sen purkamiseen, Taiga on superherkkä minun ohjaukselleni. Taigan kanssa en todennäköisesti tarvitsisi koskaan äänikäskyjä niin halutessani. Pystymme yhdessä vaihtamaan ohjauskuvioita tuosta noin vain ja Taiga lukee ohjausta, noudattaa ohjausta ja vauhti on hyvä! Kouluttajamme Heidi meitä haastaakin jokaisella treenikerralla ja heittää vain erilaisia ohjauskuvioita, joita meidän pitää tehdä. Ja yleensä selvitämme haasteet helposti! Edellisellä kerralla Heidi haastoi minut jopa ohjaamaan ilman käsiä ja ääntä yhtä aikaa! Se oli jo melkoinen haaste, mutta melkein selvitimme senkin.
Taiga on ollut todella hieno äiti. Se on tiukka, mutta todella huolehtivainen. Osa tavoista on jopa mennyt hieman yli ja jouduin esimerkiksi ruoan jälkeen laittamaan Taigan eri huoneeseen 1-2 tunniksi, koska pennut saivat Taigan oksentamaan oman ruokansa. Se on tuonut toki haasteita myös Taigan kunnon kohottamiseen. Siivoaminen on myös tärkeää Taigalle ja jos en ole itse paikalla, se edelleen siivoaa kotiin jääneen pentunsa jätökset. Taiga komentaa, mutta myös leikkii. Taiga ei yleensä ole se, joka menoa rauhoittaisi. Joitakin ikäviäkin tapoja Taiga on keksinyt, kuten kissan jahtaaminen. Ennen pentuja kissat saivat olla suht rauhassa, mutta nyt pennun innostuessa myös Taiga vetää överit kissojen kanssa.
Taiga selkeästi kaipaa jo aikuista seuraa. Olen kuitenkin ollut todella varovainen Taigan kohdatessa muita koiria. Omien koirien kanssa Taiga on saanut myös todella vähän olla keskenään sen jälkeen, kun pennut alakertaan muuttivat. Taiga on vieraita koiria ohimennen nähnyt ja silloinkin suurimmaksi osaksi veljeään Nukaa ja Desnaa. Nukan kanssa haistelivat, Nuka murisi ja Taiga vain kääntyi pois. Desnan kanssa ei ollut ongelmaa. Hiljalleen annan Taigan touhuilla oman lauman kanssa ja silloinkin aloitan rauhassa ilman pentua. Adan kanssa ovatkin hihnassa käyneet yhdessä kävelemässä ennen treenejä. Ja vielä ovat rauhassa samassa tilassa valvotusti ja hallitusti olleet. Mutta hiljaa hyvä tulee ja parempi vara ja niin edes päin. Laumadynamiikka on itselle todella tärkeä asia ja käytän mielelläni aikaa, jotta lauma saisi rauhassa totutella muutoksiin.
Olen todella kilpailuhenkinen ihminen. Asetan omalle toiminnalleni tavoitteita, enkä useinkaan tee tai harrasta mitään intensiivisesti ilman jotain tavoiteltavaa. Olen siitä varmasti ristiriitainen alaskanmalamuuttikasvattaja, että harrastan todella intensiivisesti agilitya malamuuttien kanssa. Suomessa on muitakin harrastajia, mutta puhdasrotuisia, rekisteröityjä alaskanmalamuutteja agilityn kisamaailmassa ei ole muita kuin minun koirani tällä hetkellä.
Monet alaskanmalamuutti-ihmiset eivät varmasti arvosta agilitytaustaani. Monet ovat sitä mieltä, että alaskanmalamuutti on vetokoira ja vain siihen liittyvät tulokset kelpaavat jalostuskoiralle. Harrastan myös vetourheilua, mutta olemme kisanneet vain harvakseltaan. Vetourheilussa kisaamisessa on meillä monia haasteita. Kisat on yleensä melko kaukana. Itsellä ei välttämättä ole resursseja tai haluja matkustaa viikonloppureissuja kisojen perässä. Kisakausi on tähän mennessä ollut myös lyhyt, koska talvella on harvassa ollut pikkuvaljakolle kisoja. Yleensä tarvitaan vähintään se kolme koiraa valjakkoon, eikä itsellä ole ollut 1. rekeä ennen talvea 2019, 2. kolme kisakelpoista koiraa yhtä aikaa ja 3. vielä treenattuna yhdessä niitä kolmea kisakelpoista koiraa. Sekalaumassa tulee helposti ongelmia mm. narttujen juoksuista, vieraita uroksia ei välttämättä pysty ottamaan laumaan tai sitten meillä on ollut todella huonoa tuuria ja joku koirista jostain syystä joutuu jäämään valjakosta pois. Tämä on toki yksi syy, miksi usein malamuuttien tai muiden rekikoirien kanssa lauma herkästi lähtee kasvamaan...
Oma tavoitteellisuus vetourheilussa on siis tällä hetkellä melko alhainen. Etenkin tänä talvena, kun lunta on vähän ja jokapaikka on jäässä. Kunhan pääsisi edes ajamaan! Tänä talvena vihdoin on tullut REK koe mahdollisuus myös kahden koiran luokassa sprinttimatkoilla. Tämä on loistava uudistus ja odotan mielenkiinnolla myös itse pääseväni tätä kokeilemaan! En tiedä onnistuuko tänä talvena, mutta toivottavasti seurat järjestävät näitä mahdollisuuksia myös jatkossa. Itse en halua kovin kylmiltään lähteä kisoihin. Taiga ei tällä hetkellä ole vielä fyysisesti hyvässä kunnossa, enkä ole niin paljoa ajanut Aslakin ja Adan kanssa, että uskaltaisin lähteä kahden koiran luokkaan kisafiilikseen niiden kahden kanssa ihan noin vain. Hieman kokemusta ja varmuutta tekemiseen kaipaisisin.
Agilityssä on helppo asettaa korkeitakin tavoitteita. Kisoja on lähellä, treenikavereita ja kouluttajia löytyy läheltä, tukea saa helpommin. Ainakin omasta mielestäni. Valitettavasti joissakin lajeissa ja järjestöissä ryhmähenki on mitä on, mutta itse tykkään meidän agilityporukasta ja olen saanut valtavasti sosiaalisista suhteista, opeista sekä ylipäätään kokemuksesta. Itsensä ja koiran kehittäminen nykytalvilla on helpompaa agilityssä kuin vetourheilussa. Siten meille onkin noussut tavoitteet luokkanousuista ja myös alaskanmalamuutin näkemisestä agilityn SM kisoissa.
Kuva Jesse H.
Harrastusten lisäksi minulla on tavoitteita myös kasvattajana. Minulla ei ole tarkoitus vain kasvattaa alaskanmalamuuttien määrää, vaikka se osasta siltä näyttää. Koirillani ei ole mm. edellä mainistuista syistä johtuen käyttötuloksia vetourheilussa. Nartuiltani löytyy agilitytuloksia. Aslak, Taiga ja Ada ovat keränneet näyttelytuloksia menestyksekkäästikin. Elän myös tiiviisti koirieni kanssa ja tunnen ne todella hyvin. Pentueissani on ollut tavoitteena kasvattaa itselleni. Molemmista pentueista olen jättänyt pennun kotiin kasvamaan, vaikka niitä on toki muuallekin riittänyt. Viimeisimmässä pentueessa tavoittelin sekä käyttöä että näyttöä. Karkeasti sanottuna malamuutin näköisiä koiria, Aslakin kovuus tasoittaen Taigan pehmeyttä, käyttöön soveltuvia koiria. Ajan myötä nähdään, miten yhdistelmä toimi loppujen lopuksi.
Tavoitteellisuus ja kilpailuhenkisyys ei saa kuitenkaan mennä terveen järjen edelle. Kun Ada kaatui putkessa edellisissä kisoissa, jätimme leikin siltä päivältä kesken ja jäimme joulutauolle. Pitää myös osata priorisoida ja ottaa huomioon omat resurssit; niin taloudelliset, fyysiset sekä psyykkiset resurssit. Mietin, mikä on mahdollista, mitkä tavoitteet ovat realistisia. Mitä jaksan. Mihin koiran taidot ja kunto riittävät. Ja sitten nostaa hieman tavoitteita, oppia ja kehittyä tehden parhaansa, mutta myös nauttia kaikesta yhdessä tekemisestä. Haluan myös tuoda alaskanmalamuutteja esille positiivisessa mielikuvassa sekä monipuolisena harrastuskoirana. Olen Sporttirakin kasvattajajäsen ja toivon, että sitä kautta pystyn myös lisäämään oppia sekä tukea harrastamiseen sekä kasvattamiseen ja tuomaan näkyvyyttä alaskanmalamuutille harrastuskoirana.
Viimeiset kaksi viikkoa on tullut oltua niin lomalla, että ei ole jaksanut edes blogia päivittää! Loma alkaa olla lopuillaan, joten nyt otin asiakseni tehdä päivitykset. Vuosi oli kiireinen. Lyhyesti sanottuna. Heti vuoden alusta aloitettiin Taigan viimeisen SERTin metsästys, joka vihdoin toukokuussa napattiin ja kesällä Tuusniemelle lopetettiin näyttelyvuosi meidän osalta Taigan ROP tuloksella. Ada aloitti vuoden Winter Kareliasta ollen VSP ja nappasi ensimmäisen NORD SERTinsä. Tarkoituksemme ei ole lähteä ulkomaille näyttelyihin.
Vetourheilussa kisarintamalla oli meidän osalta hiljaista. Kevään tavoitteet kaatuivat melko pitkälti Taigan juoksuihin. Olisimme halunneet kisata kolmella koiralla ja myös REK kokeet olivat haaveissa, mutta emme riskejä ottaneet, kun ensimmäisen kauden olimme reellä ajelemassa, emmekä halunneet juoksuista Taigaa ja veljeään Nukaa laittaa samaan valjakkoon. Pääsimme kuitenkin Rautavaaralle maaliskuussa Adan ja Nukan kanssa reellä ajamaan kahden koiran luokassa kaksipäiväiset kisat. Sää oli lämmin ja kisasimme huskeja vastaan, joten lopputuloksessa ei ollut mitään jännittävää. Agilityn rintamalla olikin jännitystä kaiken muunkin edestä. Taiga sai vihdoin keväällä kaksi nollatulosta ja ensimmäiset LUVAnsa. OIVA jäi odotuttamaan itseään pentusuunnitelmien takia. Saimme kuitenkin vihdoin osviittaa sitä, mitä agility Taigan kanssa voi parhaimmillaan olla, kunhan ongelmat saamme ylitettyä. Viime vuoden esteeksi nousi kepit ja syksyllä valitettavasti radan ulkopuolinen häiriö.
Adan kanssa saavutettiin vihdoin hienoja tuloksia ja kerättiin kakkosluokassa viime vuonna kakkosluokasta kuusi nollaa, kolme yliaikanollaa, tuloksia ylipäätään 12 ja hylättyjä vain viisi. OIVA saavutettiin toukokuussa ja toukokuun lopussa aloitettin kolmosluokassa kisaaminen hylättyjä keräämällä. Vuoden aikana kerättiin 23 hylättyä ja tuloksia 17. Tulosprosentti kääntyi siis luokkanousun myötä päinvastaiseksi. Nollia keräsimme kolme ja yliaikanollia kahdeksan. Adan kanssa suurin ongelma oli ihanneaikaan pääseminen. Lisäksi syksyllä Adalle tuli keppien lopettamisen ongelma, mutta puomi on vahvistunut ja Ada tekee tasavarmaa juoksaria kisoissa. Ada myös vuoden viimeisissä kisoissa kaatui putkessa pahasti, mutta on toipunut siitä hyvin.
Vuosi oli ensimmäinen vuosi rekiajeluilla. Kaikki aikuiset koiramme pääsivät reen eteen juoksemaan. Kuitenkin rohkeutta itselläkin oli vain kolmeen koiraan. Kaikki ovat saaneet kokeilla kaikkia paikkoja valjakossa. Aslak johtopaikkaa lähinnä kaksin Adan kanssa. Ada alkoi saada tarpeekseen Taigan härkkimisestä ja rupesi antamaan takaisin. Kerran kesken kaiken heittikin Taigan hankeen. Tunnustan ostaneeni kuonokopan ja usein laitoin Taigalle lähtöön kuonokopan, juoksimme pahimmat höyryt pois, otin kuonokopan pois ja saimme jatkaa rauhassa matkaa. Se ei tietenkään ole lopullinen ratkaisu. Keväällä saimme päättää rekikauden kauniiden maisemien ja hyvien urien keskelle Ruunaalle.
Riki kävi säännöllisen epäsäännöllisesti kaverikoiravierailuilla. Syksy painoittui paljon Adan agilityyn ja toisena isona teemana kennelin toisen pentueen alkuun saattaminen ja syntyminen.
Vanha vuosikymmen antoi minulle koirat, kennelin ja paljon uusia harrastuksia huomioiden myös uudet työkuviot yrittäjäksi ryhtyen. Nyt nostetaan katse kohti uutta vuosikymmentä. Vuoden 2020 tavoitteet: Mahdollisesti ainakin yhdet valjakkokisat kevätkaudella, syksyn osalta ei voi vielä suunnitelmia tehdä. Agilityssa tavoitteena nostaa Taiga kakkosluokkaan ja toiveena myös kolmosluokka. Adan kanssa tavoitteena kisaoikeus agilityn SM kisoihin. Ada jää agilitystä eläkkeelle vuoden loppuun. Ruskan kanssa aloittelemme agilityn pentukurssilla helmikuussa ja alamme tehdä pohjaa tulevaa agilityharrastusta kohden, kuten myös viimeistään syksyllä aloitamme vetourheilun, joten pohjaa kasvatetaan myös sitä varten. Rikin kanssa jatketaan kaverikoiratoimintaa. Aslakin kanssa ovet ovat avoimia vetourheilussa, mutta aika näyttää. Näyttelyissä Taigan kanssa käydään kokeilemassa valioluokassa pärjäämistä. Kesäkuussa Ruskan kanssa aloitetaan pentuluokassa ja elokuussa päästään jo junioriluokkaan. Kisa tulee olemaan kovaa, koska täällä päin on useita samanikäisiä malamuuttinarttuja.
Adalla on syksyn aikana riittänyt treenaamista. Kisoja ei marraskuussa ole vielä ollut, mutta tulevan viikonloppuna suuntaamme taas Kuopioon. Välillä on tuntunut, että tututkin jutut ovat olleet vaikeita. Välillä taas suurin osa on sujunut kuin tanssi ja olemme kehittyneet monissa asioissa.
Marraskuun keskeisin tavoite on ollut Adan itsenäinen keppiosaaminen. Etupalkkaa hyödyntäen opetin Adan itsenäisesti hakemaan oikean keppivälin ja tekemään kepit loppuun minun sijainnistani huolimatta. Tällä hetkelle olemmekin siinä pisteessä, että Ada osaa hakea hyvin kepit ja etupalkan avulla on saanut vauhtia. Vauhti pitäisi saada myös pysymään, vaikka etupalkkaa ei aina olisikaan ja seuraavaksi pitäisi keskittyä myös keppien itsenäiseen lopetukseen. Melko hyvin Ada sietää sen, että otan sivuttaista etäisyyttä tai jään hieman taakse, mutta lähtee edelleen herkästi liikkeni mukaan, jos lähden vastakkaiseen suuntaan Adan etenemissuuntaan nähden.
Puomin kanssa palaamme taas hieman askeleen taaksepäin ylösmenokontaktin osalta. Tai siis oikeastaan edelleen siedätän Adaa etupalkan kanssa osumaan kontaktialueille.
Kokonaisuutena Ada tekee hyvää työtä, on vauhdikas ja varmempi, etenee hyvällä sykkeellä. En aina enää edes ehdi ohjaamaan edestä päin vaan poispäinkääntöjä pitää hyödyntää ja ottaa takaaleikkaukset haltuun pitäen vauhdin samana.
Marraskuun alussa oli Joensuun agilityurheilijoiden seuramestaruuskisat. Kisaavien maksiluokassa tuli ainoastaan kaksi nollatulosta ja jäimme Adan kanssa hitaampana kakkossijalle.
Juha Orenius saapui Joalle kouluttamaan tänä viikonloppuna. Olimme Adan kanssa ainoastaan lauantaina (koska joskus on vaan priorisoitava). Radalla oli paljon meille tuttua, kuten takaakierrot ja ininit. Radalla oli myös kohtia, jotka tiesin vaikeaksi ja joissakin kohdissa tein tarkoituksella asiat vaikeaksi valitsematta sitä helpointa ohjausta, jonka tiesin meidän jo osaavan. Emmehän me mitään voisi oppia, jos tekisimme aina niitä samoja luihin ja ytimiin jo muotoutuneita ohjauksia.
Ensimmäiseksi ongelmaksi meille muodostui kepit. Keppialoitus ei sinänsä, mutta Adan viime aikoina ongelmaksi asti muotoutunut "älä vaan tee mitään ohjauskuvioita keppien jälkeen tai en osaa tehdä keppejä loppuun" -tapa toi suuria haasteita tällä radalla. Keppien jälkeen piti tehdä pienimuotoinen päällejuoksu, mutta Ada joko juoksi väärään putkenpäähän tai jätti kepit kesken. Itsellä tuli jo heti turhautuminen päällimmäiseksi tunteeksi ja sen jälkeen koin vain kiirettä, että ehditään jotain oikeasti oppiakin ja kokeilla. Jätettiin kepit lopulta hautumaan ja kotiläksyksi.
Jatkettiin putkesta vaikeaan inin kulmaan. Olisin toki voinut helposti tehdä saksalaisen, mutta tässä kohtaa tarkoituksella hain haastavampaa ohjausta. Tässä Juha minulle kädestä pitäen näytti, missä asennossa minun pitäisi olla, jotta saisin Adan tulemaan ininiin.
Keinulta hypylle ja puomin alta menevään putkeen ja kiireellä sen jälkeen persjättöön. Seuraava ongelma olikin se putken hakeminen. Koko ajan Ada lähti liikkeeni mukana ohi putken. Kouluttajani oli katsomassa treeniä ja yritti vinkata minulle vastaisen käden käyttöä, mutta en ymmärtänyt hänen eleitään kentän reunalta. Kyllä Ada lopulta meni putkeen ja sain pistää töppöstä toisen eteen, että ehdin persjättöön putken jälkeen.
Toisella kierroksella pääsimme paremmin vauhtiin. Loppu olikin meille enemmän tutumpaa inin kulmia sekä erilaisia takaakiertoja upean puomin kera. Yhden ininin ajoitusta kävimme tarkemmin läpi ja Juha sitten totesikin, että otatko sitten kaikki 29 estettä. En halunnut jäädä hinkkaamaan keppejä, joten otettiin vain 24 estettä. Hieman alkoi hapottamaan lopuksi ja kolmanneksi viimeisellä esteellä ei enää vain ohjaus pitänyt.
Kotiläksynä: kepeiltä poistumisia, keinu kuntoon (Ada isona koirana saa painettua keinun alas ennen kontaktialuetta ja hyppää sen yli), putken hakemiset sekä inin kulmia.
Näiden lisäksi edelliset kotiläksyt kisoista/treeneistä: puomin tekeminen ohjaajan sijainnista huolimatta, takaakierrot vieläkin itsenäisemmäksi
Herranjestas, miten aika kuluu! Aika juoksee, kun tekemistä on valtavasti! Syksy on menty taas täydellä kalenterilla. Joka viikonloppu on ollut jotain suunnitelmia, kisoja ja treenejä. Valitettavasti tänä vuonna tuntuu olevan tällainen tapa, että kirjoittelen meidän kuulumisia kootusti. Koitan parantaa tapani tässä loppuvuoden aikana. Toivottavasti aikaakin ja jaksamista on paremmin, kun pentusuunnitelmat etenee ja kahden viikon päästä olisi aika odottaa pentujen syntymistä ja jään pentulaatikolle hengaamaan kahdeksi viikoksi. Tästä päästääkin ensimmäiseen aiheeseen, eli:
TAIGAN TIINEYS
Viime keväänä Taigan astutus ei onnistunut, joten tänä syksynä tavoitteena oli kokeilla uudestaan. Odotukset eivät olleet suuret ja takaraivossa oli jo ajatus toisen uroksen miettimisestä. Kuitenkin halusin käyttää ensisijaisesti Aslakia Taigan partneriksi, joten en halunnut tässä vaiheessa miettiä muita vaihtoehtoja. Jos astutus ei nyt onnistuisi, olisi ensi keväänä ollut aika kokeilla toista urosta.
Kaikesta pessimistisestä asenteesta huolimatta eräs kaunis maanantai-ilta kokeilin yksikseni vain hieman koirien fiiliksiä miehen vielä ollessa töissä ja kas kummaa; koirat oli nalkissa. Yksin homma oli fyysisesti hieman rankahko, kun Taiga olisi halunnut paeta tilanteesta ja Aslak ihmetteli kiljuvaa toista puoliskoaan. No, tästä selvittiin ja seuraavana päivänä saatiin vielä toinen nalkki aikaiseksi; tällä kertaa odotin miehen töistä kotiin kaveriksi.
Taiga on tässä tiineyden aikana ehtinyt nukkua, pissata kolme mattoa, oksentaa yhden, tehdä parit kakat sisään, ärhennellä omille koirille, mörköillä tuttujakin ihmisiä. Tällä hetkellä vuorokausia on jo 46 ja energiaa on melko paljon. Edelleen pomppii ja riehuu, vaikka maha kasvaa koko ajan hiljalleen. Viime lauantaina otti vielä muutaman ylimääräisen juoksukierroksen pihan ympäri meidän veteraanin kanssa vahingossa. Hieman kauhuissani katselen Taigan menoa, mutta toivotaan loppuajan hyvin sujuvan ja kahden viikon päästä odotellaan pienten malamuuttien syntymistä meidän kenneliin.
AGILITY
Taiga jäi elokuun lopussa agilitystä pois. Kävimme elokuun alussa Taigan kanssa viimeiset kisat tälle vuodelle juoksemassa hyvällä fiiliksellä valitettavasti ilman tuloksia. Taiga ei ole oikein jaksanut ymmärtää, miksi ei ole päässyt treeneihin tai kisoihin mukaan, mutta nyt on jo luovuttanut mukaan änkeämisen suhteen ja siirtyy huoneen nurkkaan mököttämään Adan lähtiessä mukaan. Vuoden vaihteessa otan aikaisintaan Taigan taas hallille mukaan. Riippuen toki Taigan toipumisesta. Yhtään jos äitiinsä tulee, olemme ajoissa liikkeellä synnytyksen jälkeen. Jokainen kuitenkin yksilö ja seuraillaan Taigan synnytystä ja toipumista Taigan parasta ajatellen.
Ada on todella kovalla treenien suhteen tänä syksynä. Jatkamme edelleen Sisukkaan Heidin kanssa kerran viikossa ja olemme myös seuramme pienryhmätoiminnassa omatoimiryhmässä huippu treeniporukan kanssa. Olemme jokainen ryhmäläinen myös aloittamassa tulevana viikonloppuna Juha Oreniuksen valmennuksessa ja tarkoitus on mm. kotiläksyjä näistä treeneistä tehtävän. Orenius tulee kouluttamaan seuralllemme neljä kertaa puolen vuoden aikana. Tämän syksyn Ada saa olla mukana ja mahdollisesti Taiga siirtyy valmennustiimiin kevääksi.
Adan kanssa ollaan kehitytty edelleen paljon, mutta löydetty myös paljon lisää treenattavaa. Toinen kouluttaja totesi eräistä kisoista, että Ada liikkuu kisoissa hitaammin kuin treeneissä. Toki yleensä ainoastaan meidän hallilla on kivituhkapohja ja siellä, missä kisoissa käydään, on yleisin keinonurmi. Olen todennut, että Ada varoo keinonurmea, joten se tekee todennäköisesti Adan hitaammaksi. Kummallista ehkä, mutta Adalla toki voi olla myös hieman korkeampi vire treeneissä, koska palkkaus on hyvin erilaista treeneissä ja kisoissa. Ja kouluttajat on vaan niin ihania! Lähdimme siis kokeilemaan Adalle palkkarasiaa. Siinä on superpalkka, joka viedään yhdessä tavoitepaikkaan. Adalla on vire noussut treeneissä edelleen ja tällä hetkellä opetellaan vielä vahvasti sietämään superpalkan läsnäolo. En ole uskaltanut kisapaikalle vielä palkkarasiaa tuoda. Tavoite kuitenkin, että voitaisiin kisoissakin jättää rasia sivummalle ja Ada tietäisi, että radan jälkeen saa superpalkan ja näin saataisiin nostettua virettä myös kisoissa.
Syksyn aikana on uutena haasteena noussut, että en saa tehdä keppien jälkeen jostain syystä oikeastaan yhtään mitään. Jos teen esimerkiksi valssin liian aikaisin, Ada epäröi pitääkö sitä kahta viimeistä keppiväliä suorittaa. Sama tapahtuu ohjauskuviosta riippumatta. Lähdemme siis palkkarasian kanssa vahvistamaan keppien loppuun suorittamista, vaikka minä tekisin mitä vain. Olemme myös itsenäistä keppien aloitusta ja lopetusta opetelleen palkkarasian kanssa. Tässäkin pitää hieman malttia vielä opetella...
Viime kisoissa päästiin taas seuraavaan treenattavaan asiaan: puomin itsenäinen tekeminen loppuun saakka. Ainahan olen tiedostanut asian, mutta nyt saimme Adan ainoan puomivirheen ties miten pitkään aikaan, kun puomin alla meni putki ja jouduin ottamaan sivuttaisetäisyyttä. Virhe ei sentään tullut pitkään hinkatulta ylösmenokontaktilta vaan alasmenokontaktilta. Tämä siis lisätään treenilistalle.
Viime Viikonloppuna palasimme puolen vuoden tauon jälkeen palkinopalleille! Ensimmäistä kertaa kolmosluokassa sijoituimme kolmen parhaan joukkoon! Ensin Anne Savioja ihastui, kun kolmen parhaan joukossa ei ollut yhtään bortsua ja ihasteli Adaa kolmannella pallilla. Toisella radalla Seppo Savikko haastoi koirakoita radallaan ja radalla piti osata mm. lähteä poispäin radasta, kontakti-putkierottelua, sanallista este-erottelua, takaakierrot ja inin, pitkät estevälit, puomilla etäisyys ohjaajasta, poispäinkäännös. Ja 19 koirakosta malamuutti oli ainoa, joka suoritti radan tuloksen arvoisesti!! Nollat edelleen odotuttaa, mutta oli superhieno fiilis nousta ykköspallille malamuutin kanssa seurakavereiden tsempatessa ja kannustaessa! Olen todella kiitollinen siitä kannustuksen määrästä, jota me seurassamme saamme! En olisi voinut hienompaan treeniporukkaan päästä!
Adan kanssa oli tavoite päästä Joensuuhun agilityn SM kisoihin 2020, mutta Joensuussa ei olekaan ensi vuonna SM kisoja. Yritämme kuitenkin tavoitella SM kisoja 2020, missä ne ikinä sittten ovatkaan. Toki olisi hyvä niitä nollia ruveta keräilemään... Nuo yliaikanollat ei kuulema ole riittäviä... 😂 (vau, en olekaan ennen käyttänyt täällä tuollaisia hymiöitä!)
VETO
No, alkuun heti tunnustus, että päätin olla huono alaskanmalamuuttikasvattaja ja jättää tänä talvena vetokisat kisaamatta, jos vaihtoehtona on agility vs vetourheilu. Ihan vain tuon agilityn SM kisatavoitteen ja Adan agilityeläkkeelle jäämisen 2020 vuoden loppuun takia. Viimeiset tavoitteet ja boostit ja sitten Ada keskittyy vetotouhuihin ja Taigaan siirtyy suuremmat tavoitteet agilityn saralla.
Olemme siis syksyn ajelleet Aslakin ja Adan kanssa omaksi iloksi kickbikella. Aslak on vuosien aikana yllättänyt ja siitä on tullut hieno, tasapainoinen työskentelijä. Kerrankin oli pimeys yllättämässä, kun olimme metsässä epätasaisessa maastossa ja keskityin itse vain tasapainoittelemaan kyydissä ja annoin Aslakin valita parhaan reitin. Ja hienostipa Aslak selviytyi tehtävästä! Ohituksetkin sopivalla etäisyydellä muista koirista on edistynyt luopumistreenillä.
Adan kanssa olemme myös kaksin käyneet kickbikelenkillä. Ada on aina ollut hieno etenijä ja Adan kanssa on ollut aina hieno lähteä yhdessä lenkille ja metsään. Eipä siitä sen kummempaa. My The Dog! Adan kanssa olimme myös syys-lokakuun vaihteessa Viekijärvellä telttailemassa kaksi yötä. Treenasimme Nukan sekä monien huskien kanssa viikonlopun ajan ja keskustelimme laavulla kokemuksista ja kaikesta muusta mahdollisesta. Oli taas todella hieno viikonloppu! Adalla oli huono kunto, mutta ohitukset olivat supereita ja ahtauskaan tai toisten koirien kiinnostus ei haitannut Adaa. Miun luottokoira! Adan kanssa nukuttiin yhdessä teltassa toisiamme lämmitellen ja parkkiketjussa myös malamuutista vihdoin ja viimein lähti hieman ääntä. Ja itsekin sai vain olla ja nauttia luonnosta ja rauhasta!
Kuva Eliisa Kiiskinen
MUUTA KUULUMISTA
Riki on käynyt enemmän ja vähemmän kaverikoiratouhuissa. Aika on mennyt paljolti kaikkeen muuhun, joten vapaaehtoistyöstä se on sitten ollut pois. Pitäähän sitä tunnustaa, että melko kiireistä on ollut syksy meidän laumassa. Viikonloppu Viekijärvellä oli superviikonloppu siltäkin osin, että sai ihan oikeasti rauhoittua. Ei ollut aikatauluja, eikä tavoitteita. Oltiin ja rauhoituttiin, ajettiin porukassa ja nautittiin vain toistemme seurasta. Kaksi päivää sain ajatukset kaikesta muusta suunnattua vain omaan olemiseen ja unohtaa kaiken muun. Nautin täydestä sydämestä.
Ensi viikko on syysloma ja olen vain kaksi päivää töissä. Alkuviikosta käyn itse hieronnassa sekä Ada ja Aslak pääsee lihashuoltoon. Tästä johtuen olemme treenitauolla tiistaista eteenpäin ja vain viikon päästä sunnuntaina olisi kisat tiedossa Adan kanssa. Aiomme siis vain rentoutua ja nautin pihahommista kiireettömästi. Hengaan masunkasvattajan kanssa ja rupeamme suunnitelemaan pentulaatikon kasaamista. Sen jälkeen enää viikko töitä ja sitten kaksi viikkoa vain pentuarkea.
Koulutan jälleen agilityä talvikaudellakin. Nautin suunnattomasti kouluttamisesta! Jälleen en voi kuin kehua meidän seuran ihmisiä. Jällleen koulutettavat ovat ihan supereita ja on mahtava nähdä kehitys ja oppimisen ilo. On mahtavaa, että pystyy auttamaan ja neuvomaan. Koiraharrastus on tuonut valtavasti uusia tuttavuuksia, uusia kokemuksia ja mahtavia tunne- ja oppimiskokemuksia!
PS. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä... Tiedän, miten ne ärsyttää...
Olimme viettämässä lauantaipäivää Lieksassa agilitykisojen merkeissä. Auto starttasi aamulla klo 7 ja palasi kotiin illalla klo 8.
Taigan ensimmäinen rataantutustuminen oli klo 9 ja toinen oli parin tunnin päästä. Molemmat radat olivat hylättyjä. Taiga palasi taas normaaleihin tapoihinsa. Ensimmäisen radan ensimmäiset viisi estettä piti ihmetellä, missä ollaan ja mitä tehdään. Seitsemäs este oli kepit, joita Taiga ei jälleen olevinaan nähnytkään. Kuten Jussin juoksuissa viikko takaperin. Tällä kertaa otin Taigan viereeni ja hetsasin kepeille. Taiga teki hienot kepit ja loppurata menikin tosi hyvin, vaikka puomilta loikkasikin alas.
Toinen rata oli aivan kauheaa säheltämistä. Jälleen kerran Taiga karkasi lähdöstä, ei osunut puomin alastulolle, juoksi ohi putken ja sitten katseli vain muualle ja poimi haluamiaan esteitä matkan varrella. Sain jatkamaan rataa, mutta kepeille homma lässähti ja lähdimme radalta pois.
En todellakaan tiedä, mitä tekisin Taigan kanssa. Treenit sujuu todella hyvin ja välillä kisoissa onnistutaan, mutta 90 % on tällaista säheltämistä. Treeneissä pitää olla sopivan tiukka, mutta kuitenkin iloinen ja olla merkitsemättä mokaamista. Kisoissakin yritän olla ylipirteä ja pitää Taigan motivaatiota yllä mokaamisesta huolimatta, koska Taiga helposti keksii oheistoimintaa virheiden peittämiseksi. Taiga ei siedä yhtään, jos huomaa minusta pettymyksen tai turhautumisen. Kävimme keskustelua mahdollisuudesta, että toinen kokeilisi ohjata Taigaa ja lähdemmekin erään tutun kanssa viemään ajatusta käytännössä eteenpäin. Odotan toki Taigan astuttamista myös. Jos astuttaminen onnistuu, saan pidettyä kunnon tauon Taigalle. Josko se helpottaisi. En myöskään aio ilmoittaa Taigaa kauemmaksi kisoihin. Käyn vain omat ja naapuriseuran kisat Taigan kanssa. Syksyllä kisoja Taigan kanssa siis olisi noin kerran kuukaudessa.
Adan kanssa olemme vihdoin saaneet kolmosluokassa tasattua tekemisemme normaaliksi. Alku oli pettymys, mutta nyt olemme päässeet taas siihen mielentilaan, että minä en jännitä, koiralla on kivaa ja menemme yhdessä tekemään sitä hyvää tasaista tekemistä, jota olemme tähänkin asti tehneet. Jussin juoksuissa saimme ensimmäisen puhtaan radan, mutta ihanneaika oli kova ja yliaikaa oli yli 9 sekuntia. Lieksassa Saimme ensimmäiseltä radalta puhtaan radan, mutta kepit oli normaalia hitaammat ja yliaikaa tuli 0,6 sekuntia! Harmillista!
Toiselle radalle lähdin pienen jännityksen paine ohimossa, kun oli pari kohtaa, joiden onnistumista mietin. Teimme kuitenkin jälleen tasaista suoritusta. Varmistin ainoastaan yhtä putkenpäätä liian vahvasti ja Ada meinasi valita kokonaan väärän putken ja tämän johdosta puhtaalle radalle yliaikaa 0,43 sekuntia! Epävarmojen kohtien jälkeen otin ja vedätin koiraa mahdollisimman paljon. Kepit olivat selkeästi nopeammat ja muutenkin pystyin jättämään Adan itsenäiseen suorittamiseen itse jo edeten seuraavalle esteelle. Silti tämä ei valitettavasti riittänyt saadaksemme aikaa takaisin.
Kolmas rata meni täysin omaan piikkiini. Haimme hylätyn, kun oma keskittyminen ja jaksaminen ei ollut enää kunnossa. Itselle kyseessä oli viides rata sille päivälle ja se alkaa selkeästi olemaan itsellä kipukynnyksen rajoilla. Ensin otimme kiellon, kun hieman liian aikaisin vaihdoin itse suuntaa, eikä Ada ollut lukinnut hyppyä. Kun Ada hyppäsi esteen, jostain syystä pyörähti ympäri ja hyppäsi takaisin. Jatkettiin rata loppuun, mutta enää en jaksanut vedättää, kun hylätty oli jo alla. Loppurata meni kuitenkin teknisesti hyvin ja jopa keppikulma, joka on ollut viime aikoina hankala Adalle, onnistui. Ada kävikin hierojalla maanantaina ja oli todella kipeä ja jumissa. Tästä syystä ilmeisesti kepit ovat olleet Adalle epämukavat viime aikoina, eikä ole taipunut ihan kunnolla jokaisesta kulmasta kepeille.
Adan kanssa saimme kuitenkin hyviä suorituksia aikaiseksi ja kunnon tsemppaamista kisakavereilta! Monia ihastuttaa Adan ja minun meno radalla. Osaa harmitti jopa minua enemmän alle sekunnin yliajat ja tsemppasivat, että selkeästi nollat ovat mahdollisia ja kyllä ne vielä tulee! Otetaankin nyt tavoitteeksi lähteä ihan oikeasti kehittämään ohjaajan jaksamista ja opettelen luottamaan ja vedättämään Adaa radalla, jotta saisimme jokaisen ylimääräisen sekunnin pois suorituksista. Lähden nyt seuraamaan tarkemmin Adan nopeuksia ja keskittymään siihen, että Ada jaksaa kisapäivät mahdollisimman hyvin. Tänä kesänä olenkin keskittynyt koiran viilentämiseen sekä juottamiseen. Juotot aloitetaan jo 1-2 päivää ennen kisasuorituksia.
Olen ihminen, kuka tykkää kisaamisesta ja on luonteeltaan todella kisahenkinen. Nyt kuitenkin olen saanut huomata, kuinka mukava on vaihtelun vuoksi treenailla agilityn parissa ilman sen kummempia odotuksia. Ei tarvitse hinkata jotain tiettyä asiaa, joka kisoissa on usein aiheuttanut harmaita hiuksia. Ei tarvitse jännittää, millä fiiliksellä koirat juuri tänään toimii. Ollaan saatu treenailla täysin omaksi iloksi.
Nyt meille onkin muodostunut huomaamatta uusia tavoitteita. Suulliset käskyt tuntuvat olevan tällä hetkellä pienimuotoinen muoti-ilmiö. Adankin kanssa ollaan syksyn mittaan suullisia käskyjä harjoiteltu takaakiertojen muodossa. Uusin kouluttajamme on tiedustellut parikin kertaa syksyn mittaan, onko kiinnostusta lähteä vahvistamaan suullisia käskyjä in-in käskyn muodossa. Ei ole ollut. Kuitenkin eräs kerta Taigan treeneissä teimme sivuttaisia hyppyjä ja niistä lähti itsellekin muodostumaan ajatus, ettei in-in ohjauksen opettaminen ehkä olisikaan ihan mahdoton ajatus. Myös Adasta on saanut huomata, kuinka herkkä on ohjaukselleni, joten ajatus suullisista käskyistä on vain vahvistunut.
Siitä päädyimmekin molempien aksakoirien kanssa harjoittelemaan in-in ohjausta. Molemmille onneksi sivuttaiset hypyt on suht helppoja, joten olen lähtenyt muodostamaan yhteyttä in-in käskyn kanssa hypyille ensin yhden ja kahden hypyn kanssa lopulta hieman kulmia vaikeuttaen. Muutaman kerran olemme näitä asioita nyt treenanneet ja kumpikin kaipaa vahvistamista, mutta Adalle selkeästi asia on helpommin yhdistettävissä kuin Taigalle. Tänään treeneissä Taigalla asia oli helpompi ymmärtää, kun vauhtia ei ollut liikaa eli yksittäisenä hyppynä. Adalle on pystynyt kulmia vaikeuttamaan nopeammin ja ottamaan useamman esteen mukaan treeniin. Adan kanssa olemme myös vahvistaneet in-inin erottelua takaa ohjauksesta.
Taigan kanssa otamme nyt tavoitteeksi treenata enemmän puomin kääntymisiä. Tänään kaverin kanssa tämä onnistui hallillakin, kun kaveri toimi apupalkkaajana. Eli jatkoimme Sennin antamien ohjeiden mukaan pelkän puomin alasmenon kanssa, matto kontaktialueelle ja kaveri etupalkkasi, kun minä lähetin puolesta välin puomin alasmenoa Taigan etenemään. Paljon on vielä tämän kanssa tekemistä.
Adan kanssa olemme ottaneet tavoitteeksi itsenäisemmät kepit. Olemme yrittäneet vahvistaa sivuirtoamista ja pari kertaa etupalkan kanssa sitä, että jäisin itse taakse. Tänään ilman etupalkkaa sain ohjattua Adan suorittamaan kepit loppuun saakka putki välissä! Hieno edistys!
Ada kanssa on pitänyt vahvistaa puomin ylösmenoa. Välillä puomi sujui jo todella hienosti, mutta viime aikoina on taas loikkimista tapahtunut. Olen myös miettinyt, että nostaisin Adan virettä treeneissä pallon avulla, jotta Ada oppisi toimimaan ja keskittymään radalla myös korkeammassa vireessä. Kuopion kisoissa tuli jälleen huomattua, että Ada oli liian innoissaan, eikä pystynyt keskittymään laisinkaan minuun radalla. Joensuussa onneksi teimme jo yhdessä rataa, vaikka olikin yllättäviä rengasvirheitä.
Taigan kanssa saimme sekä Kuopion että Joensuun kisoissa jo hyviä ehjiä suorituksia aikaiseksi ja Taigan kanssa kisaamisesta jäi tältä kaudelta hyvä fiilis päällimmäiseksi mieleen. Nyt treenaillaan pari kuukautta ja katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan molempien kanssa!
Agilityssä meillä oli alkusyksystä kamala vaihe, kun Taiga oli todella tuulella käyvä, eikä tiennyt mitä tapahtuu milloinkin treeneissä. Adan kanssa ei päästy treenailemaan, kun toipui anaalirauhasen tulehduksesta, joka vain jatkui ja jatkui. Lopulta pääsimme taas vauhtiin! Taigan kanssa olemme tehneet lyhyttä suoritusta paljolla palkalla. Kepit ovat tuottaneet ongelmaa, mutta sain kouluttajalta palautetta, että vaadin Taigalta jo kolmosluokan juttuja, kun vaadin aloittamaan itsenäisesti tai etenen itse liian nopeasti. Pitääkin siis itse opetella omaa ajoitusta, jolla voin helpottaa Taigan osaamista. Viimeksi lauantaina huomasin, että virhe on myös itse hidastella kepeillä vaan minun pitää vain juosta ja edetä, jolloin Taiga ei ehdi nenäänsä liikaa maahan laittamaan.
Nenä onkin Taigan kanssa ollut suuri ongelma, johon viime viikolla ratkaisuksi saimme lihapullat. Tai ainakin alku ratkaisulle. Kouluttajalle annan ns. kakkosnamit, jota käytämme etupalkkana ja itsellä on ne parhaat palkat, jolla saan Taigan kiinnostumaan minusta ja pitämään kontaktin minussa.
Juoksupuomin kanssa olemme päässeet siihen pisteeseen, että suoraan meneminen on todella hieno! Taiga tekee jopa neljän tassun osumia kontaktialueelle. Olemme siirtyneet treenailemaan Sennin Huotarin ohjeistuksella kääntymisiä. Kerran toki vasta. Teimme vain alasmenoa nousten pöydältä puomin lappeelle ja siitä lähetin hitaassa vauhdissa Taigan etupalkalle tavoitteena Taigan osua kontaktialueella olevalle matolle. Kouluttaja laittoi hypyn siivekkeen kontaktialueen viereen, jotta Taiga ei oikoisi vaan oppisi hakeutumaan ensin matolle. Taiga tajusi tämän yllättävän nopeasti, mutta pienellä etenemällä kuitenkin mennään kerrallaan. Kotiläksyksi saimme treenata mattoa käännösten kanssa kotona. Tunnustan kyllä, että emme ole ehtineet/muistaneet ja arki-illat on jo töiden jälkeen niin pimeät, että en edes yritä pihalla treenata.
Adan kanssa olemme päässeet kunnolla vauhtiin treeneissä. Adalla on aivan loistava energia! Olemme treenanneet itsenäisempiä keppejä ja sanallisia käskyjä takaakiertojen ja suorien hyppyjen erottelua varten. Juoksukontakti Adalla on myös varmentunut ja saamme Adankin kanssa jo todella hienoja suoraan jatkuvaa puomia aikaiseksi. Adan irtoaminen on muutenkin tällä hetkellä todella hyvää ja este-erotteluissa olen todella yllättynyt, ettei Ada olekaan niin putkihakuinen kuin aina epäilen. Ensi viikonloppuna olemme Adan kanssa menossa Tuulia Liuhdon koulutukseen! Olimme hänen koulutettavanaan myös vuosi sitten ja saimme treeniohjeeksi tehdä matalia hyppyjä, jotta Ada saa varmuutta etenemiseen (check!) ja takaakiertoja vahvistaa (check!). Mielenkiinnolla odotan, mitä neuvoja tällä kertaa saadaan!
Viime lauantaina kävimme isommalla porukalla ison kentän treeneissä omalla hallilla. Treenattiin kisanomaisia suorituksia. Ensimmäisenä tehtiin agilityrata, jota ei tietenkään videolle otettu, kun teimme todella hienon puomin! Tietenkään en itse sitä nähnyt loppuun saakka, koska yritin ehtiä persjättöön puomin jälkeen, mutta treenikaverit sanoivat puomin olleen hyvä ja minulla tuli oikeasti kiire ehtiä persjättöön! Agilityradalla Taiga palkattiin keppien jälkeen ja toisen kerran otettiin kepit ja jatkettiin rataa. Hieman meinasi nenä viedä, mutta saimme lopulta hyvän suorituksen tehtyä. Hyppyradalla huijasimme Taigaa ja treenikaveri seisoi kepeillä kuin palkkaamassa, mutta jatkoimmekin rataa. Ensimmäisellä yrityksellä itse hidastin liikaa vauhtia ja Taigakin hidasti. Toisella yrityksellä ymmärsin jatkaa vauhdilla matkaa, joten Taigakin teki kepit loppuun saakka hyvällä vauhdilla.
Ada eilen teki kisoissa hienoja suorituksia ja ensimmäinen kakkosluokan LUVA jäi harmittavasti saamatta keppivirheen takia. Olin itse liian myöhässä, joten Ada haki väärän keppivälin. Mutta eipä auta murehtiminen vaan syksyllä jatketaan kisoja viileämmässä ja uudella energialla.
Eilen kävimme vielä viimeiset treenit tekemässä ennen kuin jäädään saikulle, koska Ada sterkataan keskiviikkona. Kouluttaja otti toiveita treenille vastaan ja minun toiveeni oli humpsuttelua ja vauhtia sekä siinä sivussa itsenäisiä keppejä treenailla.
Ada ei alkuun meinannut ymmärtää pitkiä estevälejä ja haki välistä haluamiaan esteitä. Lopulta saimme Adan ymmärtämään, että mennään silti sinne minne minä ohjasin. Saimme juosta ja juosta. Ada sai mennä pitkällä laukalla ja itse yritin vain pysyä edellä niin hyvin kuin pystyin. Taigaa en olisi samalla tavalla voinut jättää ohjaamatta kuin Adaa, koska Taiga olisi selkeätkin esteet todennäköisesti väistänyt ilman ohjausta. Ada kuitenkin osaa hakea itsenäisesti esteitä ja ainoastaan haastellisemmat kohdat piti tarkkaan ohjata kuten pitkä esteväli (kun välissä oli haettavissa muita esteitä), puomi houkuttelemassa sekä takaakierto.
Teimme myös kuutta keppiä siten, että käytimme etupalkkaa minun jäädessäni taakse. Joitakin kertoja Ada kääntyi takaisin, mutta kun selkeästi näytimme etupalkan, Ada tajusi idean ja teki kepit loppuun. Haastoimme Adaa myös, että jäädessäni taakse, lähdinkin samalla kävelemään sivulle ja poispäin Adasta. Lisäksi tein samaa juoksemalla. Ada kesti tilanteet hyvin, kun tajusi etupalkan. Tätä pitäisi jatkaa, kunhan Ada saikulta palaa.
Agiråkin jälkeen ollaan Taigan kanssa käyneet muutaman kerran treenailemassa hallilla.
1. Kerta
Kouluttaja oli innostunut Agiråkissa uusista gameslajeista ja treenailimmekin hieman etäisyyttä. Ensin muutama aita, jotka eivät olleet täysin symmetriassa keskenään, mutkaputki ja sitten kolme sivuttaista hyppyä. Nämä esteet piti ohjata pysymällä keskellä "rataa" pitäen tietyn etäisyyden aidoista.
Suoran teimme ns takaperin yksi hyppy kerrallaan ja siten Taiga irtosi parhaiten. Sivuttaiset hypytkin saimme onnistumaan muutamien toistojen jälkeen, mutta lopulta kouluttajakin totesi, että Taiga kyllä tiesi, mitä piti tehdä, mutta halusi vain palkan nopeammin.
Lopuksi teimme A:ta, josta kouluttaja totesi, että Taigan osuma kontaktille on todella ylös. Päädyimme kokeilemaan alastulolla pumpperia, jolla saimme hienoja neljän tassun osumia kontaktin alastulolle.
2. Kerta
Teimme pitkää rataa, jossa oli kaikki kontaktit. Taiga tykkäsi kouluttajasta paljon ja kävi jatkuvasti häntä moikkaamassa. Kouluttaja totesi, että Taigan odottaminen on kehittynyt huimasti keväästä! Ongelmana oli tuolloin lähinnä kontaktissa pysyminen. Onneksi suurimmaksi osaksi, kun hyvän vauhdin itse pidin ja lässytin minkä ehdin, Taigakin pysyi liikkeessä ja teimme hienosti rataa. Taiga teki myös upean korjauksen renkaalle, kun piti käydä välissä kouluttajaa moikkaamassa. Ja kepit oli upeat! Treenasimme myös vaikeaa keppikulmaa, johon avuksi laitettiin ohjurit. Esteeltä tullessa Taigan oli vaikea hakea kepit, mutta yksittäisenä saimme onnistumaan. Puomin alasmenon Taiga loikki, mutta oli niin lämmin, että emme jääneet sitä hinkkaamaan. A meni hyvin, kun pumpperin laitoimme. Energia oli todella hyvä ja jäi hyvä mieli treeneistä.
3. Kerta
Kävimme kaverin kanssa treenailemassa ja edelleen hallissa oli sama rata, mitä teimme edellisellä kerralla treeneissä. Esittelimme ensin kaverille, miten rata menee, jonka jälkeen teimme radan vaikeaan keppikulmaan asti yhtenäisenä. Hieman alussa kontakti koiraan karkasi, kun Taiga lähti hajujen mukaan. Kun pääsimme vauhtiin, saimme hienon suorituksen aikaiseksi, vaikka alkuun unohdimmekin A:lle pumpperin laittaa ja siinä Taiga teki taas aikamoisen loikan. Kepit meni kuitenkin vauhdikkaasti ja puomille saatiin myös hyviä osumia. Vaikeaa keppikulmaa teimme vain yksittäisenä ilman ohjureita ja muutaman yrityksen jälkeen Taiga haki kepit hyvin.
Treenasimme Taigan kanssa myös häiriön sietämistä. Kaveri treenasi hallin toisella reunalla omien koiriensa kanssa ja me teimme treeniä aidan kanssa erotellen takaakiertoja ja suoraan yli hyppäämistä. Muutaman kerran Taiga juoksi toisen koirakon luokse, jolloin jouduin muutamankin kerran kutsumaan takaisin luokse. Jos Taiga tuli ensimmäisellä kutsulla, annoin palkan. Jos minun piti Taigaa useamman kerran kutsua, en antanut palkkaa. Teimme myös häiriötreeniä siten, että pidin Taigan istumassa edessäni, kun kaveri käveli oman koiransa kanssa hallissa. Taiga hyvin piti kontaktin minuun. Vaikka muutaman kerran Taiga kääntyikin tuijottamaan kaveriani, Taiga käänsi nopeasti katseen takaisin minuun. Otin lopulta myös itse reilun metrin verran etäisyyttä Taigaan ja palasin palkkaamaan. Päätimme jatkossakin treenailla samoin häiriötä Taigan kanssa joka kerran hieman vaikeuttaen. Haastoin Taigaa myös A:ta treenatessa, kun kaverin koirat olivat aidan toisella puolella, laitoin Taigan istumaan aidan viereen odottamaan käskyä kiivetä A:lle. Välillä toisen koiran kuono aidan ali pilkisti. Taiga kuitenkin hienosti keskittyi ja vain kerran kääntyi haistelemaan toista koiraa aidan ali.
Ensimmäinen Agiråkki on ohi ja ilmeisesti uusia ideoita jo suunnitellaan eli jatkoa todennäköisesti seuraa. Itsellä puuhailut alkoi jo torstai-iltana, kun pakkasimme hallilla esteet rekan ja pakettiauton kyytiin. Perjantaina aamulla aloitettiin kisapaikan rakentaminen ja niistä hommista siirryin ruokahuollon hommiin kokoamaan kahvilaa ja paistamaan loppupäiväksi vohveleita. Vohvelinpaisto jatkui sunnuntaina. Siinä sivussa tuli perjantaina juostua yksi hyppyrata, lauantaina neljä rataa ja sunnuntaina yksi hyppyrata. Paljon ei jäänyt käteen kisaradoista. Näin jälkikäteen en enää edes muista, millaisia kaikki radat olivat.
Kuva Roosa Tykkyläinen
Taigan osalta vahvimpana tunteena kisoista jäi suuri harmin tunne ja lauantaina harmi oli niin suuri, että muutama kyynelkin tuli siinä sivussa tiputettua. Perjantaina Taiga ei käynyt moikkaamassa ratatyöntekijöitä, mutta putkia oli kiva juosta ristiin ja rastiin ja edestakaisin. Toisena esteenä oli jälleen rengas, jonka Taiga väisti. Muuten, kun Taiga keskittyi minun ohjaukseen, Taiga kulki hyvin. Kepit Taiga jätti kesken, kun otin ja kehuin! Toisella kertaa teimme loppuun asti. Mutta olen melko vahvasti sitä mieltä, että Taiga menee sekaisin siitä, että joudutaan korjaamaan kesken radan, eikä Taiga saa palkkaa.
Kuva Roosa Tykkyläinen
Lauantaina päätin, että jos jokin menee vikaan, me vain jatkamme rataa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viides este oli putki, jonka väärään putkenpäähän Taiga sujahti, mutta jatkettiin vaan meno. Pääsimme vielä kuusi estettä eteenpäin (jopa rengas ja kepit), kunnes Taiga keksi ratayöntekijät! Sen jälkeen en saanut millään enää kontaktia Taigaan ja lopulta kuulemma tuomarikin vihelti meitä ulos radalta. En kuullut vihellystä, mutta eipä se olisi auttanut. Kun sain kontaktin, kohta Taiga jo karkasi taas kuvaajien luokse. Lopulta otin koiran vierelle kulkemaan ja kävelimme radalta ulos. Harmi oli todella suuri. Ehkä eniten harmitti tuo kontaktin puute. Radan ulkopuolella ei ollut mitään ongelmia, mutta radalla Taigan pää ei vaan vielä kestänyt.
Olin hullu ja yön yli nukuttuani päätin vielä kerran testata Taigaa. Otin koiran märkäruokapussin taskuun ja sitä annoin Taigalle haisteltavaksi. Päätin, että kerrankin, jos Taiga irtoaa kontaktistani, lähdemme radalta pois. Neljännen esteen jälkeen Taiga lähtikin tuomaria tutkimaan, mutta palasi sen verran nopeasti luokseni, että jatkoimme rataa. Kahden esteen jälkeen Taiga kuitenkin karkasi ratatyöntekijän luokse. En enää edes yrittänyt jatkaa rataa vaan käännyin suoraan pois radalta ja kutsuin Taigan mukaan. Hieman meinasi lähteä jälleen seikkailemaan, mutta nappasin lähellä niskasta kiinni ennenkuin kauemmaksi ehti ja sain pannan kaulaan.
Kuva (c)Agiråkki
Adan kanssa kävimme lauantaina kolme agilityrataa juoksemassa. Ensin oli vuorossa Vesa Sivosen rata. Radalla oli pari kohtaa, joita mietin mahdollisiksi hylsyn paikoiksi. Heti alussa oikeaan putkenpäähän saaminen ilman, että otetaan hylky kontaktille juoksemisesta. Muuten hyvä, mutta Ada juoksi ohi oikean putkenpään ja putken, josta kielto tuli. Kontaktit olivat kuitenkin todella kauniita. Kepeiltä oli kääntyiminen 180 astetta vasemmalle, jonka onnistumista mietin. Minun on pakko mennä edellä, mutta muuten irtoaminen ei ole helppoa ilman, että Ada lopettaa kepit kesken. Sain kuitenkin rytmitettyäni oman menon oikein ja kädelläni näytin Adaa jatkamaan keppejä. Teimme myös radan loppupuolella ohjauskuvion takaakierrolle, jossa otan Adan edelliseltä esteeltä oikealle puolelle ohjaukseen ja ohjaan aidan ohi ja pakkovalssinomaisesti käänsin hyppäämään aidan. Teimme alkuviikosta kyseisen kuvion kenties ensimmäisen kerran onnistuneesti treeneissä. Eli tuloksena vitonen yliajalla. Tästä radasta on lopussa video.
Kuva (c)Agiråkki
Toiselta radalta (Anne Huittinen) otettiin hylky, kun muuten hienolla radalla A oli keinun jälkeen houkutuksena ja sinnehän Ada otti fokuksen. Jälkeenpäin mietin muita ohjauskuvioita, joilla olisin voinut saada Adan käännettyä oikeaan suuntaan, mutta päädyin lopputulokseen, että A:lla silti Ada olisi varmaan ollut. Muuten rata oli sujuva ja jälleen kontaktit kauniita. Vauhtiakin löytyi enemmän kuin ensimmäisellä radalla.
Kolmas rata oli Harri Huittisen rata, joka oli päivän viimeisiä ratoja ja pitkäkin vielä... Olimme jo valmiiksi väsyneitä. Teknisesti rata ei ollut erityisen vaikea, mutta pari paikkaa taas mietitytti, joissa Ada olisi saattanut kontakteille väärään aikaan juosta. Lisäksi keppien jälkeen tuli 90 asteen käännös vasemmalle, jossa taas mietin omaa ajoitustani, jotta Ada ei lopettaisi keppejä liian aikaisin. Näistä kaikista ongelmista selvittiin. Väsymys kuitenkin hidasti meitä molempia ja kun viimeisestä houkuttelevasta kontaktista selvittiin, en jaksanut enää helpotuksesta huokaisten ohjata seuraavaa estettä ja juoksimme aidan molemmilta puolilta. Eli lopputuloksena taas kielto ja yliaikaa.
Adan kanssa kisaamisesta jäi kuitenkin todella hyvä mieli. Tavoitteeksi jatkossa otetaan keppien itsenäisempi suoritus ja nopeuden saaminen. Taigan kanssa suunnitelmat laitetaan aivan uusiksi. Lieksaan en Taigaa ilmoittanut vaan katsellaan sitten naapuriseuran kisoja elokuun lopussa. Ainakin omiin kisoihin mennään syyskuussa. Adan kanssa käymme vielä Lieksassa juoksemassa ennen sterkkausta.
