Koronan rajoittamaa kevättä kuvin ja videoin

Koska olemme paljon ehtineet koronasta huolimatta tehdä, ajattelin tällä kertaa kertoa kuvin, kuinka olemme viettäneet aikaa viime viikkoina. Vielä olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja videoita, mutta lähdetään tällä kertaa näillä liikenteeseen! 

Lenkkeilyä

Parkouria kotipihalla

Rekikauden viimeiset ajelut Adan ja Taigan kanssa

Uuden lattian asennus valvovan silmän alla

Aurinkoisia päiviä

Adan parkouria

Sulan maan kausi aloitettu

Perheen onnea...

...eli Taigan juoksut alkoi

Lihashuoltoa hieronnan ja lämpöhoidon parissa

Ruskan kasvun ihmettelyä ja parkouria luonnossa

Ruskan eka kerta valjaat päällä

Äiti komentaa Ruskaa

Taas koirien parkouria

Koirien jumppaa

Adan 5 sekunnin haaste

Rikin 30 sekunnin haaste

Ruskan pentuagility osa 2

Montaa viikkoa ei ehditty enää maaliskuussa käydä hallilla treenaamassa ennen koronan tuomia rajoitteita. Ruska ehti kuitenkin jo parissa viikossa rohkaistua niin paljon, että treenikaveritkin ihmetteli, olinko koiraa vaihtanut. Saimme laitettua lyhyttä putkea jo hyvin mutkalle, eikä Ruska epäröinyt kertaakaan putkeen menoa. Ruska teki myös mattotreeniä hallilla toisenkin kerran ja edelleen ajatteli hyvin matolle osumista. Myös eteneminen parin siivekkeen välistä ja putken läpi palkalle sujui hyvin. Laitoin myös siivekkeen kiertoon ja siitä jatkettiin yhdessä etenemistä. Ja kertaakaan Ruska ei vierastanut palkkaajaa, jota vierasti edellisellä treenikerralla. 

Kotitreenit ovat olleet vahvasti Absolutedogsin sexier than a aquirrel pelien pelaamista. Tavoitteena on yhdessä tekemisen vahvistaminen ja häiriöstä luopuminen, tehdään ohjaajasta parempi kuin muut. Pelit ovat lyhyitä, helppoja toteuttaa kotona, eikä niihin tarvita yleensä sen kummempia materiaaleja kuin herkut tai lelu. Edistystäkin olen jo huomannut ja Ruska sietää ulkopuolista häiriötä paremmin. Ruska ei enää niin herkästi säikähdä esimerkiksi ohikulkijoita ja häiriön tullessa pystyy paremmin palaamaan minun kontaktiini. Lapsia Ruska säikkyy edelleen. Pelit ovat olleet esimerkiksi jahtaamisleikkejä, jalkojen välistä pujottelua, leikkimistä leluilla ja tänään opettelimme päivän 17 pelin muodossa sivulle tulemista. Pelejä löytyy paljon instagram tililtäni @malamuutintekeleet. Ohessa myös tämän päivän video. 

Liian vähän olemme treenanneet juoksarin alkeita matolla kotioloissa. Eilen palasimme pitkästä aikaa maton pariin ja muistuttelin parin palkkakupin kanssa matolle osumista. Toinen suunta on selkeästi toista vahvempi ja palkalle etenemistä on vahvistettava. Yksin treenatessa eteneminen on hankalaa, kun palkkaa ei pysty valmiiksi laittamaan vaan heitän sen kuppiin. Kokeilimme myös istumisen ja odottamisen kautta lähtemistä matolle ja palkalle, mutta odottaminen ei ole vielä vahvaa, joten sekin on laitettava treenilistalle. 

Käsittelyn sietämistä emme ole päässeet nyt jostain kumman suusta treenailemaan, koska emme ole tavanneet ketään vieraita. Ensi viikolla Ruska pääsee ensimmäistä kertaa tapaamaan meidän hierojaa ja jäsenkorjauksen pariin. Hieroja kauhuissaan kuunteli viikko takaperin Adan ja Taigan käydessä hieronnassa, kun kerroin Ruskan tapaturma-alttiudesta ja saamista kolhuista. Hän suositteli Ruskalle käyntiä jäsenkorjauksessa. Varasimme lyhyen, vain puolen tunnin ajan. Ruska saa ensin odotella häkissä ja rauhoittua uudessa paikassa, kun Aslak saa hieronnan. Epäilin, että tunti olisi kuitenkin liikaa ekalle kerralle Ruskalle, koska käynti on varmasti muutenkin stressaava uuden ihmisen kohtaamisen vuoksi. Jännityksellä siis odotamme, mitä tapahtuu. 

Ruskan pentuagility osa 1

Ruska on jo 4,5 kuukauden ikäinen ja on aloittanut valmistautumisen agilityyn. Otsikossa on osa 1, koska tulen varmasti kertomaan paljon pentuagilityasioista, joten saan eriteltyä tekstejä paremmin toisistaan. Ensimmäisessä osassa kerron, mistä olemme Ruskan kanssa lähteneet liikenteeseen, minkälaisia harjoituksia olemme tehneet ja missä olemme nyt.

Ruska aloitti jo luovutusikäisestä alkaen tutustumaan agilityn maailmaan vierailemalla hallilla. Halli oli todella jännittävä paikka, eikä uskaltanut itse edes astua halliin. Kannoin alkuun Ruskan halliin ja siellä paljon namiteltiin, kuunneltiin ääniä ja sai tutustua ihmisiin. Lopulta Ruska jo itse käveli halliin. Myös kontaktin ottaminen muihin koiriin hallissa ja hallin läheisyydessä hiljalleen helpottui. Ensimmäisen kerran pissin hallin pihalla teki vasta tällä viikolla. Eli Ruska on tarvinnut paljon aikaa rentoutuakseen hallilla. Ruska on kuitenkin kyennyt toimimaan hallilla jo melko pian tammikuun aikana ja Ruskaa tuntuu helpottavan, kun saa keskittyä tehtävään. 

Varsinaiset treenit alkoivat leikkimällä ja targettiin tutustumisella. Myös kiertämistehtävät aloitettiin varhain. Kiertäminen lähti liikenteeseen ihan vain muovitötterön kiertämisestä, vaihtui muurin tolppaan ja tavoitteena oli, että joutuisi kiertäessään menettämään näköyhteyden minuun. Tällä valmisteltiin putkeen menoa. Ruska oppi kiertämisen nopeasti. HIljalleen lisäsimme siihen ohjauskuvioita ja Ruska tuli ohjauksiinkin hyvin. Saman kohteen kiertäminen kaksi kertaa peräkkäin on ollut haaste. Puolessa välissä Ruska istahti alas ja huuti minulle. Toiselle kierrokselle pitikin siirtyä vähän kerrallaan ja heitin namin aina hieman kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes lopulta Ruska kierti toisen kerran kohteen. 

Kokeilimme erilaisia alustoja. Kävimme Sisukkaan järjestämässä pentuseikkailussa, jossa kokeilimme erilaisilla alustoilla liikkumista. Lisäksi hallilla kävelytimme Ruskaa maassa olevalla puomin lappeella. Myös liikettä olemme testanneet. Ruska sai nousta itse keinun ylösmenolle ja kouluttaja hieman liikutti keinua ylös ja alas. Hieman Ruskaa jännitti, mutta nousi kuitenkin uudelleen keinulle. Toisella kertaa keinua ei enää heiluteltu.

Putki oli Ruskalle alkuun todella jännittävä. Ruska ei halunnut edes koskea tassullaan putkea. Ruskaa totutettiin ensin tarjonnan kautta kulkemaan maata vasten olevan renkaan läpi. Sen jälkeen Ruska sai kulkea putken painon yli. Lopulta Ruska suostui kulkemaan pienimmillään olleen lyhyen putken läpi. Seuraavalla kerralla Ruska juoksi jo lyhyttä suoraa putkea innokkaana. Myös pitkää putkea suorana Ruska on kulkenut, mutta putken kääntäminen mutkalle oli liian iso askel. Otimme seuraavalla kerralla lyhyen putken, jota Ruska sai juosta edestakaisin. Hiljalleen vähän kerrallaan putkea käännettiin. Ruska rohkeasti teki putkea, mutta vielä emme kovin paljoa putkea mutkalle laittaneet. 

Ruska on todella nopeasti oppinut asioita. Esimerkiksi nenällä käden koskettaminen oli alusta asti todella selkeää Ruskalle. Ruska tarjosi sitä jopa palkkaavalle koutsille, joka sattui kädet nostamaan ylös kehuessaan. Ja eilen Ruska teki sitä henkilön kanssa hallilla, jonka tapasi ensimmäistä kertaa viisi minuuttia aikaisemmin. Olemme myös aloittaneet juoksukontaktiharjoitukset esittelemällä Ruskalle maton. Jo toisella kerralla herneet aivoissa kohtasivat ja Ruska tajusi, miten palkkaa saa. Ruska katsoi mattoa, kunnolla tumpsautti tassunsa matolle ja kävi palkan. Ja aina vain uudestaan ja uudestaan. Eilen tehtiin mattotreeniä ehkä vasta viidennen tai kuudennen kerran, ensimmäisen kerran hallin häiriössä. Laitoimme maton molempiin päihin 1-2 metrin päähän kupit ja treenikaveri palkkasi toiseen kuppiin. Ruska taas selkeästi katsoi, missä matto on. Joitakin kertoja Ruska ei malttanut katsoa, mutta ohittaessaan muisti (emme ehtineet itse reagoida laisinkaan), kääntyi koskettamaan ja jatkoi matkaa palkalle. Että ei ainakaan voi Ruskaa syyttää siitä, etteikö kriteeriä tietäisi... 

Ruskalle on myös esitelty siivekkeitä ja niiden läpi juoksemista. Kerran koutsi laittoi pumpperin väliin, mutta koska Ruskalle se oli merkki hyppäämisestä, otettiin se pois. Viimeisellä pentuagilitykerralla Ruska juoksi lyhyen putken ja kahden siivekkeiden läpi palkalle, kun itse jäin taakse. Sekunnin epäröi kesken matkan, mutta jatkoi kuitenkin matkaa palkalle. 

Seuraava tavoite meillä on saada Ruska kulkemaan mutkaputkesta, kestämään vieraiden ihmisten käsittelyä ja saada mattotreenit etenemään ja vahvistettua. Ruska jakaa maaliskuun Taigan ja Adan treenipaikat ja huhtikuussa jatketaan kaksi kertaa viikossa treenejä ja lisänä seuraavalla kaudella onkin myös kahden viikon välein oleva treenipaikka. Eli kesäkaudella saadaan viettää paaaaljon aikaa hallilla....

Taiga

Taiga on kokenut suuren myllerryksen viimeisen puolen vuoden aikana. Viimeksi Taiga kävi hieronnassa kesällä. Heinäkuun lopussa se tippui koirankopin katolta. Olisin halunnut mahdollisimman pian viedä Taigan taas hierottavaksi, mutta hieroja oli vielä kesälomalla ja Taiga aloittikin juoksut, joten ei ehtinyt. Taiga astutettiin ja jätin Taigan pois agilityn parista. Liikuimme vain vapaana tai hihnalenkeillä. Lopulta Taiga synnytti. Taiga pysyi koko ajan yllättävän hyvässä kunnossa; turkki oli hyvä, eikä näyttänyt sellaiselta nääntyneeltä äitikoiralta kuin yleensä monet näyttää. Sää vaihteli jatkuvasti ja maa meni jäätikölle, joten Taiga on juoksennellut päättömänä jäätikölläkin. Agilitytreeneissä on huomattu, että Taiga ei taivu tiukasti vaan tekee etenkin vasemmalle käännöksen laajana kaarena.

Eilen vihdoin ja viimein Taiga pääsi hierontaan. Varoitin jo Niinaa, että älä säikähdä. Taiga painoi joulun aikaan enää 24 kiloa, mutta viikonloppuna mitattiin ja todettiin jo kilon painoa saaneen. Lisäksi nyt on lopulta karvatkin alkaneet irrota. Niina nauroi, kuinka Taiga näyttää tällä hetkellä enemmän jämtiltä kuin malamuutilta. Ollaanhan me saatu treeneissäkin kommentteja, että nyt se vasta sporttiselta näyttäää. Mutta. Kuinkas ollakaan, Taiga oli yllättävän hyvässä kunnossa! Lihakset ovat vielä olemattomat (ei ollut Niinan kommentti, vain omaa näkökulmaa), mutta etenkin etuosa oli ilman jumeja. Reidet olivat jumissa, etenkin etureidet ja etenkin vasenta takajalkaa keventi. Ja selkänikamissa löytyi iso jumi. SI:t eivät olleen myöskään niin jumissa kuin voisi synnyttäneellä nartulla olettaa olevan. Eli onni onnettomuudessa, että Taiga on joustavarakenteinen koira. 

Taigan kanssa aloiteltiin jo ennen joulua rakentamaan taas pohjaa treenaamiselle. Vetolenkit ovat jääneet yksittäisiin kertoihin jäätikön takia, mutta agilityn pariin ollaan päästy. Taigan piti palata treenaamaan vasta joulun jälkeen, mutta Taiga selkeästi osoitti, että äitikoira on saanut tarpeekseen kotona olemisesta, joten lähdimme jo ennen joulua hallille. Ja Taigahan oli aivan super! Emme ole vieläkään tehneet keppejä, keinua ja A:ta ja rimat on ollut pääsääntöisesti 10-20 cm. Kerran rimat nostettiin 35 cm, mutta selkeästi Taiga ei ollut vielä siihen valmis. Lähtökohta kuitenkin oli, että haluan mahdollisimman kevyesti treenata ennen hierontaa eli keskityimme ratasuoritukseen ja ohjauskuvioihin. 

Olen kaivannut Taigan kanssa treenaamista. Taiga on todella erilainen ohjattava kuin Ada. Kun Ada sai Juha Oreniukselta kommentin vahvasta estelukituksesta ja vaikeudesta sen purkamiseen, Taiga on superherkkä minun ohjaukselleni. Taigan kanssa en todennäköisesti tarvitsisi koskaan äänikäskyjä niin halutessani. Pystymme yhdessä vaihtamaan ohjauskuvioita tuosta noin vain ja Taiga lukee ohjausta, noudattaa ohjausta ja vauhti on hyvä! Kouluttajamme Heidi meitä haastaakin jokaisella treenikerralla ja heittää vain erilaisia ohjauskuvioita, joita meidän pitää tehdä. Ja yleensä selvitämme haasteet helposti! Edellisellä kerralla Heidi haastoi minut jopa ohjaamaan ilman käsiä ja ääntä yhtä aikaa! Se oli jo melkoinen haaste, mutta melkein selvitimme senkin. 

Taiga on ollut todella hieno äiti. Se on tiukka, mutta todella huolehtivainen. Osa tavoista on jopa mennyt hieman yli ja jouduin esimerkiksi ruoan jälkeen laittamaan Taigan eri huoneeseen 1-2 tunniksi, koska pennut saivat Taigan oksentamaan oman ruokansa. Se on tuonut toki haasteita myös Taigan kunnon kohottamiseen. Siivoaminen on myös tärkeää Taigalle ja jos en ole itse paikalla, se edelleen siivoaa kotiin jääneen pentunsa jätökset. Taiga komentaa, mutta myös leikkii. Taiga ei yleensä ole se, joka menoa rauhoittaisi. Joitakin ikäviäkin tapoja Taiga on keksinyt, kuten kissan jahtaaminen. Ennen pentuja kissat saivat olla suht rauhassa, mutta nyt pennun innostuessa myös Taiga vetää överit kissojen kanssa. 

Taiga selkeästi kaipaa jo aikuista seuraa. Olen kuitenkin ollut todella varovainen Taigan kohdatessa muita koiria. Omien koirien kanssa Taiga on saanut myös todella vähän olla keskenään sen jälkeen, kun pennut alakertaan muuttivat. Taiga on vieraita koiria ohimennen nähnyt ja silloinkin suurimmaksi osaksi veljeään Nukaa ja Desnaa. Nukan kanssa haistelivat, Nuka murisi ja Taiga vain kääntyi pois. Desnan kanssa ei ollut ongelmaa. Hiljalleen annan Taigan touhuilla oman lauman kanssa ja silloinkin aloitan rauhassa ilman pentua. Adan kanssa ovatkin hihnassa käyneet yhdessä kävelemässä ennen treenejä. Ja vielä ovat rauhassa samassa tilassa valvotusti ja hallitusti olleet. Mutta hiljaa hyvä tulee ja parempi vara ja niin edes päin. Laumadynamiikka on itselle todella tärkeä asia ja käytän mielelläni aikaa, jotta lauma saisi rauhassa totutella muutoksiin.

Ruskan alkutaival, vajaa 11 viikkoa

Kuunloisteen Tauriel eli Ruska oli ensimmäisenä syntynyt pentu 29.10.2019. Ruska syntyessään huudatti äitiään ja osasipa sekin alusta asti ääntään avata. Ruska ei ollut koskaan pentueen kasan alimmainen. Livahti nopeasti alta pois, jos joku päälle yritti. Kuitenkin siskonsa oli terävämpi ja rohkeampi, hieman liikaa äitiinsä tullut ja siitä johtuukin, että mummokoiraa mielistelevä Ruska sai jäädä elämään meidän laumassa.

Kun pentueesta enää siskokset olivat syntymäkodissaan, tuli näistä kahdesta kuin paita ja peppu. Toinen oli aina esimerkkinä toiselle niin hyvässä kuin pahassa. Aloitimme opettelemaan kutsumanimiä, harjoittelimme sisäsiisteyttä, istumista ja odottamista. Toisen kanssa harjoitellessamme toinen kiljui perään. Lopulta kuitenkin vahvan temperamentin omaavat sisarukset alkoivat etsiä paikkaansa ja kinoja alkoi syntymään. Ruska ei aina laskenut siskoaan esimerkiksi vesikupille samaan aikaan ja muutenkin leikki alkoi vakavoitumaan ja äänensävy muuttumaan. Pidemmän päälle siskokset eivät välttämättä siis olisi tulleet toimeen samassa laumassa.

Kun sisko sitten viimein lähti 10 viikkoisena omaan kotiinsa sijoituskoiraksi, Ruskalle siskon lähteminen toi taantumista esimerkiksi sisäsiisteyden suhteen. Ruska ei tehnyt ulos tarpeitaan vaan aina sisään tullessa teki ensimmäisenä pissan sisälle. Toki omat kiireet eivät helpottaneet oppimista, koska itselläni ei valitettavasti ollut tuntikaupalla aikaa Ruskan kanssa hengata pihalla odottamassa tarpeiden tekemistä. Vihdoin tuli ilta ilman menoja ja vietin kaiken kaikkiaan varmaan noin 2,5 tuntia illasta ulkona. Alkuun Ruska ei tehnyt pissaa ulos. Sisällä vahdin jokaista Ruskan liikettä ja kannoin ulos aina pissalle ruvetessaan. Ulkona ei siltikään tehnyt mitään. Lopulta muutaman tunnin taistelun ja iltaruoan jälkeen Ruska teki pissan ulos! Vielä ehti illan aikana kahdet pissat tekemään ulos. Viikonloppuna saimme taas ison edistyksen, kun suurin osa pissoista on tullut ulos. Kakkaa Ruska osaa pihdata, mutta olen tällä hetkellä vain todella iloinen, kun edes ne pissat alkaa ulos tulla. 

Ruska on saanut opetella äitikoiran tukemana tarhailua. Mitään traagista ei asiassa ole ollut. Hyvin on pärjännyt, riehuneet äitikoiran kanssa ja nukkunut äitikoiran kanssa samassa kopissa. Toki Ruska ei pärjää vielä ulkona karvansa kanssa pitkiä aikoja ja olemme olleet aina kotona Ruskan ollessa tarhassa. Tänään oli taas vaihteeksi sen verran lämmin päivä, että tarhassa riehuessa Ruska oli "uinut" vesilätäkössä eli tuli sisään märkänä. 

Ruska on muutaman kerran käynyt hallilla tutustumassa ympäristöön. Ensimmäisellä kerralla Ruska oli noin kuutisen viikon ikäinen ja halli sekä muut koirat jännittivät valtavasti. Ruska oli suorastaan paniikissa eikä edes ruoka maistunut. Toisella kerralla Ruskaa taas jännitti alkuun, mutta suostui lopulta syömään herkkuja ja liikkumaan hihnassa hallissa, otti herkkuja myös meidän tulevalta koutsilta ja sieti kaverin kelpiepentua lähellään. Kolmannella kerralla Ruska oli irti hallilla, kun rakennettiin treenirataa treenikavereiden kanssa. Myös kaverin sakemannipentu oli hallissa, mutta Ruska ei selkeästi tykännyt toisen päällekäyvästä tyylistä. Neljännellä kerralla Taiga lähti Ruskan kanssa hallille. Olimme hallissa vain viitisen minuuttia ja heittelin Taigalle lelua. Hiljalleen Ruska rentoutuu. Seuraavalla kerralla menemmekin ihan oikealle treenikerralle, kun Ada ja Taiga käy hieronnassa, eivätkä pääse itse treenaamaan. Eli tiedossa leikkiä ja target treeniä. Lisäksi reilun viikon päästä menemme Sisukkaan pentuseikkailuun, jossa Ruska pääsee kokeilemaan erilaisia pintoja, pallomeren, hajuharjoituksia ym. Tehtäviä, jotka rohkaisevat ja kehittävät ohjaajan ja koiran yhteistyötä. Helmikuussa aloitetaan pentuagilityn parissa. 

Oman lauman parissa on tapahtunut selkeää rentoutumista, kun pennut ovat lähteneet omaan kotiinsa. Ruskaa jännittää monet asiat, kuten kovat äänet, vieraat koirat. Omien koirien kanssa Ruska on rentoutunut, eikä enää säikähdä jokaista tarhasta ulkoilun aikana kuultua omien koirien haukahdusta. Ohikulkevat vieraat koirat onkin toinen juttu, mutta olen ottanut tavaksi pitää aina takin taskussa herkkuja ja niillä olen jo usein saanut Ruskan rentoutumaan. Taigan kanssa Ruska leikkii jo rentoutuneesti ulkonakin, vaikka äidillä vauhtia onkin. Aslakin kanssa Ruska on myös rentoutunut, mutta uteliaan varautunut. Ruska ja Aslak ovat hengailleet yhdessä ulkona useamman kerran. Vanhukset saavat rauhassa antaa tilanteen kehittyä. Ada jo kerran on antanut Ruskalle kyytiä ja sen jälkeen olen ollut todella varovainen. Liekö tämä herkistänyt Ruskaa... Mutta en halua enää negatiivista kokemusta vaan yritän vain rohkaista Ruskaa eri asioissa. 

Odottamisen taito edistyy hiljalleen. Istua Ruska osaa hienosti. Hihnassa olemista olemme harjoitelleet lähinnä omassa pihassa eniten. Toki olemme käyneet mm äitini luona kaupungissa sekä Mustissa ja Mirrissä. Kotihallin lisäksi kävimme naapuriseuran hallilla. 

Painoa Ruskalla on vajaa 11 viikkoisena 12 kiloa! 

Mennyttä ja tulevaisuutta!

Agilitystartit 77

Ada 57 (9 nollaa, 28 hylättyä)

Taiga 20 (2 nollaa, 16 hylättyä)

Vetostartit 1 (Ada ja Nuka)

Näyttelyt 

Ada 3 (1xVSP+NORD SERT, 2xEH)

Taiga 6 (4xERI, 3xSA, PN1+ROP, PN2, PN3,1xSERT+MVA, 2xEH)

Viimeiset kaksi viikkoa on tullut oltua niin lomalla, että ei ole jaksanut edes blogia päivittää! Loma alkaa olla lopuillaan, joten nyt otin asiakseni tehdä päivitykset. 

Vuosi oli kiireinen. Lyhyesti sanottuna. Heti vuoden alusta aloitettiin Taigan viimeisen SERTin metsästys, joka vihdoin toukokuussa napattiin ja kesällä Tuusniemelle lopetettiin näyttelyvuosi meidän osalta Taigan ROP tuloksella. Ada aloitti vuoden Winter Kareliasta ollen VSP ja nappasi ensimmäisen NORD SERTinsä. Tarkoituksemme ei ole lähteä ulkomaille näyttelyihin. 

Vetourheilussa kisarintamalla oli meidän osalta hiljaista. Kevään tavoitteet kaatuivat melko pitkälti Taigan juoksuihin. Olisimme halunneet kisata kolmella koiralla ja myös REK kokeet olivat haaveissa, mutta emme riskejä ottaneet, kun ensimmäisen kauden olimme reellä ajelemassa, emmekä halunneet juoksuista Taigaa ja veljeään Nukaa laittaa samaan valjakkoon. Pääsimme kuitenkin Rautavaaralle maaliskuussa Adan ja Nukan kanssa reellä ajamaan kahden koiran luokassa kaksipäiväiset kisat. Sää oli lämmin ja kisasimme huskeja vastaan, joten lopputuloksessa ei ollut mitään jännittävää.

Agilityn rintamalla olikin jännitystä kaiken muunkin edestä. Taiga sai vihdoin keväällä kaksi nollatulosta ja ensimmäiset LUVAnsa. OIVA jäi odotuttamaan itseään pentusuunnitelmien takia. Saimme kuitenkin vihdoin osviittaa sitä, mitä agility Taigan kanssa voi parhaimmillaan olla, kunhan ongelmat saamme ylitettyä. Viime vuoden esteeksi nousi kepit ja syksyllä valitettavasti radan ulkopuolinen häiriö. 

Adan kanssa saavutettiin vihdoin hienoja tuloksia ja kerättiin kakkosluokassa viime vuonna kakkosluokasta kuusi nollaa, kolme yliaikanollaa, tuloksia ylipäätään 12 ja hylättyjä vain viisi. OIVA saavutettiin toukokuussa ja toukokuun lopussa aloitettin kolmosluokassa kisaaminen hylättyjä keräämällä. Vuoden aikana kerättiin 23 hylättyä ja tuloksia 17. Tulosprosentti kääntyi siis luokkanousun myötä päinvastaiseksi. Nollia keräsimme kolme ja yliaikanollia kahdeksan. Adan kanssa suurin ongelma oli ihanneaikaan pääseminen. Lisäksi syksyllä Adalle tuli keppien lopettamisen ongelma, mutta puomi on vahvistunut ja Ada tekee tasavarmaa juoksaria kisoissa. Ada myös vuoden viimeisissä kisoissa kaatui putkessa pahasti, mutta on toipunut siitä hyvin. 

Vuosi oli ensimmäinen vuosi rekiajeluilla. Kaikki aikuiset koiramme pääsivät reen eteen juoksemaan. Kuitenkin rohkeutta itselläkin oli vain kolmeen koiraan. Kaikki ovat saaneet kokeilla kaikkia paikkoja valjakossa. Aslak johtopaikkaa lähinnä kaksin Adan kanssa. Ada alkoi saada tarpeekseen Taigan härkkimisestä ja rupesi antamaan takaisin. Kerran kesken kaiken heittikin Taigan hankeen. Tunnustan ostaneeni kuonokopan ja usein laitoin Taigalle lähtöön kuonokopan, juoksimme pahimmat höyryt pois, otin kuonokopan pois ja saimme jatkaa rauhassa matkaa. Se ei tietenkään ole lopullinen ratkaisu. Keväällä saimme päättää rekikauden kauniiden maisemien ja hyvien urien keskelle Ruunaalle. 

Riki kävi säännöllisen epäsäännöllisesti kaverikoiravierailuilla.

Syksy painoittui paljon Adan agilityyn ja toisena isona teemana kennelin toisen pentueen alkuun saattaminen ja syntyminen. 

Vanha vuosikymmen antoi minulle koirat, kennelin ja paljon uusia harrastuksia huomioiden myös uudet työkuviot yrittäjäksi ryhtyen. Nyt nostetaan katse kohti uutta vuosikymmentä. Vuoden 2020 tavoitteet: 

Mahdollisesti ainakin yhdet valjakkokisat kevätkaudella, syksyn osalta ei voi vielä suunnitelmia tehdä.

Agilityssa tavoitteena nostaa Taiga kakkosluokkaan ja toiveena myös kolmosluokka. Adan kanssa tavoitteena kisaoikeus agilityn SM kisoihin. Ada jää agilitystä eläkkeelle vuoden loppuun. Ruskan kanssa aloittelemme agilityn pentukurssilla helmikuussa ja alamme tehdä pohjaa tulevaa agilityharrastusta kohden, kuten myös viimeistään syksyllä aloitamme vetourheilun, joten pohjaa kasvatetaan myös sitä varten.

Rikin kanssa jatketaan kaverikoiratoimintaa.

Aslakin kanssa ovet ovat avoimia vetourheilussa, mutta aika näyttää. 

Näyttelyissä Taigan kanssa käydään kokeilemassa valioluokassa pärjäämistä. Kesäkuussa Ruskan kanssa aloitetaan pentuluokassa ja elokuussa päästään jo junioriluokkaan. Kisa tulee olemaan kovaa, koska täällä päin on useita samanikäisiä malamuuttinarttuja. 

Pentujen kasvu!

Aika hujahtaa todella nopeasti ja pennut ovat jo kahdeksan viikkoisia! Pojat ovat jo muuttaneet uusiin koteihin ympäri Suomea ja sijoitusnarttu ilahduttaa meitä vielä Ruskan kanssa kotona. 

Pennut vasta seitsemän viikon kynnyksellä murtautuivat pentulaatikosta. Sen jälkeen ne murtautuivat lemmiportista avaamalla kissojen luukun. Yksi uroksista etenkin oli todella nopeasti oppiva. Se ensimmäisenä tuntui ymmärtävän paperille tarpeiden tekemisen, mutta myös minua todella kovasti puraistessaan torujen jälkeen oli ainakin sen yhden illan käyttämättä yhtään hampaita minuun! 

Pentujen tutustuminen laumaan on ollut hidasta. Kolmea aikuista tuntui vaivaavan viiden pennun olemassaolo ja ne saivat tutustua vain yksittäisiin pentuihin. Nyt kun pentuja on enää kaksi tutustuminen on helpompaa. Narttupennut ovat saaneet hengailla isikoiran kanssa ulkona vapaana. Isikoiran vauhti on vaan hieman jännittävää ja jopa kauhistuttavaa, eikä isikoira oikein ymmärrä, miksi pennut juoksevat karkuun. Annoimme jouluaattona Aslakin hengata pentujen kanssa sisällä ja nyt tuntuu, että pennut ehkä voisivat ymmärtää paremmin isikoiraa ja kokeillaan tänään uudestaan ulkoilua yhdessä. 

Pennuilla on tullut painoa noin kilon viikkoon. Viime viikolla pennut painoivat tasaisesti 7 kilon verran. Eläinlääkärin tarkastus meni hyvin. Yhdellä oli kivekset laskeutuneet, yhdellä toinen liikenteessä ja yhdellä vielä kadoksissa. Polyneuropatiatestit otettiin samalla ja tuloksetkin jo saapuivat genotyypeiltään normaaleina. Sirutuskin meni ihan huomaamatta ja pennut olivat oikein reippaita eläinlääkärin käsittelyssä. 

Pennut ovat saaneet viettää ensimmäistä jouluaan maistellen joulun makuja, aukaisten paketteja ja ulkoillen. Opettelemme uusia juttuja, kuten että ei saa huutaa ja pomppia ruokakuppeja valmistellessa. (Ovat myös oppineet, että aamulla herätessäni ja ulkoilun jälkeen voi mennä istumaan ja tuijottamaan keittiönpöytää, josko se ruoka-aika sieltä tulisi...) Äitikoira näyttää mallia, kuinka kiivetään sohvalle. Äitikoira myös opettaa hyviäkin tapoja, kurittaa ja leikkii pentujen kanssa. Iltaisin vetäävät yhdessä iltavillit, joissa Taiga ei ainakaan se rauhoittavin tekijä ole. 

Pennut talossa ovat todella väsyttävää aikaa, mutta myös todella ihanaa aikaa. Jouluaattona, kun ihan oikeasti kaikki vierailut ja velvollisuudet ja perinteet oli ohi, itsellä iski todella kova väsymys. Kuukauden päivät olen saanut juosta paikasta A paikkaan B, on ollut vierailijoita, työasiat, jouluvalmistelut, velvollisuudet koirien kanssa ja harrastukset. Nyt vihdoin on muutama päivä ilman mitään. Nyt vain ollaan ja nautitaan olemisesta ja pentujen kasvamisesta ja oppimisesta. Poikia on todella kova ikävä, mutta tiedän niitä vielä näkeväni jatkossa ja tiedän niiden hyvät kodit saaneen! 

Pentuelämää

Pennut on jo 19 vuorokauden ikäisiä eli kolme viikkoa alkaa olla täynnä. Painoa on jo kaksi kiloa. Pennut kasvavat hurjaa vauhtia! Pentupakettien valmistelut on aloitettu, rekisteröinti on aloitettu, varattu pentutarkastus + sirutus + polyneuropatiatestin ottaminen ja vieraita otettu jo vastaan pentuja rapsuttelemaan. Taiga on tuttujen antanut mennä pentujen luokse hienosti, mutta vieraampien ihmisten kanssa Taiga on selkeästi epäluuloisempi. 

Taiga on käynyt lyhyillä kävelylenkeillä. Tarkoitus on nyt aloittaa hiljalleen saamaan Taigalle taas lihasmassaa takaisin. Siksi Taiga on totutellut taas muun lauman kanssa olemiseen ja tavoitteena saada Taiga ja Aslak juoksemaan yhdessä pihalle pian. Taiga on tähän asti ollut ulkona yksikseen. Tänään yritin saada leikkimään lempilelullaan ja juoksemaan, mutta sää oli ikävä ja Taiga lelun kanssa juoksi aina portaille odottamaan. Kokeilimme myös pari kertaa keppejä. Ensin yritin etupalkan kanssa, mutta Taiga juoksi suoraan kepeistä ohi. Sitten otin itse palkan ja silloin Taiga teki kepit pari kertaa. Olemme Taigan kanssa sisällä myös treenanneet maton koskettamista takajaloilla puomia muistutellen ja nenällä käden koskettamista. 

Pennuilta leikattiin kynnet ensimmäisen kerran kahden viikon iässä. Tänä aamuna leikkasin jo toistamiseen. Huomasin myös eilen illalla, että hampaat ovat puhjenneet. Silmät aukesivat noin 11-13 vuorokauden iässä. Ensimmäinen matokuurikin on annettu jo. Ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa pennut saivat 18 vuorokauden iässä. Tällä kertaa meillä syötetään pennuilla Eukanubaa. 

Pentuja on opetettu käymään tarpeillaan sanomalehden päällä. Silloin, kun olen paikalla ja pennut heräävät, olen nostanut ne heti sanomalehdelle. Etenkin yksi uroksista on oppinut hyvin ja tänäänkin itse siirtyi puolen metrin päähän sanomalehdelle pissalle. Se meni matolle makaamaan, josta kohta nousi ja meni kakalle sanomalehden päälle. 

Pennuilla alkaa löytymään luonnetta koko ajan paremmin. Tällä viikolla ne ovat oppineet murisemaan, haukkumaan ja ärisemään toisilleen. Odotellaan, että vielä paremmin rupeaa löytymään erilaisia persoonia, ennen kuin päätetään pentujen kodit. Kaikki pennut ovat tällä hetkellä varattuja. 

Itselle on haasteellista tehdä päätös siitä, kumpi narttu jää kotiin. Toinen menee sijoitukseen, eikä matka pitkä ole, mutta itselle jäävän kuitenkin on tultava toimeen laumassa ja tavoitteena on agility- ja vetokoira. Molemmat nartut tulevat käymään näyttelyissä. Toinen nartuista on soopeli ja nyt jo eroaa hieman nallemaisempana olemukseltaan. Toinen on enemmän harmaavalkoinen hieman soopelin vivahteella.  Selkeästi hieman sirompi. Molemmat ovat terhakan oloisia temperamentiltaan, soopeli ehkä hieman temperamenttisempi. Eli saadaan vielä hetki seurata pentujen kasvua ennen lopullisen päätöksen tekemistä. 

Muu lauma on saanut hiljalleen nähdä pentuja. Taiga ei vielä ole ollut mukana, mutta Taiga on jäänyt muiden pentujen luokse rauhassa, kun olen ottanut yhden pennun kerrallaan alakertaan muita tapaamaan. Ada rakastaa pentuja ja on ruvennut hieman egoilemaan vieraille koirille. Riki on vielä tyytyväisenä vain haistellut. Aslak on ollut innoissaan, mutta toisaalta kerran säikähti pentua. Välillä saavat hieman tutustua pentuihin, mutta paremmin vasta 4-5 viikkoisena. 

Pennut tuli taloon!

Pitkä odotus sai vihdoin tiistaiaamuna päätöksensä, kun puoli viideltä ensimmäinen Taigan pentu syntyi. Taiga halusi tehdä kaiken kunnolla pitkän kaavan mukaan ja ensimmäisen kerran lämpö laski alle 37 asteen jo torstai-iltana, mutta nousi pian takaisin yli 37, ja seuraava lämpöpiikki tuli lauantaina. Sunnuntaina Taigan käytös antoi viitteitä, että synnytys lähestyy, mutta lämpö laski pysyvästi vasta sunnuntai-iltana. Koko maanantaipäivä jännitettiin, että joko nyt.. Vai nyt.. Kohta.. Mutta edelleen maanantai-iltana menimme normaalisti nukkumaan, eikä lämpö ollut vielä lähtenyt nousuun kunnolla. Kahdelta yöllä heräsin ja käytin Taigan pihalla ja mittasin jälleen lämmöt, eikä lämmöissä edelleen ollut muutoksia. Hieman Taiga oli ehkä levottomampi, mutta kaikista huonosti nukutuista öistä johtuen nukahdin melko pian uudelleen sohvalle. Puoli viideltä heräsin Taigan kiljuntaan kuin Taigaa olisi tapettu. Kiirehdin pentulaatikolle tutkimaan Taigaa, jolloin Taiga meinasi jopa puraista minua. Samalla tajusin, että ensimmäinen pentu oli jo melkein kokonaan syntynyt. 

Kahden seuraavan tunnin aikana syntyi kaksi pentua lisää. Ne syntyivät rauhassa ja melkein huomaamatta. Jäimme odottamaan vielä kahta pentua (kävimme röntgenissä, jossa löydettiin viisi pentua). Pari tuntia oli aivan hiljaista ja mieskin lähti jo töihin. Jälleen meinasi itsellä väsymys viedä voiton, mutta näin, että Taigalla pieniä supistuksia oli. Pentulaatikkoon oli valunut jo melko paljon verta ja huomasin, että Taigan karvoissa oli vihreää. Soitin eläinlääkärille, joka neuvoi rauhassa odottamaan. Hän totesi, että älä tuijota väriä vaan aikaa. Kun kerta supistuksia oli, ohjeeksi sain odottaa puolisen tuntia. Kohta puhelun jälkeen tajusin, että laatikossa oli myös vettä ja ynnäilin oireita ja keksin, että todennäköisesti pennun sikiöpussi on hajonnut. Onneksi melkein samantien näin jalat ja tajusin, että kaiken lisäksi pentu syntyy takajalat edellä. Laitoin hanskat käteen ja yritin Taigaa varovasti auttaa. Taiga ei kuitenkaan apua halunnut ja sai puserrettua pennun ulos itse. Taiga onneksi oli reipas putsailija ja pentu oli heti virkeänä. Jäin siis odottamaan vielä viimeistä pentua, joka sujahtikin jo vartin sisällä edellisestä maailmaan. 

Kaikesta odottamisesta huolimatta Taiga halusi olla kätilöystävällinen ja hoiti homman viidessä tunnissa loppuun. Ongelmaksi meinasi muodostua Taigan saaminen pentulaatikosta tarpeilleen ja pesulle. Hihnaan piti laittaa ja puoliväkisin viedä pihalle. Kaikki siivoukset sain vihdoin tehtyä ja istahdin pentulaatikkoon tutkimaan ja mittaamaan pennut. Kaikki oli hyvin.

Taiga on ollut hyvä äiti. Taiga ei halunnut ensimmäisinä päivinä herkästi poistua pentujen luota, mutta hiljalleen on suostunut kävelylle tai tullut sohvalle kanssani makoilemaan. Ruoka maistuu hyvin ja vatsakin on kerran vasta ollut osittain löysällä. 

Pentujen ollessa kahden vuorokauden ikäisiä, pääsi Ada sisään. Portti oli välissä ja Ada ei pystynyt näkemään pentulaatikolle, mutta Taigan kanssa tervehtivät toisiaan portti välissä. Kaikki sujui hyvin. Kolmen vuorokauden iässä eli tänään pääsivät myös pojat sisällä käymään samalla tavalla. Aslakille jopa näytimme portin takaa paria pentua. Kaikki on sujunut todella hyvin ja Taigalla ei ole ollut kertaakaan tarve rähistä kellekään. Taiga kävi myös Rikin kanssa kävelyllä yhdessä. 

Tällä hetkellä meidän laumassa on paljon pissaa, kakkaa ja pennun tuoksuista elämää! (Eli sitä pissiä ja kakkaa!)

Taigan näyttelytreenit 15.5.

Kävimme vielä Taigan kanssa treenailemassa ennen Tuusniemen näyttelyä. Taiga joutui ensin odottelemaan autossa Adan aksatreenien ajan ja siellähän kunnon mökä olikin, kun neiti näki Adan treenailevan, eikä itse päässyt mukaan. Sitten pääsi Ada odottamaan autoon Taigan treenien ajaksi. Hienosti Ada odotti, mutta erään naisen poika ajeli lähellä autoani potkulaudalla ja jäi tuijottamaan Adaa melko läheltä avonaisen takaluukun kautta ja Ada rupesi haukkumaan pojalle. Pojan äiti komensi pojan pois, mutta meni jonkun ajan päästä uudelleen. Lähti onneksi itse nopeasti pois, kun Ada alkoi taas haukkumaan pojalle, muuten olisin itse jo komentanut.

Taigan osalta treenit meni hyvin. Taiga jopa juoksi hienosti ympyrään, eikä tarvinnut yrittää perässä pysyä. Muutenkin neiti hienosti liikkui, kunhan itse muistan olla tuijottamatta Taigaa niin Taigakin malttaa keskittyä etenemiseen eikä minun tuijottamiseen. 

7 kk

Taiga asettautui seisomaan hienosti, mutta melko nopeasti liikautti taas etujalkojaan, joten etuosa lysähti. Lopuksi kokeilimme myös koiran seisottamista oikea kylki kouluttajaan päin ja totesin kouluttajalle, että ihan kuin Taiga seisoisi paremmin niin päin... Ja niin totesi kouluttajakin. Eli pitäisi itse opetella paremmin esittämään niin päin, jotta yksilöarvostelun aikana Taigalla olisi parempi asento, vaikkei muuten niin päin esitetäkään. 

Ensi viikolla olisi sitten vihdoin virallisen pentuluokan vuoro. Kasvattajana oman kasvatin kanssa meneminen saattaa tuota uutta jännitystä ilmaan. Nykyään jännitys on jäänyt pieneksi, mutta tällä kertaa saattaa olla pitkästä aikaa toisin. Muistan vieläkin Adan ensimmäisen näyttelyn, joka oli minullekin ensimmäinen näyttely ja meinasin purskahtaa itkuun jännityksestä. 

Taigan viime viikon pentuaksa

Pentuagilitykurssi lähenee loppuaan. Tällä kertaa oli toiseksi viimeinen kerta. Tällä kertaa teemana oli takaakierrot.

Ensin harjoittelimme Taigan kanssa siivekkeen kiertämistä siten, että kouluttaja palkkasi Taigan siivekkeen taakse koko ajan lähestyen aidan ylitystä. Taiga nopeasti tajusi idean ja saimme nopeasti hyvää suoritusta aikaiseksi. Siirryimme nopeasti takaakierrolle lähettämisen lisäksi persjättöä ja valssia aidalta putkeen siirtymisessä. 

Toisella kierroksella kokeilimme puomia. Puomi oli noin metrin korkeudessa, mutta Taiga ei epäröinyt yhtään. Lisäksi tutustuimme lisää keinuun. Ensin Taiga sai juosta keinun päähän, kun kouluttaja piti keinua kiinni, ettei päässyt laskeutumaan. Taiga sai palkan ja nostin alas. Tällä kertaa Taiga ei jopa epäröinyt yhtään, vaikka kouluttaja seisoi vastassa. Taiga juoksi innolla suoraan päähän kouluttajan luokse palkattavaksi. Taiga sai tutustua taas liikkeeseenkin painamalla itse tassulla keinua maahan keinun vierestä. Taigahan otti ilon irti ja kiipesi suoraan keinulle epäröimättä.

Lopuksi saimme tehtäväksi harjoitella pienen pahvinpalan kanssa kosketusalustan alkeita. Taigahan ei tätä tajunnut. Ideana oli, että Taiga olisi tassulla koskettanut pahvia, mutta neitihän lähinnä istahti alas ja katseli, mitä muut tekee. 

Taigan pentuaksa osa 4

Hieman jännitti lähteä tänään pentuaksailemaan, kun olemme ehtineet treenailla todella vähän viime kertaisia kotiläksyjä. Ensimmäisenä olikin vuorossa ohjauskuvioiden treenailu. Viimeksi Taiga ei todellakaan ollut hajuilla siinä, mitä haettiin. Nyt oli kaksi pitkää putkea kaaressa vastakkain ja välissä aita. Tarkoituksena oli harjoitella valssilla ja persjätöllä ohjata pentu putkesta aidalle ja myös aidalta putkelle. 

Taiga meni tällä kertaa suoraan putkeen epäröimättä yhtään. Menin nopeasti tekemään valssin toiseen päähän ja ohjasin Taigan aidalta seuraavaan putkeen. Ja Taigahan luki ohjaukset oikein ja teki heti ensimmäisellä kerralla oikein. Teimme saman toiseen suuntaan ja edelleen Taiga teki epäröimättä aivan oikein. Teimme saman myös persjätöllä ja kas kummaa, kun Taiga edelleen teki mitä pyydettiin. Seuraavaksi menin itse sekaisin, kun piti tehdä ohjaus vasta aidan jälkeen eli otin Taigan putkelta vastaan aidan toiselta puolelta ja ohjasin seuraavaan putkeen. Piti tehdä ensin taas valssi, mutta aloitinkin persjätöllä. Taiga teki kuitenkin mitä piti niin persjätöllä kuin valssillakin. Yllätyin todella paljon, miten hyvin Taigalla meni!

Toisella kierroksella kävelimme pari kertaa matalan puomin päästä päähän. Hieman Taiga oli varovainen ja haki voimakkaasti turvaa minusta. Toisella kerralla ei enää ihan niin voimakkaasti, mutta selkeästi oli jännittävää.

Tutustuimme myös keppeihin. Kepit oli laitettu siten, että kaksi rivistöä meni rinnakkain (olisikohan ollut 6-8 paria) ja pennun piti juosta välistä ja hakeutua namikupille. Ensin lähdettiin pienestä liikenteeseen eli kahdesta kepistä ja siitä hiljalleen pidennettiin ja lopulta mentiin koko rivistö läpi pari kertaa. Taiga todella reippaasti ja vauhdikkaasti hakeutui palkalle. 

Vielä treenailtiin putkeen menemstä ja etenemistä yhdessä ohjaajan kanssa. Olemme harjoitelleen odottamista ja käskystä lähtemistä ja nyt pääsimme kokeilemaan, miten olemme edistyneet. Kouluttaja oli vahtimassa namikuppia. En kovin pitkälle irronnut Taigasta vaan annoin melko nopeasti lähtökäskyn. Taiga eteni hienosti suoraan putkeen ja palkalle. Seuraavaksi pidensimme matkaa putkelle ja taas Taiga eteni hienosti suoraan putkeen ja palkalle. Vielä pidensimme matkaa ja edelleen suoritus oli loistava. Sitten piippasi kouluttajan ajastin, kun olimme siirtymässä vielä lähtöpaikalle ja Taiga hämmentyi. En yhtään itse tajunnut, mistä ääni tuli. Sain Taigan kuitenkin lähtöpaikalle ja etenimme taas yhdessä vauhdilla palkalle, mutta tällä kertaa Taiga epäröi, kun kouluttaja oli namikupin vieressä. Taiga yhdisti äänen heti kouluttajaan. Rentoutui kuitenkin ja otti palkan.

Kolmannella kierroksella oli taas kuntopiiriä, jossa oli kolme erilaista pistettä; odottaminen tai muuten kontaktin otto, kasileikki ja hypyn tarjoaminen. Kasileikki sujui yllättävän hyvin. Kouluttaja totesi ohikulkiessaan, että olemme ottaneetkin käyttöön jonkun hieman haastavamman ohjaustekniikan (en muista nimeä), mutta sanoi, että hyvä vaan jatkon kannalta. Hypyn tarjoaminen sujui parin hypyn verran, mutta sitten Taigaa ei enää kiinnostanutkaan vaan lähti leikkimään toisen pennun kanssa... Kun sain Taigan kiinni, lähti kaveri jo seuraavan pennun luokse ja siitäpä sitten lähtikin kunnon pentupainit liikenteeseen... Sain Taigan kontaktin kuitenkin takaisin ja harjoittelimme seuraavaksi odottamista. Huomasin nopeasti, että Taiga oli jo todella väsynyt ja lopuksi ei enää palkaksi lelukaan kelvannut. 

Taiga sai taas treenailla häkissä olemista takakontissa ja sain Taigan innostumaan asiasta heittämällä nakkeja häkkiin. Taiga nopeasti tajusi idean ja hyppäsi lopulta häkkiin ennen kuin ehdin nakkejakaan sinne heittää. Ja kotona ei meinannut enää jaksaa pois tulla. Oli oikein reipas ja pätevä pentu tänään treenaamassa.