Kävimme vielä Taigan kanssa treenailemassa ennen Tuusniemen näyttelyä. Taiga joutui ensin odottelemaan autossa Adan aksatreenien ajan ja siellähän kunnon mökä olikin, kun neiti näki Adan treenailevan, eikä itse päässyt mukaan. Sitten pääsi Ada odottamaan autoon Taigan treenien ajaksi. Hienosti Ada odotti, mutta erään naisen poika ajeli lähellä autoani potkulaudalla ja jäi tuijottamaan Adaa melko läheltä avonaisen takaluukun kautta ja Ada rupesi haukkumaan pojalle. Pojan äiti komensi pojan pois, mutta meni jonkun ajan päästä uudelleen. Lähti onneksi itse nopeasti pois, kun Ada alkoi taas haukkumaan pojalle, muuten olisin itse jo komentanut.
Taigan osalta treenit meni hyvin. Taiga jopa juoksi hienosti ympyrään, eikä tarvinnut yrittää perässä pysyä. Muutenkin neiti hienosti liikkui, kunhan itse muistan olla tuijottamatta Taigaa niin Taigakin malttaa keskittyä etenemiseen eikä minun tuijottamiseen.
 |
| 7 kk |
Taiga asettautui seisomaan hienosti, mutta melko nopeasti liikautti taas etujalkojaan, joten etuosa lysähti. Lopuksi kokeilimme myös koiran seisottamista oikea kylki kouluttajaan päin ja totesin kouluttajalle, että ihan kuin Taiga seisoisi paremmin niin päin... Ja niin totesi kouluttajakin. Eli pitäisi itse opetella paremmin esittämään niin päin, jotta yksilöarvostelun aikana Taigalla olisi parempi asento, vaikkei muuten niin päin esitetäkään.
Ensi viikolla olisi sitten vihdoin virallisen pentuluokan vuoro. Kasvattajana oman kasvatin kanssa meneminen saattaa tuota uutta jännitystä ilmaan. Nykyään jännitys on jäänyt pieneksi, mutta tällä kertaa saattaa olla pitkästä aikaa toisin. Muistan vieläkin Adan ensimmäisen näyttelyn, joka oli minullekin ensimmäinen näyttely ja meinasin purskahtaa itkuun jännityksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti