Tällä viikolla posti toi mukanaan uuden vetoadapterin ja onneksi sää jatkui edelleen viileänä (lue: kylmänä!), joten pääsimme vetolenkkejäkin tekemään. Ensin kävimme torstai-iltana Aslakin kanssa treenipäivä lopettelemassa vetolenkin parissa. Tauon jälkeen peruslenkki eli vauhdilla ei hurmioiduttu, mutta muuten Aslak toimi hienosti. Teimme ensimmäisen kerran tämän sulan maan kauden aikana lenkin meidän ns. extremereittejä pitkin. Lenkille tuli pituutta 4,6 kilometriä ja keskinopeus oli 11,61 km/h.
Adan kanssa lähdimme lauantaiaamuna lenkille. Adan kanssa olemme paljon aksanneet viime aikoina, joten kestävyys ei parasta ole vetolenkkiin nähden. Ada lähti kuitenkin liikenteeseen samanlaisella räjähtävällä nopeudella kuin yleensäkin. Räntää satoi ja pääni oli aivan jäässä jo ensimmäisen puolen kilometrin kohdalla! Kovasti epäilytti pitkää lenkkiä tehdä, mutta lähdin kuitenkin noin viiden kilsan reitille.
Kommelluksitta emme toki selvinneet tälläkään kertaa Adan kanssa. Ensimmäisen kilometrin jälkeen irtosi eturengas! Olimme onneksi ylittämässä tietä kävelle ja siirtymässä extremereiteille, joten vahinkoa ei ehtinyt sattua. Samalla sitten liikahti anturi bike computerissa, joten lukemat jäi tältä lenkiltä saamatta. Rengas paikalleen ja taas menoksi. Adapterihan oli toki hieman liian löysällä ja sitäkin sai siinä samalla hieman suoristella.
Teimme yhden ohituksen ja senkin teimme lyhyellä hihnalla. Vastaan tuli nainen kävellen suomenpystykorvansa kanssa ja Ada ohitti heidät rauhallisesti. Adalla alkoi lopussa vauhti hiipumaan ja 2-4 kilometrin kohdalla paistoi aurinko, joten itsellekin tuli kuuma, kun joutui töitä tekemään. Mitä lähemmäksi päästiin kotiin sitä synkemmäksi sää taas muuttui.
Vetotreeneistä intoutuneena rupesin netistä etsimään Taigalle sopivia valjaita. Olemme ostaneet perusvaljaat yleensä Mustista ja Mirristä, mutta kyseiset valjaat on ilmeisesti poistunut heidän valikoimastaan, eikä minulla ole aikomustakaan ostaa heiltä valikoimassa olevia x-back valjaita lähinnä hinnan takia... Etsin vaihtoehtoja, mutta koska minulla ei aina maltti ole valttia, lähdin kuitenkin käymään omat varastot läpi, jos sittenkin löytyisi Taigalle tähän hätään sopivat valjaat. Ja niinhän sieltä löytyi! Ja tietenkään maltti ei ollut valttia vaan kohtahan sitä jo Taigaa laitettiin kikkarin eteen ja lähdettiin omalle pihakujalle testaamaan, miltä neiti kikkarin edessä vaikuttaa.
Mies lähti mukaan kuvaamaan ja palkkaamaan. Otimme todella lyhyen matkan alkuun, kenties jotain 30-50 metrin luokkaa ja mies palkkasi Taigan, kun Taiga juoksi luokseen. Itse toki potkin koko ajan apuna. Mies meni taas hieman kauemmaksi ja taas Taiga juoksi miehen luokse. Yritimme sitten kääntyä takaisin, mutta eipähän neiti olisi halunnut kääntyä! Emme millään meinanneet saada houkuteltua Taigaa takaisin pihaan vaan miehen piti herkuilla imutella Taigaa perässään. Lopulta Taiga jo itsekin juoksi pihaan päin, vaikka koukkasikin haistelemassa välillä tienreunaa. Mutta jei! Hyvin meni! Hieman suuntia ja käskyjä vahvistetaan ja hyvä siitä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti