Agilityn jatkokurssi osa 4, loppu

Tiistaina oli viimeinen kerta agilityn jatkokurssia. Rata meni suurinpiirtein näin: aita, pussi, putki kaaressa vasemmalla, puomi, oikealle aita, oikealle keinu, A, aita, käännös vasemmalle, aita, aita, suora putki, aita, vasemmalle aita, oikealla kaaressa putki, joka kääntää radan aidasta nähden vasemmalle viimeiselle suoralle, pituus, aita, aita ja muuri.

Adalla oli taas odottamisen vaikeus, joten kouluttaja piti Adaa paikallaan lähdössä. Neiti lähti kuin salama, mutta suoritti ensimmäiset esteet kuitenkin hyvin. Puomille mennessä olisi minua halunnut seurata, mutta alla meni putki, joten itse jouduin hieman kauempaa menemään ja Ada siis seurasi minua. Palasimme takaisin ja Ada meni lopulta (olisiko ollut kolmas kerta) puomille. Jatkoimme matkaa ja rauhoitin menoa taas keinulle. Unohdin valssilla vaihtaa puolta ennen keinua, mutta ei siitä ongelmaa tullut, kun teimme kuitenkin keinun muutamaan kertaan heti peräkkäin. Ada edelleen sitä varoo radallla, mutta sivummassa pelkkää keinua harjoitellessa tekee sen löysällä hihnalla todella varmasti. 

Matka jatkui hienosti eteenpäin, kunnes aidalta piti putkeen siirtyä, mutta linjat oli tehty hieman haastavaksi, kun linjat eivät vieneet suoraan seuraavalle esteelle. Teimme siis aidatkin muutaman kerran, kunnes siirryimme vaivattomasti putkeen ja siitä radalla eteenpäin. Loppu menikin ilman sen kummempia ongelmia. 

Toisella treenikierroksella teimme radan melkein yhteen kyytiin läpi edelleen kouluttajan auttaessa lähdössä ja palkkasin keinulla. Muuten rata meni melkein täydellisesti yhtä riman tiputusta lukuunottamatta. Teimme radan vielä toisen kerran, mutta Ada ei ollut enää yhtä innokas ja tarvitsi enemmän houkuttelua ja esteiden suorittaminen ei ollut puhdasta. Totesimmekin, että onneksi kisoissakin radat suoritetaan kerran niin ei Ada ehdi kyllästyä. 

Meidän osalta siis treenaaminen on tältä syksyltä tässä. Jatkokurssikin loppui ja Adan toivottava tiineys alkaa tulla siihen vaiheeseen, ettei kannata mihinkään ryhmään vielä hakea. Ensi viikolla olisi kuitenkin epäviralliset kisat, joissa ajattelin kokeilla uskaltaa osallistua putkiralliin ja supermölliin. Jos saan avustajan pitämään Adaa kiinni... 

Treenipäivä Lykynlammella

Kävimme Aslakin kanssa vielä viimeisen kerran treenaamassa Lykyllä viikon päästä olevalla kisaradalla. Huomenna Aslakilla on hierontaa ja loppuviikosta teemme vain jotain pientä treeniä. 

Tänään teimme ensin pienen kävelylenkin, jotta Aslak sai tehdä tarpeensa rauhassa ja varsinaisella vetolenkillä pysähtymiset olisivat minimissään tietenkin toivoen, että niitä ei olisi laisinkaan. Kävelimme niin pitkään, että Aslak sai kakankin tehtyä, mutta eipä auttanut! Ensimmäisen kilometrin aikana vetolenkillä kakkahätä taas kerran yllätti! On se kumma juttu...

Lähdimme liikenteeseen ja kohtapa tulikin mies koiransa kanssa vastaan. Dobermanni ja kaiken huipuksi vielä irti. Onneksi oli todella hienosti omistajalla hallinnassa, koska Aslak ei tosiaan dobbereista välitä yhtään... Otin Aslakin lyhyeen hihnaan ja kävelimme ohi. Heti ohituksen jälkeen pystyimme jatkamaan hyvin matkaa.

Aslak oli alkuun taas vaihteeksi vain hengailemassa. Ravasi rauhassa, eikä minun laukka-käskyt merkinneet yhtään mitään. Oltiin yli puolen välin, kun Aslak näki muita koiria hieman kauempana ja sai vauhtia lisää. Koirat eivät haitanneet laisinkaan vaan sain Aslakin käskytettyä haluamallani tavalla ja mata jatkui hyvää vauhtia. Menimme alamäetkin kovaa vauhtia ja jyrkkiin mutkiinkaan en hidastanut kovin paljoa. Kun kerta mentiin niin sitten mentiin! 

Matka on siis 3 km ja keskinopeus 13,75 km/h. Maksiminopeus oli 31,09 km/h. Mielenkiinnolla odotan kisaviikonloppua. Minkälainen vauhti Aslakilla silloin on ihan oikeasti, kun saa muista koirista kierroksia? 

Ohessa vielä video. Video on pitkä. Siinä on koko kisamatka kuvattuna hieman liian alhaalta ja ääniä ei ole. En jaksanut muokkailla enää musiikkia noin pitkään videoon, eikä kenenkään tarvitse minun puhkumista kuunnella. 

Adakin treenaa!

Kyllä! Vaikka Ada on ehkä tiineenä, kävimme tekemässä tänään viiden kilometrin vetolenkin. Palloittelimme ensin omalla pihalla, kunnes laitoimme vehkeet niskaan sateesta huolimatta ja lähdimme liikenteeseen. Adalla oli alkuun todella hyvä vauhti päällä. Pitäisi vaan itse malttaa ja opetella tasaamaan Adan vauhtia heti alusta alkaen, koska Adalla on edelleen ongelmana, että käyttää liikaa energiaa alkumatkaan. Sigmaa seurailin tasaisesti koko matkan ajan ja ensimmäiseen 1,5 km Ada juoksi n. 20 km/h. Kuitenkin vauhti tasaantui paljon sen jälkeen ja vauhti pysyi n. 11-12 km/h. Sigma antoi koko lenkin keskinopeudeksi 13,62 km/h ja gps 10,6 km/h. Maksiminopeus oli 28,07 km/h ja gps:n mukaan 25,8 km/h. 

Adaa piti kuitenkin motivoida koko lenkin ajan kehumalla ja houkuttelemalla. Joitakin merkkailuja Ada taas teki, mutta se tietty tuttu merkkailukohta ohitettiin käskyllä todella hienosti. Muita ei taaskaan liikenteessä paljoa ollut. Vain yksi pariskunta tuli vastaan lastenvaunujen kanssa. Liekö tosiaan tuo sateinen sää vaikuttanut asiaan... 

Ada jaksoi lopussa vielä vauhtia hieman lisätä ja pääsimme oikein hienosti kotia asti. Olin todella tyytyväinen Adan lenkkiin, mutta kerkesin jo huolestua Ada rauhallisuudesta lenkin jälkeen. Lopulta tajusin, että se johtui vain siitä, että Ada vahti ruokakaappia, eikä halunnut sen edestä siirtyä kovin helposti... Saatan tässä vielä mahdollisen tiineyden edetessä useitakin kertoja huolestua Adan voinnista, mutta toivotaan, että kaikki menee hyvin, eikä ongelmia tulisi! 

Aslakin treeniä kisaan

Tällä viikolla ei ollut yhteistreenejä, mutta treenasimme Aslakin kanssa kotona. Kävimme viikolla kerran viiden kilometrin lenkin tekemässä. Aslak huuti Adan perään koko alkuviikon, mutta loppuviikon on kiusannut Rikiä. Alkuviikon nukuin kellarissa Aslakin kanssa ja vesisuihkun uhalla antoi nukkua ja ruoka ei oikein malttanut. Mutta Aslak jaksoi kuitenkin hienosti lenkin juosta ja sports tracker näytti keskinopeudeksi 10,2 km/h.

Pakko tunnustaa, että tällä viikolla on tapahtunut niin paljon kaikkea, että yksityiskohtia lenkiltä en enää muista! Tänään kuitenkin kävimme uudestaan lenkillä tarkoituksena tehdä hieman lyhyempi lenkki, jotta Aslak osaisi kisassakin suhteuttaa vauhtinsa lyhyttä lenkkiä varten. Kolme kilometriä on minusta ainakin todella lyhyt matka ja tuntuu oudolta treenata koiraa sellaista matkaa varten, kun yleensä treenaamme hiljalleen matkaa pidentäen ja koira saa kunnolla töitä tehdä. Sprintille treenaaminen on hyvin erilaista...

Ostin tänään kikkariin asennettavaksi Sigma 1200 bike computerin. Halusin tarkempaa tietoa nopeuksista ja matkoista, kun pakko antaa periksi gps:n huonoudelle... Tiedot on todella epätarkkoja ja sports trackerilla mm. keskinopeuteen vaikuttaa liian paljon pysähtelyt. 

Aslak treenin jäkeen tarhassa

Harjoittelimme Aslakin kanssa laukalle siirtymistä (todella hyvä keksintö nyt vasta sitä treenata, kun kisa on viikon päästä...). Ideana on vasta, että aina Aslakin siirtyessä laukalle, sanon laukka ja kehun valtavasti. Parin lenkin kera olemme siis tätä vasta treenanneet, joten hyvin alkutekijöissä ollaan... Toiveet minulla on kisoja kohtaan siinä, että Aslak saa kierroksia muista koirista ja saa vauhtia juoksemalla toisten perässä. 

Sigma näytti tänään keskinopeudeksi 14,14 km/h, kun taas sports trackerin mukaan keskinopeus oli 10,6 km/h. Joitakin pieniä pysähdyksiä oli, mutta yritin pitää ne mahdollisimman lyhyinä, kun eihän sitä kisoissakaan pysähdellä. Olen kuitenkin ymmälläni, miten noin paljon voi pienet pysähtelyt vaikuttaa tai sitten ihan oikeasti gps näyttää väärää tietoa... Vaikea sanoa... Suurin syyn gps:n epätarkuuteen on melko varmasti oma puhelimeni. Makisminopeudessa ei suurta eroa ollut, Sigma näytti 28,89 km/h ja gps 28,2 km/h. 

Joitakin käskyjä piti Aslakille kovasti toistaa, kun ei meinannut kerran reunassa pysyä ja U-käännöksen tekeminenkin oli pieni haaste. Reitti oli tänään suht tasaista ja suoraa tietä ja sää oli sateinen, joten paljoa ei muuten ongelmia ollut. 

Agilityn jatkokurssi osa 3

Tiistaina menimme (astutuksesta huolimatta! Ja vaikka jotkut ihmeissään siitä saattoivatkin olla, mutta ei kuitenkaan paikallaolijat.) agilitytreeneihin. Ada oli oikein mukava kaikille, vaikka Aslakille onkin varsinainen hirviö. Kerran eräälle nartulle pikaisen murahduksen antoi, kun toinen innoissaan odotti kentälle pääsyä ja vinkui. Muuten Adalla ei ollut mitään ongelmaa ketään kohtaan, eikä muillakaan Adaa kohtaan.

Emme olleet ehtineet kuitenkaan minkäänlaista treeniä pitää Adan kanssa edellisen agilityteenin jälkeen ja siitä tosiaan oli viikko aikaa... Ja treenittömyyden huomasi, kun neiti oli hieman malttamaton odottamisen suhteen. Alkuun taas siihen käytimme paljon aikaa ja saimme PIENTÄ edistystä aikaiseksi, mutta jatkoimme nopeasti sen jälkeen esteille, jotta Ada ei kyllästyisi liikaa. 

Rata oli seuraavanlainen (tuntuu tyhmältä kertoa ilman piirustusta, mutta ehkä minä joskus vielä opin...): aita, rengas, vasemmalla putki kaaressa ja kauemmasta sisään, pituus, josta 90 astetta oikealle A-esteelle, aita, 180 asteen käännös ja toinen aita, aita, putki, aita ja käännös melkein 180 astetta vasemmalle, aita, oikealla putki kaaressa, keinu, aita, aita ja muuri. 

Ada sai malttamattomuudesta huolimatta melko hyvän suorituksen aikaiseksi. Keinulla ensimmäisellä kerralla hieman taas säikähti ja teimme pari kertaa keinun uudelleen hieman rauhallisemmin ja keinua tukien. Toisella kerralla keinu oli myös hieman hankala Adalle, mutta joten kuten sen teki, vaikka hieman hypähtikin sivuun kontaktilta. Palkkasin nopeasti ja jatkoimme heti matkaa, jotta siitä tulisi Adalle normaali este muiden joukossa. 

Aidoilla oli alusta asti rimat ja Ada ei tiputtanut yhtään. Muutamia kertoja putkiin meno oli hankala, kun siitä ensimmäisestä reiästä ei mentykään vaan aina vasta toisesta. Olin itse liian hidas liikkeissäni ja käskyissä, joten Adakin meni sekaisin. 

Itselle ei jäänyt niin hyvä fiilis tämän kerran jälkeen kuin aiemmin. Mutta saimme onneksi hyviä suorituksia aikaiseksi, vaikka itseä harmittikin oma mokailu ja Adan malttamattomuus. Mutta toivottavasti ensi kerralla paremmin...  

Adan astutusreissu

Torstaina oli siis tarkoitus lähteä Jyväskylän suuntaan tapaamaan Adan sulhasta, Halia. Saimme keskiviikkona tiedon, että Adan proge oli jo 4, joten olimme innoissamme, että vihdoinkin Ada tähtäsi hyvin juoksujensa kanssa, kun minulla oli tiedossa kolmen päivän vapaat. Olin vaille neljään töissä torstaina ja sainkin vaille kolme puhelun eläinlääkäriltä, että testin tulos olikin Movetista tullut paljon pienempänä, eikä kannata lähteä vielä astuttamaan. Harmi oli todella kova ja pelkäsin pettymystä sen suhteen, että Adan tärpit menisivät ohi ja pitäisi taas kerran odottaa toiset puoli vuotta uutta yritystä varten.

Testasimme Adaa Aslakin kanssa. Toivottavasti linkki toimii... Mutta kuten huomaa, sai Aslak hammasta, vaikkei Ada ihan niin hirmuisen äksy Aslakille ollutkaan. Kävimme vielä testaamassa tutun malamuuttiuroksen kanssa Adaa ja tästä tapaamisesta minulle jäi jo hieman parempi fiilis ja tein päätöksen, että oli seuraavan aamun progetulos mitä tahansa, lähden reissuun kokeilemaan, mitä Ada Halista tykkää, kävi miten kävi. 

Hali

Aamulla kävimme siis vielä yhden verikokeen ottamassa ja lähetimme sen Kuopion Movetiin. Lähdimme kuitenkin iltapäivällä jo matkaan ennen tuloksen saamista, mutta olimme tunnin ajaneet, kun saimme tietää, että nyt vihdoin ja viimein proge oli ihan oikeasti nousussa ja oli jo 2,48! Eli eipä ehkä ollutkaan turha reissu tulossa!

Perille päästyämme siirsimme Adan sivummalla olevaan tarhaan ja lähdimme tutustumaan kennelin omiin koiriin ja tiloihin. Tämän jälkeen lähdimme vetolenkille allujen kanssa ja mukana juoksi jopa yksi nuori malamuutti, joka selkeästi luulee olevansa allu! Mukana oli siis 14 koiraa ja olin ensimmäistä kertaa ison valjakon kyydissä! Kyyti oli mahtavaa ja koirat toimi todella hyvin! Minulta jopa kysyttiin, olisinko itsekin halunnut ajaa, mutta en todellakaan uskaltanut vierailla koirilla, vierailla reiteillä ja kaikenlisäksi ehti tulla pimeä. 

Kun pääsimme takaisin, kokeilimme hihnassa, mitä Ada ja Hali toisistaan tykkää. Todettiin, että Ada ei näytä siltä, että raatelisi Halin, joten Hali laskettiin irti. Hieman ensin olivat leikkisiä, kunnes Hali oli sitä mieltä, että hoidetaan nyt se, mitä varten tänne tultiin ja astui Adan ja Ada antoi niin tehdä, vaikka ei selkeästi kovin innoissaan asiasta ollut. Nalkkiin kuitenkin jäivät ja Ada pyristeli hieman ja vinkui kovasti. Olisiko noin 20 minuuttia mennyt, kun koirat toisistaan irtosivat. Kun olimme laittamassa Adaa omaan tarhaansa, tuli paikalle tarhastaan livahtanut toinen narttu. Ehdin juuri laittaa tarhan oven kiinni, kun huomasin toisen kuonon haistelemassa verkon läpi Adaa. Rennosti kumpikin kuitenkin oli ja kaikki palautettiin omiin tarhoihinsa. 

Lauantaina hoidimme taas tarhat kuntoon ja lähdimme uudelle vetolenkille. Tällä kertaa mukana oli 13 koiraa, kun malamuutilla oli jo niin kuuma ennenkuin päästiin edes lähtemään. Ja tällä kertaa uskalsin itsekin kokeilla ajamista! Ihan vain pienen pätkän, mutta kuitenkin! On se toisaalta todella hieno tunne, kun ajaa niin isoa valjakkoa, mutta kyllähän siinä vastuukin kasvaa todella paljon!

Illalla kokeilimme taas astutusta, mutta tällä kertaa ennen pimeän tuloa. Adalle homma oli jo hieman helpompaa, vaikka olikin taas kerran hieman rauhaton ja meinasi kääntyillä paljon. Ada nojasi melkein koko painollaan minuun ja itsellä olikin kova työ pitää Ada paikallaan. Tälläkin kertaa koirat jäivät nalkkiin ja se kesti suurin piirtein saman verran kuin edellisenäkin iltana. 

Ada alkoi jo tottua isossa laumassa elämiseen. Ada sai viettää aikaa tarhassa muiden tarhojen välissä ja olla tekemisissä muiden lauman koirien kanssa. Ada ulvoi lauman mukana ja oli mukana samaan aikaan ruokailussa. Adalle se olikin uusi juttu, kun kuppi olikin tarhan ulkopuolella ja reiästä piti pää ojentaa tarhasta ulos. Korvat teki jutun Adalle olevinaan hankalaksi, mutta lopulta ymmärsi, että kyllähän ne korvat taipuu. Lisäksi Ada ei edes seuraavana yönä nukkunut minun kanssani vaan toisessa makuuhuoneessa Halin toisen omistajan kanssa. 

Kävimme sunnuntaina vielä ajelulla 14 koiran kanssa ja sain/uskalsin ajaa jo hieman pidemmänkin pätkän ja ihan pihaan asti. Onhan siinä koko ajan pieni pelko ajaa toisen koirilla ja vielä noin isolla valjakolla, mutta selvisimme pihaan asti ja nautin kyllä joka hetkestä!

Ennen kotiinlähtöä astutimme Adan vielä viimeisen kerran. Tällä kertaa Adalle homma oli tuttua juttua ja oli heti valmiina, kun Hali tuli paikalle. Nalkki kesti tällä kertaa noin 25 minuuttia. 

Kotona Ada oli todella äksy Aslakille! Ei ollut mitään pientä murinaa vaan oli todella vihainen Aslakille. Aslak taas oli riemuissaan meidän kotiin paluusta ja hyppi ja heittäyty suorastaan minun syliini vinkuen ja huutaen. Riki haisteli ja haisteli minua, joten piti vain äkkiä mennä pesulle ja vaihtaa vaatteet, jotta Riki jätti minut rauhaan. Oli kiva tulla kotiin, mutta viikonloppu oli todella mahtava niin astutuksen kuin valjakkoajelujen suhteen, seura oli hyvää ja sää suosi! Oli mahtavaa päästä näkemään ison kennelin toimintaa ja eloa ja olla mukana auttamassa koirista huolehtimisessa. Koiratkin oli aivan mahtavia! Seniorit olivat hellyttäviä lauman johtajia, joilla oli aivan loistavat tassut! Ihastuin heti kyseisten koirien tassuihin. Nuorimmat malamuutit olivat Halin pentuja ja olivat luonteeltaan todella herttaisia sylittelijöitä. Toivon todellakin, että Adan ja Halin pentue tulee olemaan yhtä ihania luonteeltaan, kun molemmat kuitenkin ovat niin ihania luonteita. 

Nyt jännätään ensimmäiseen ultraan asti, joka on viimeistään 14.10 ellei rupea maha kasvamaan sellaista vauhtia, että pitäisi jo aiemmin mennä, jotta ehtisi laskea, kuinka monta pentua mahdoollisesti olisi tulossa. Vielä siis peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin ja meillä olisi vauhdikas joulu tulossa pikkuisten kanssa. 

Aslak yhteistreeneissä

Tänään on vain tällainen pikapäivitys Aslakin tämän illan treeneistä. Olimme siis taas yhteistreeneissä. Lähdin taas kikkarilla liikenteeseen, kun toiset lähti lämmittelemään juosten. Lämmittelyn jälkeen taas koirat esiin ja voi hiisi vieköön, miten kierroksilla kävi koirat... Ja voi hiisi, miten se tarttui Aslakiin... Ei Aslak käy kotoa lähtiessä edes kierroksilla ja nyt keräsi aivan valtavan määrän energiaa, joka valitettavasti purkautui hieman negatiivisesti! Yhdelle koiralle rähisi paljon ja lähettäjän piti laskea irti Aslakista, kun rähisi niin paljon. 

Pääsimme liikenteeseen ja ensimmäinen puolikas oli varmaan parasta Aslakia ikinä! Vauhtia oli todella paljon ja Aslak eteni todella hyvin! Mutta arvaatkas mitä? GPS EI TOIMINUT ALUSTA ASTI! Laitoin sovelluksen liian myöhään päälle, joten ei ehtinyt ottaa lenkkiä alusta asti... Harmittaa todella paljon... Loppulenkkikin oli vähän mitä oli. Väliajat oli puolen kilometrin välein ja kierrokset olivat mm. 6 km/h, 13 km/h ja jopa 1 km/h! Että en tiedä, mikä oli vikana, mutta ei ihan todellisuutta nyt kyllä kertonut. Kotona mies laski keskinopeuden ajan ja kilometrien mukaan ja sai tulokseksi n. 15 km/h!! Vau!! Parasta Aslakia tähän mennessä!

Harmi vain treeni sai ikävän lopetuksen... Jätimme ohitustreenit väliin, jotta ehdin kotiin pakkaamaan ja rauhoittumaan ennen nukkumaan menoa, jotta saan kunnon unet ennen huomista pitkää päivää. Talutin Aslakin muiden ohi ja Aslak eteni hienosti. Sitten laskin irti pitkälle liinalle ja ajattelin, että Aslak saa vetää autolle asti. Tiputin kuitenkin lasini maahan ja niitä pysähdyin etsimään. Aslak tajusi lähellä olevan koiran ja kävi koiran päälle... Harmittaa todella paljon... Pyysin ilmoittamaan, jos koiralle kävi jotain. Omistaja otti asian ihan hyvin, mutta itselle jäi todella huono fiilis... Nyt on parin viikon taukokin ja sitten pitäisi suoraan kisaan lähteä... Hieman jos jännittää... 

Agilityn jatkokurssi osa 2 ja lihashuoltoa

Eilen olimme viikottaista agilityiltaa viettämässä Adan kanssa. Adalla tärpit lähenee, joten olimme taas kierroksen viimeisiä, jotta edes ensimmäisen kierroksen pojat saivat ilman hajuja treenata. Tokihan Adan oli pakko radan alun lähettyville käydä merkkaamassa, kun silmä vältti, mutta ei onneksi poikia haitannut. Toinen uroksista tajusi hajun vasta, kun treenit hänen osaltaan jo ohi oli ja toinen taas oli menossa vielä lopussa kokeilemaan kerran, kun tajusi. 

Tällä kertaa oli hyppyrata. Edellisen illan treenissä oli tuullut niin kovasti, ettei ollut pystynyt kontakteja laittamaan, jottei koirat olisi tipahtaneet alas esteiltä, joten myös meillä ei ollut ollenkaan kontakteja. Radalla oli paljon käännöksiä ja itsellä oli alussa vaikein työ muistaa, mihin pitää mennä ja miten. Adahan kuunteli taas hienosti ja vain alussa kolmannelle aidalle siirtyminen meni ensimmäisellä kerralla huti, mutta toisella kerralla se onnistui jo loistavasti.

Helpointa olisi piirtää rata, mutta kun en sitä osaa tähän piirtää ja pitäisi harjoitella paintilla tms ensin rauhassa. Vai liekö siihen käyttöön olisi joku omakin ohjelma. Saa vinkata. Mutta siis rata meni suunnilleen näin: kaksi aitaa, 45 asteen kääntö aidalle oikealle, josta vasemmalle 90 astetta putkeen. Siitä 90 astetta (noin) vasemmalle kaksi aitaa, ja vasemmalla oli putki kaaren muodossa, josta kauemmasta sisään. Siitä jatkettiin kahdelle aidalle, josta täysi 180 astetta suoraan putkeen ja siitä n. 135 astetta oikealle taakse aita, josta 180 astetta kääntö aidalle, pituudelle, muurille ja aidalle. Jos vain joku tästä selkoa sai... Pointtina kuitenkin, että jyrkkiä käännöksiä oli paljon! 

Adan kanssa tehtiin koko rata ensin kaksi kertaa. Molemmat kokonaisuudet meni loistavasti ja kouluttaja totesi, että toisella kertaa tuli nollarata ja kisaan joutaisi jo! Totesi myös, että hyppytekniikan harjoittelemisesta on ollut hyötyä, kun Ada osaa todella hienosti hakeutua esteille. Toisella kierroksella Adaa varmaan jo kyllästytti ja ei oikein jaksanut irrota minusta. Lisäksi saimme aidoille rimat ja Ada tästä varmaan hämmentyi, koska ei osannut alkuun hahmottaa hyppyjään ja tiputteli rimoja. Teimme kuitenkin viimeisen suoran lopuksi parikin kertaa, jotta Ada sai taas paremman tuntuman hyppyihin. Mutta saimme kuitenkin toisellakin kierroksella siis onnistuneita suorituksia ja jäi kyllä todella hyvä mieli!

Ada pääsi vielä treenin jälkeen hierontaan. Yritettiin ensin pöydälle saada, mutta eihän siitä mitään tullut, joten annettiin periksi ja koira lattialle... Lattialle Ada hienosti rauhoittui. Oikean puolen jumit olivat jo paljon paremmat, mutta vasemmalla edelleen oli tiukkuutta. Suunnittelimme Adalle jo uutta hierontaa, mutta Adan astutus sotkee asiaa. Olemme huomenna lähdössä reissuun, eikä tiineä narttua suositella ihan mihin aikaan vain kuulema hieromaan, joten siltä osin jäi nyt auki. 

Adan treeniviikonloppu

Eilen käytiin Adan kanssa treenaamassa tutuilla reitellä, jotka tästä omasta pihasta lähtee. Lenkki oli peruslenkki Adan kanssa. Normaalit juoksuajan merkkailut, hieno kuuntelija ja neiti eteni hyvin. Alamäet ollaan opeteltu hieman kovempaa menemään, mutta edelleen kuitenkin hieman jarrutellen. Lähinnä oma tasapaino on parantunut, joten uskaltaa nopeuttakin lisätä hiljalleen. 

10.9. lenkki

Ada oli normaali myös siinä, että alku meni reippaalla vauhdilla, mutta loppua kohden tuntui neiti hyytyvän ja kovasti piti kehua ja käskyttää, että vauhti ei olisi liikaa hiipunut. Matla oli n. 4,6 km ja keskinopeus 10,7 km/h, maksiminopeus 27,3 km/h. 

11.9. lenkki

Eilen kävimme poikien kanssa kävelemässä Lykynlammella. Tarkoituksena oli etsiä lokakuun alun kisareitistöstä 4 kilometrin lenkki, mutta käännyimme yhdestä risteyksestä väärään suuntaan ja reitti muuttui täysin. Tänään sitten ajattelin käydä Adan kanssa ajamassa ja etsimässä sitä neljän kilometrin lenkkiä. Käännyin oletetusta risteyksestä, mutta sen jälkeen oli taas niin monta eri mahdollisuutta, että jouduttiin taas väärään suuntaan. Onneksi oli gps päällä ja kartasta näin, että reitti ei etene ihan niin kuin pitäisi, joten käännyimme takaisinpäin. Lopulta päädyimme takaisin akuperäiselle reitille ja siitä sitten aioimme kääntyä tutulle kolmen kilometrin reitille. Koska olimme kulkeneet jo jonkin matkaa todella mäkisessä maastossa ajattelin, että ei tehdäkään yhtä U-käännöstä vaan oikaistaan hieman, kuten ensimmäisellä yhteistreeni-iltana. No ei mennyt sekään putkeen... Päädyttiin lopulta tulemaan takaisin aivan samaa reittiä, josta liikkeelle lähdettiin. Taidan ensi kerralla mennä suosiolla sille jo valmiiksi tutulle kolmen kilometrin reitille...

11.9. lenkki

Ada lähti hyvin alkuun liikenteeseen, mutta liekö oma epäröintini vaikuttanut asiaan, kun Adalla vauhti hiipui. Varmasti myös todella mäkinen maasto vei Adasta voimat etenkin, kun eilenkin oli treenipäivä. Joissakin risteyksissä piti käsky toistaa muutaman kerran, mutta sanallinen käsky toimi, eikä kertaakaan tarvinnut käsin ohjata Adaa. Matkaa tuli 3,4 km, keskinopeus 9,3 km/h ja maksiminopeus kävi hetkellisesti 38,6 km/h. 

Kotona Ada sai vielä hieman jumppailla. 

Aslakin treeniä ja lihashuoltoa

Käytiin Aslakin kanssa sunnuntaina ajamassa muutaman kilometrin verran kikkarilla. Jotenkin oli sellaista menoa, että en pidemmälle lähtenyt. En halua loppuunkaan polttaa koirien intoa työskennellä. Yllätyin kuitenkin, että keskinopeus oli 10 km/h ja kierrosnopeudetkin oli yllättävän hyviä. Maksiminopeus oli 28 km/h.

Keskiviikkona kävimme Aslakin kanssa taas yhteistreeneissä. Olin itse jo fyysisesti melko loppuun palanut ja lähdinkin vain periaatteella, että Aslak kaipaa treeniä. Juoksulenkin menin kikkarilla toisten juostessa. 

Aslak oli yllättävän rauhallinen, kun autosta otin ja valjaat puin päälle. Laitoin kikkariin kiinni ja siirryimme lähtöpaikalle, jossa muita jo valmiina oli odottamassa lähtöä. Koirat kävivät kierroksilla, kun lähtöä odottivat, mikä tarttui myös Aslakiin. En antanut Aslakin kuitenkaan tuijotella tai ottaa kontaktia muihin, joten sain pidettyä Aslakin aisoissa. Lähtiessä lähettäjälle vähän ärähti. 

Lähtö sujui hyvin ja perinteisesti muutaman sadan metrin päästä Aslak pysähtyi kakalle. Sain kuitenkin nopeasti Aslakin houkuteltua jatkamaan matkaa, eikä meitä vielä ohitettu, vaikka juoksija takana lähestyikin. Saimme taas hyvän vauhdin ja etumatkan, eikä Aslak paljoa merkkailemaan pysähtynyt. Ohitimme koiran kanssa kävelijän. Huikkasin jo takaa, että lyhyellä mieluusti ohittaisin ja hän siirtyikin metsän puolelle, joten pääsimme hyvin ohi. Hieman Aslak kääntyi toisten puoleen, mutta jatkoi melko hyvin matkaa. 

Aslak oli vauhdikkaalla päällä ja toisten koirakoiden edellä meneminen hoputti Aslakiakin etenemään. Ongelma oli lähinnä, kun reitti on melko mutkainen ja siinä tehdään pari U-käännöstä ja Aslak näki toisten kulkevan toiseen suuntaan, kun meidän piti mennä toiseen suuntaan. Aslak olisi mieluummin oikaissut toisten perään, mutta LOPULTA sain Aslakin jatkamaan matkaa oikeaan suuntaan. Aikaa meni kuitenkin niin paljon, että yksi pyöräilijä ohitti meidät ja juoksija myös. Aslak sai siitä kuitenkin taas lisää vauhtia. Menimmekin juoksijan perässä loppuun asti. Matka oli siis se kolme kilometriä ja keskinopeus 10,9 km/h. Maksiminopeus 24,4 km/h. Alla kuva kierroksista kyseiseltä lenkiltä.

Lopuksi vielä treenasimme ohituksia samalla tavalla kuin viikkoa aikaisemmin eli noin puolen kilometrin pätkä juostiin koiran kanssa ja matkan varrella oli muutama koirakko ohitettavana. Aslakilla ohitukset sujuivat todella hyvin. Ohitettavana ollessa pidin Aslakin menosuuntaan päin ja Aslak pysyi rauhallisena, mutta oli erittäin kiinnostunut ohittajista. 

Tuntui, että Aslak kehittyi paljon näiden parin kerran aikana ja innolla odotan, mitä syksy tuo tullessaan Aslakin kehitykseen. Saimme myös kokeilla toisenlaista vetoliinaa. Sain kuulla, että omani ei ole kisakelpoinen ja minulle suositeltiin lyhyempää, jotta saisin Aslakin hallittua paremmin. Omani on vanhojen sääntöjen mukainen pituudeltaan ja lisäksi se ei saisi olla kikkarissa lukolla kiinni. Eli ei kun uutta ostamaan. Ilmoittauduin Aslakin kanssa Joensuuhun kisaan 1.10 harrastesarjaan. 

Aslakilla oli myös taas lihashuoltoa. Aslak aloitti perinteisesti istahtamalla alas ja tuijottamalla hierojaa. Kun hieroja vaihtoi paikkaa, kääntyi Aslak taas hierojaa kohti. Saatiin kuitenkin kovaa käskytystä ja pientä fyysistä ohjausta apuna käyttäen Aslak kyljelleen ja hieronta aloitettua. Aslak malttoi jopa pysyä kyljellään. Ainoastaan silloin Aslak hötkysi, kun kärpänen tuli lentämään näköpiiriin. Aslak alkaa olla kuulema ihan hyvässä kunnossa, mutta vielä kisaviikolla alkuviikosta vien Aslakin hierottavaksi. 

Ada agilityn jatkokurssilla

Tänään oli ensimmäinen kerta niin sanottua jatkokurssia. Tarkoitus on tässä lokakuun alkuun asti treenailla ainakin vielä ja meidän osalta toivottavasti pian jää treenit, jos Adan astutus vaan onnistuu. Torstaina mennään ensimmäiseen progetestiin...

Tänään olimme porukan viimeisiä treenaajia, jotta ainakin ensimmäisellä kierroksella saisi uroksetkin rauhassa treenata. Kävimme myös kotona tekemässä lämmittelylenkin, jotta emme kentän ympäristöön jätettäisi liikaa hajuja. 

Kouluttaja oli tällä kertaa rakentanut 19 esteen radan. Ensimmäisellä suoralla oli aita, pituus, putki, matala A ja kaksi aitaa, jotka käänti rataa hieman vasemmalle. Aidoilta rata jatkui putkeen, joka teki 180 asteen mutkan ja putkesta piti jatkaa matkaa oikealle 90 astetta keinulle. Matka jatkui kahden aidan jälkeen kuudelle kepille, josta putkeen 180 astetta käännös, muuri, iso A, pussi aita ja siitä käännös takaisin puomille, renkaaseen ja putkeen. Muistinkohan kaiken...

Adalla oli alkuun irtoamisvaikeuksia. Istahti hyvin odottamaan ja palkkasin kerran nopeasti siitä ennen kuin lähdettiin radalle. Sain ensimmäisestä lähdöstä palautetta, että en itse lähtisi niin nopeasti liikenteeseen, jotta Adakin lähtisi rauhallisemmin. Teimme ensimmäisen suoran, jonka jälkeen kokeilimme irtoamista aidoilla. Muutamia kertoja meni, mutta lopulta Ada oikeasti irtosi targetille. Jatkoimme rataa eteenpäin ja rauhoitimme menoa keinulla. Teimme keinun muutaman kerran, kunnes jatkoimme aidoille. Ada meinasi juosta keppien ohi, kun en ehtinyt itse perässä tulemaan. Palasi kuitenkin käskystä ja teki suht puhtaan suorituksen. Putkeen oli taas hieman vaikea irrota, mutta siitä Ada eteni hienosti seuraavan suoran loppuun asti. Käännös puomille sujui melko hyvin, mutta hieman vinosta Ada puomille tuli. Rengasta piti seuraavaksi muutaman kerran muistutella ja lopetimme putkeen. 

Toisella kierroksella kouluttaja kysyi, mitä haluaisimme tehdä. Halusin treenata kokonaisuutta ja perustelin vielä, että Ada osaa suht hyvin kaikki esteet, mutta meidän yhteistyötä olisi hyvä treenailla. Niinpä sitten lähdettiin rata taas alusta liikenteeseen. Ensimmäinen suora tehtiin kaksi kertaa. Ensin lähdimme yhdessä liikenteeseen, mutta toisella kerralla vahvistettiin irtoamista edelleen ja lähetin Adan lähtöpaikalta ja kouluttaja oli vastassa A-esteellä. Siitä kuitenkin jatkettiin matkaa niin, että vain keinu ja kepit teimme taas muutamaan kertaan ja palkkasin muutaman kerran välissä. Eli saimme ihan mukavaa pitkää suoritusta tehtyä radalla. Kepit meni pari kertaa vähän miten sattuu, mutta kolmas kerta toden sanoo ja sitten tuli melkeinpä täydellinen suoritus. Vauhtiakin Adalla alkaa keppien kanssa olemaan. Hyvä olisi kenties jo 12 keppiäkin harjoitella. Tällä toisella kierroksella Ada irtosikin jo paljon paremmin minusta. 

Olin todella ylpeä meidän suorituksesta ja etenkin siitä, miten hyvin Ada on kehittynyt viime toukokuusta lähtien! Toukokuussa oltiin yhden viikonlopun demokoirakkona ja yhden päivän heinäkuussa. Heinäkuussa aloitimme alkeiskurssin, jossa Ada on ollut mukana kuusi kertaa ja kerran kävimme itseksemme treenailemassa. Ja tänään oli ensimmäinen jatkokurssin kerta. Ja Ada on aivan loistava! Harmittaa todella paljon, että torstain mölleihin ei saa juoksuisen nartun kanssa osallistua, mutta odotellaan sitten sopivaa ajankohtaa myöhemmäksi.  

Adan treeniä agilityyn

Enemmänkin treenailtiin mm. targetin kanssa. Harjoiteltiin odottamista, kun targetilla on nami. Samalla tavalla palasin muutaman kerran nopeasti takaisin ja palkkasin odottamisesta, kunnes lopulta annoinkin lähtökäskyn. Hienosti meni. Mutta olisi pitänyt varmistaa, että ollaan ihan oikeasti siinä kameran edessä... 

Kepit alkaa sujua Adalla ilman, että kädellä tarvitsee näyttää jokaiseen väliin, mistä kulkea. Kuten videollakin huomaa, Ada meinaa oikaista, mutta keppi-käskyllä suorittaa kepit loppuun asti. 

Adan vetotreeni 3.9.

Kävimme Adan kanssa lauantai-iltana treenailemassa vetohommia. Päivät alkavat viiletä kokonaisuudessaan niin paljon, että pääsimme liikenteeseen sen verran ajoissa, että ei ollut edes pelkoa pimeän yllättämisessä. 

Ada oli taas hyvin tavanomainen työskentelijä. Juoksut saa taas Adan merkkailemaan. Ja Ada työskentelee alun niin intensiivisesti ja vauhdikkaasti, että kestävyys loppua kohden heikkenee. Kotiin kuitenkin päästiin, kuten ennenkin. Lisäksi ensimmäisen ylämäen kävelimme osittain, mutta Ada sai myös vetää loppu mäen. Yritän hillitä Adaa, että Ada jaksaisi paremmin työskennellä loppuun asti, mutta hiljalleen tuon Adalle lisähaastetta, jotta Ada ei kuvittelisi, että aina ylämäessä voi kävellä. Pari muuta mäkeä käveltiin, koska maa on niissä tuohon suuntaan niin pehmeää ja epätasaista, että niin jyrkkä mäki on jo itselle raskas kävellä ja työntää kickbikea. Tämä kävelyt siis tiputtivat keskinopeuden 9,5 km/h.

Ada on nykyään jo melko varma työskentelijä. Ada kuuntelee hyvin ja meidän yhteistyö sujuu aina loistavasti. Kunhan vain saadaan kuntoa kohotettua niin saadaan kestävyyttä neidille. 

Kahden koiran valjakkotreeni

Piiiiitkästä aikaa ajattelin ottaa kaksi koiraa kickbiken eteen. Ja koska Aslakilla ja Rikillä tuo merkkailu aina välillä hieman motivaatiota syö ja Adan askellus ei oikein Rikin vauhtiin sovi, otin pojat mukaan. 

Pojat lähti hienosti yhdessä työskentelemään ja merkkailua tapahtui paljon vähemmän kuin yksin työskennellessä. Molemmat myös kuuntelivat hyvin käskyjä ja yhteistyö kaikkien välillä sujui hienosti. Menimme metsäreiteille ja jopa alamäet menivät hienosti rauhassa edeten, joten minun ei tarvinnut edes kävellä vaan rauhassa jarrutellen päästiin mäet alas asti. 

Erään mutkan takaa meinasi vastaan tulla toinen koira, mutta juuri sopivasti sattui pieni oikaisureitti, jolle pojat hienosti kääntyivät. Hieman Aslak kääntyili katsomaan taakseen eli ehti kyllä tiedostaa toisen koiran läsnäolon, mutta jatkoi kuitenkin matkaa. 

Pääsimme juuri ennen pimeän tuloa kotiin asti. Matkaa oli vajaa 5 km, keskinopeus rauhallinen ja tasainen 8,7 km/h. En antanut poikien lähteä liikkeelle kaikella voimallaan, joten maksiminopeus jäi 24,7 km/h. 

Agilityn alkeiskurssi osa 7, lihashuoltoa

Tällä viikolla oli alkeiskurssin viimeinen kerta. Treenit jatkuu kuitenkin vielä syyskuun ajan jatkokurssin muodossa.

Tällä kertaa kouluttaja oli tehnyt yhden kokonaisen radan, jossa oli 13 estettä: aita, puomi, pussi, putki (käännös 180 astetta vasemmalle),muuri, pituus, A-este, kaksi aitaa (joiden jälkeen 180 asteen käännös vasemmalle), keinu, kepit ja kaksi aitaa. 

Kävimme Adan kanssa ensin pienen lenkin tekemässä, jonka jälkeen oli rataan tutustuminen. Kävimme läpi, miten rata kannattaa suorittaa ja pari ohjaustekniikkaakin kävimme läpi, joita pystyi/kannatti hyödyyntää riippuen, minkä ohjauspuolen valitsi sopivammaksi koirakolle. 

Olimme taas ensimmäisenä ja harjoittelimme aluksi istumista ja odottamista naksuttimen kanssa. Minun pitää keskittyä paremmin oikea-aikaiseen palkkaamiseen ja siihen, että oikeasti sanon oikeita käskyjä oikeaan aikaan. Mukana oli nakit ja saatiin Ada kuitenkin istumaan. Kouluttaja kehoitti minua olemaan hieman nopeampi liikkeissäni ja palaamaan nopeammin Adan luokse. Lopulta Ada rupesi kyllästymään ja kieltäytyi jopa istumasta siihen samaan kohtaan uudestaan. Varsinaisesti radalle lähdimmekin liikkeelle vasta puomilta.

Puomilla harjoittelimme pari kertaa kontaktia, kunnes jatkoimme rataa eteenpäin. Ada hienosti rauhassa eteni puomilla ja malttoi pysähtyä kontaktille. Pussin Ada suoritti erinomaisesti, hieman epäröi putkella (minuun kääntyi katsomaan, mutta jatkoi matkaa käskystä). Putken jälkeen Ada jarkoi suoraan muurille ja pituudelle, josta epäröimättä ylitti A-esteen. A-esteellä rauhoitin menon kontaktille ja jatkoimme aidoille. Keinulle hidastin Adaa, jotta ei säikähtäisi. Ensimmäisen kerran meni hienosti ja otettiin heti uudestaan. Ada alkoi taas epäröimään, mutta useamman toiston jälkeen Ada varmistui esteellä. Pujottelussa edelleen ohjasin kädellä, mutta en niin paljoa kuin alussa ja jopa kouluttaja totesi, että vau, kun Ada niin hienosti meni kepit. Siitä oli hyvä jatkaa rata loppuun asti. 

Ensi viikolla olisi mölliagilitykisat, mutta Ada vihdoinkin aloitti juoksunsa, enkä ole vielä saanut vastausta, saako juoksuisen kanssa osallistua.

Kouluttaja opiskelee myös hierojaksi ja olimme sopineet Adan hieronnasta treenin jälkeen. Ada hienosti rauhoittui hierottavaksi. Ainostaan jumien kohdalla neiti alkoi levottomana vääntelehtiä. Jumikohdat löytyivät pakaroista ja kaksipäinen reisilihas. Kouluttaja totesi, että ei tällä yhdellä kertaa saa jumeja kokonaan pois, joten sovittiin parin viikon päähän uusi hierontakerta. 

Aslak yhteistreeneissä

Aslak pääsi alkuviikosta kokeilemaan työskentelyä perjantaisen hieronnan jäljiltä. Aslak eteni todella hienosti lukuunottamatta alun perinteisiä pakollisia pissaamis- ja kakkapysähdyksiä... Ja sitten toki itsekin oli pakko pysähdellä ottamaan valokuvia... Oli nimittäin todella hieno auringonlaskukin.

Aslak malttoi vähentää merkkailua ja etenimme hyvää vauhtia, vaikka keskinopeus olikin 8,7 km/h... Maksiminopeus kävi 39,8 km/h. Ja kokonaisuutena vauhdin näkee oheisesta kuvaajasta. (Mies opetti ottamaan puhelimella kuvakaappauksia, joten tällaisia kuvaajia varmaan tulee näkymään täällä enemmän.)

Keskiviikkona uskaltauduin Aslakin kanssa yhteistreeneihin. Kävimme ensin taas juoksemassa kolmen kilometrin lenkin ilman koiria. Vauhti oli mielestäni hieman kovempi kuin viime viikolla, enkä oikein meinannut jaksaa perässä pysyä... Aslakin kanssa lähdimme ensimmäisenä matkaan, koska olimme ainoat pyörällisenä lähdössä kolmen kilometrin lenkille. Pari juoksijaa oli lähdössä meidän perään.

No ei se ihan putkeen mennyt. Ensin petti välineistö. Olevinaan kiristin kunnolla adapterin, mutta liekö sitten Aslak nykäissyt sopivasti, kun adapteri nousi ylemmäksi ja löystyi huomattavasti. Jouduimmekin lähdön jälkeen todella nopeasti jo pysähtymään ja kiristin sormillani niin paljon kuin pystyin muttereita. No tietenkin Aslak myös merkkaili uudella reitillä ja kohta iski kakkahätä... Ensimmäisen juoksija meidät ohitti ja Aslak rähisi ohittavalle koiralle. Kohta myös toinen juoksija ohitti meidät ja taas Aslak rähisi. Aslak lähti kuitenkin innokkaana heidän peräänsä juoksemaan ja huutelinkin edellä kulkevalle koirakolle, että tullaan perässä, kun vetointoa on paremmin. 

Melko hienosti Aslak sitten pääsi lopulta perille asti ja keskinopeus oli kuitenkin jopa 10,7 km/h. Ohessa taas kuvaaja.

Teimme vielä lopuksi ohitustreeniä. Arviolta heittäisin matkaksi noin puolisen kilometriä maksimisaan, mutta olin kyllä itse jo melko rättipoikki... Ensin oltiin häiriökoirana ja Aslak rähisi kahdelle koiralle, mutta kolmas pääsi ohi saamatta Aslakilta rähinää, kun Aslak keskittyi namiin jo paremmin. Sitten oli meidän vuoromme juosta. Tajusin jopa vetovyön ottaa mukaan ja vyöhön Aslakin kiinnitin. Aslak juoksi todella vauhdikkaasti ja veti kyllä minua todella hyvin mukanaan! Ja kas kummaa, ohitukset menivät melko hyvin. Ainoastaan frisbeegolfia pelanneita piti päästä moikkaamaan, mutta koirille Aslak ei sanonut sanaakaan. Kaiken varalta otin Aslakin hieman lyhyemmälle ohituksia tehdessä. Meinasi itellä vaan kunto loppua kesken ja tuntui jo loppuvaiheessa, että taju lähtee... Hieman on meinannut flunssaa tehdä, joten vaikuttaa varmaan sekin... 

Kyllähän Aslak kierroksia veti muiden kanssa ja rähinöitä sai aikaiseksi, mutta ehkei Aslak kuitenkaan ihan toivoton tapaus ole... Pitää katsoa, josko jaksaisi viikonloppuna käydä treenailemassa yksikseen Lykynlammella Aslakin kanssa, jotta maasto tulisi tutuksi ja merkkailun tarve vähenisi.