Aslak pääsi alkuviikosta kokeilemaan työskentelyä perjantaisen hieronnan jäljiltä. Aslak eteni todella hienosti lukuunottamatta alun perinteisiä pakollisia pissaamis- ja kakkapysähdyksiä... Ja sitten toki itsekin oli pakko pysähdellä ottamaan valokuvia... Oli nimittäin todella hieno auringonlaskukin.
Aslak malttoi vähentää merkkailua ja etenimme hyvää vauhtia, vaikka keskinopeus olikin 8,7 km/h... Maksiminopeus kävi 39,8 km/h. Ja kokonaisuutena vauhdin näkee oheisesta kuvaajasta. (Mies opetti ottamaan puhelimella kuvakaappauksia, joten tällaisia kuvaajia varmaan tulee näkymään täällä enemmän.)
Keskiviikkona uskaltauduin Aslakin kanssa yhteistreeneihin. Kävimme ensin taas juoksemassa kolmen kilometrin lenkin ilman koiria. Vauhti oli mielestäni hieman kovempi kuin viime viikolla, enkä oikein meinannut jaksaa perässä pysyä... Aslakin kanssa lähdimme ensimmäisenä matkaan, koska olimme ainoat pyörällisenä lähdössä kolmen kilometrin lenkille. Pari juoksijaa oli lähdössä meidän perään.
No ei se ihan putkeen mennyt. Ensin petti välineistö. Olevinaan kiristin kunnolla adapterin, mutta liekö sitten Aslak nykäissyt sopivasti, kun adapteri nousi ylemmäksi ja löystyi huomattavasti. Jouduimmekin lähdön jälkeen todella nopeasti jo pysähtymään ja kiristin sormillani niin paljon kuin pystyin muttereita. No tietenkin Aslak myös merkkaili uudella reitillä ja kohta iski kakkahätä... Ensimmäisen juoksija meidät ohitti ja Aslak rähisi ohittavalle koiralle. Kohta myös toinen juoksija ohitti meidät ja taas Aslak rähisi. Aslak lähti kuitenkin innokkaana heidän peräänsä juoksemaan ja huutelinkin edellä kulkevalle koirakolle, että tullaan perässä, kun vetointoa on paremmin.
Melko hienosti Aslak sitten pääsi lopulta perille asti ja keskinopeus oli kuitenkin jopa 10,7 km/h. Ohessa taas kuvaaja.
Teimme vielä lopuksi ohitustreeniä. Arviolta heittäisin matkaksi noin puolisen kilometriä maksimisaan, mutta olin kyllä itse jo melko rättipoikki... Ensin oltiin häiriökoirana ja Aslak rähisi kahdelle koiralle, mutta kolmas pääsi ohi saamatta Aslakilta rähinää, kun Aslak keskittyi namiin jo paremmin. Sitten oli meidän vuoromme juosta. Tajusin jopa vetovyön ottaa mukaan ja vyöhön Aslakin kiinnitin. Aslak juoksi todella vauhdikkaasti ja veti kyllä minua todella hyvin mukanaan! Ja kas kummaa, ohitukset menivät melko hyvin. Ainoastaan frisbeegolfia pelanneita piti päästä moikkaamaan, mutta koirille Aslak ei sanonut sanaakaan. Kaiken varalta otin Aslakin hieman lyhyemmälle ohituksia tehdessä. Meinasi itellä vaan kunto loppua kesken ja tuntui jo loppuvaiheessa, että taju lähtee... Hieman on meinannut flunssaa tehdä, joten vaikuttaa varmaan sekin...
Kyllähän Aslak kierroksia veti muiden kanssa ja rähinöitä sai aikaiseksi, mutta ehkei Aslak kuitenkaan ihan toivoton tapaus ole... Pitää katsoa, josko jaksaisi viikonloppuna käydä treenailemassa yksikseen Lykynlammella Aslakin kanssa, jotta maasto tulisi tutuksi ja merkkailun tarve vähenisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti