Adan astutusreissu

Torstaina oli siis tarkoitus lähteä Jyväskylän suuntaan tapaamaan Adan sulhasta, Halia. Saimme keskiviikkona tiedon, että Adan proge oli jo 4, joten olimme innoissamme, että vihdoinkin Ada tähtäsi hyvin juoksujensa kanssa, kun minulla oli tiedossa kolmen päivän vapaat. Olin vaille neljään töissä torstaina ja sainkin vaille kolme puhelun eläinlääkäriltä, että testin tulos olikin Movetista tullut paljon pienempänä, eikä kannata lähteä vielä astuttamaan. Harmi oli todella kova ja pelkäsin pettymystä sen suhteen, että Adan tärpit menisivät ohi ja pitäisi taas kerran odottaa toiset puoli vuotta uutta yritystä varten.

Testasimme Adaa Aslakin kanssa. Toivottavasti linkki toimii... Mutta kuten huomaa, sai Aslak hammasta, vaikkei Ada ihan niin hirmuisen äksy Aslakille ollutkaan. Kävimme vielä testaamassa tutun malamuuttiuroksen kanssa Adaa ja tästä tapaamisesta minulle jäi jo hieman parempi fiilis ja tein päätöksen, että oli seuraavan aamun progetulos mitä tahansa, lähden reissuun kokeilemaan, mitä Ada Halista tykkää, kävi miten kävi. 

Hali

Aamulla kävimme siis vielä yhden verikokeen ottamassa ja lähetimme sen Kuopion Movetiin. Lähdimme kuitenkin iltapäivällä jo matkaan ennen tuloksen saamista, mutta olimme tunnin ajaneet, kun saimme tietää, että nyt vihdoin ja viimein proge oli ihan oikeasti nousussa ja oli jo 2,48! Eli eipä ehkä ollutkaan turha reissu tulossa!

Perille päästyämme siirsimme Adan sivummalla olevaan tarhaan ja lähdimme tutustumaan kennelin omiin koiriin ja tiloihin. Tämän jälkeen lähdimme vetolenkille allujen kanssa ja mukana juoksi jopa yksi nuori malamuutti, joka selkeästi luulee olevansa allu! Mukana oli siis 14 koiraa ja olin ensimmäistä kertaa ison valjakon kyydissä! Kyyti oli mahtavaa ja koirat toimi todella hyvin! Minulta jopa kysyttiin, olisinko itsekin halunnut ajaa, mutta en todellakaan uskaltanut vierailla koirilla, vierailla reiteillä ja kaikenlisäksi ehti tulla pimeä. 

Kun pääsimme takaisin, kokeilimme hihnassa, mitä Ada ja Hali toisistaan tykkää. Todettiin, että Ada ei näytä siltä, että raatelisi Halin, joten Hali laskettiin irti. Hieman ensin olivat leikkisiä, kunnes Hali oli sitä mieltä, että hoidetaan nyt se, mitä varten tänne tultiin ja astui Adan ja Ada antoi niin tehdä, vaikka ei selkeästi kovin innoissaan asiasta ollut. Nalkkiin kuitenkin jäivät ja Ada pyristeli hieman ja vinkui kovasti. Olisiko noin 20 minuuttia mennyt, kun koirat toisistaan irtosivat. Kun olimme laittamassa Adaa omaan tarhaansa, tuli paikalle tarhastaan livahtanut toinen narttu. Ehdin juuri laittaa tarhan oven kiinni, kun huomasin toisen kuonon haistelemassa verkon läpi Adaa. Rennosti kumpikin kuitenkin oli ja kaikki palautettiin omiin tarhoihinsa. 

Lauantaina hoidimme taas tarhat kuntoon ja lähdimme uudelle vetolenkille. Tällä kertaa mukana oli 13 koiraa, kun malamuutilla oli jo niin kuuma ennenkuin päästiin edes lähtemään. Ja tällä kertaa uskalsin itsekin kokeilla ajamista! Ihan vain pienen pätkän, mutta kuitenkin! On se toisaalta todella hieno tunne, kun ajaa niin isoa valjakkoa, mutta kyllähän siinä vastuukin kasvaa todella paljon!

Illalla kokeilimme taas astutusta, mutta tällä kertaa ennen pimeän tuloa. Adalle homma oli jo hieman helpompaa, vaikka olikin taas kerran hieman rauhaton ja meinasi kääntyillä paljon. Ada nojasi melkein koko painollaan minuun ja itsellä olikin kova työ pitää Ada paikallaan. Tälläkin kertaa koirat jäivät nalkkiin ja se kesti suurin piirtein saman verran kuin edellisenäkin iltana. 

Ada alkoi jo tottua isossa laumassa elämiseen. Ada sai viettää aikaa tarhassa muiden tarhojen välissä ja olla tekemisissä muiden lauman koirien kanssa. Ada ulvoi lauman mukana ja oli mukana samaan aikaan ruokailussa. Adalle se olikin uusi juttu, kun kuppi olikin tarhan ulkopuolella ja reiästä piti pää ojentaa tarhasta ulos. Korvat teki jutun Adalle olevinaan hankalaksi, mutta lopulta ymmärsi, että kyllähän ne korvat taipuu. Lisäksi Ada ei edes seuraavana yönä nukkunut minun kanssani vaan toisessa makuuhuoneessa Halin toisen omistajan kanssa. 

Kävimme sunnuntaina vielä ajelulla 14 koiran kanssa ja sain/uskalsin ajaa jo hieman pidemmänkin pätkän ja ihan pihaan asti. Onhan siinä koko ajan pieni pelko ajaa toisen koirilla ja vielä noin isolla valjakolla, mutta selvisimme pihaan asti ja nautin kyllä joka hetkestä!

Ennen kotiinlähtöä astutimme Adan vielä viimeisen kerran. Tällä kertaa Adalle homma oli tuttua juttua ja oli heti valmiina, kun Hali tuli paikalle. Nalkki kesti tällä kertaa noin 25 minuuttia. 

Kotona Ada oli todella äksy Aslakille! Ei ollut mitään pientä murinaa vaan oli todella vihainen Aslakille. Aslak taas oli riemuissaan meidän kotiin paluusta ja hyppi ja heittäyty suorastaan minun syliini vinkuen ja huutaen. Riki haisteli ja haisteli minua, joten piti vain äkkiä mennä pesulle ja vaihtaa vaatteet, jotta Riki jätti minut rauhaan. Oli kiva tulla kotiin, mutta viikonloppu oli todella mahtava niin astutuksen kuin valjakkoajelujen suhteen, seura oli hyvää ja sää suosi! Oli mahtavaa päästä näkemään ison kennelin toimintaa ja eloa ja olla mukana auttamassa koirista huolehtimisessa. Koiratkin oli aivan mahtavia! Seniorit olivat hellyttäviä lauman johtajia, joilla oli aivan loistavat tassut! Ihastuin heti kyseisten koirien tassuihin. Nuorimmat malamuutit olivat Halin pentuja ja olivat luonteeltaan todella herttaisia sylittelijöitä. Toivon todellakin, että Adan ja Halin pentue tulee olemaan yhtä ihania luonteeltaan, kun molemmat kuitenkin ovat niin ihania luonteita. 

Nyt jännätään ensimmäiseen ultraan asti, joka on viimeistään 14.10 ellei rupea maha kasvamaan sellaista vauhtia, että pitäisi jo aiemmin mennä, jotta ehtisi laskea, kuinka monta pentua mahdoollisesti olisi tulossa. Vielä siis peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin ja meillä olisi vauhdikas joulu tulossa pikkuisten kanssa.