Hyppytekniikan koulutusta osa 3

Tänään oli vuorossa hyppytekniikan koulutusta ja tämä oli meille kolmas treenikerta. Alan olla kohta itsekin sekaisin, mitä treenataan ja milloin, kun tänään meinasin jo varautua kouluttajan ohjeistuksen mukaisesti, joka oli tarkoitettu ensi viikon agilitya varten. 

Ensin teimme taas ihan vain perussarjaa, jonka jälkeen korkeuden arviointia (muistaakseni). Ja näin tuoreeltaan pääni tuntuu olevan ihan sekaisin, enkä muista teimmekö muuta enää ennen viimeistä harjoitetta, jossa käytettiin myös putkia apuna. Videolta viimeistään näkee, mitä kaikkea tehtiin. 

Yleisesti kuitenkin voi sanoa, että Ada tänään hötkyili hieman liikaa. Olen varmaan liian monta kertaa tiputtanut nameja lähtöasentoa hakiessa, kun käsistä namien loppuessa, Ada rupesi etsimään nameja maasta. Tänäänkin tein kuitenkin siten, että jos tiputin, en antanut Adan ottaa namia maasta vaan itse nostin namin ja annoin sen Adalle. Ada myös tiputti aitoja huomattavan paljon, kun yleensä Ada tiputtaa vain yksittäisiä kertoja. Lisäksi Ada ei suorittanut kaikkia esteitä vaan oikaisi targetille. Tarvitsimme paljon kouluttajan apua houkuttelemiseen ja Adan motivoimiseen. Toki kuitenkin lopetettiin aina tavalla tai toisella hyvään suoritukseen.

Viimeisessä harjoitteessa oli viisi aitaa, putki, aita ja putki soikion muotoon laitettuna esteradaksi. Olemme tehneet harjoitteita vain yhteen suuntaan ja nyt olisi pitänyt lähteä ensimmäisenä rataa suorittamaan juuri päinvastaiseen suuntaan. Lisäksi target sijoitettiin meidän selän taakse. Adallehan tämä yhdistelmä ei toiminut laisinkaan. Ada ei meinannut millään lähteä suorittamaan esteitä kunnolla. Lopulta oli target otettava kokonaan pois, kun Ada yritti lähtökäskyn jälkeen suoraan kääntyä targetille. Päädyttiin siihen, että minä palkkaan Adan suoraan kädestä esteiden jälkeen. Lisäksi vaihdoimme suoritussuunnan samaksi kuin aikaisemmissakin harjoitteissa. Tämä auttoi ja Ada lopulta osasi tehdä radan myös toiseenkin suuntaan. Kouluttaja totesi, että Ada ei osaa vielä yleistää esteitä. Eli ilmeisesti Ada osaa suorittaa ne tietyllä tavalla, mutta olosuhteiden muuttuessa suorituksen tekeminen on haasteellista.

Oli kuitenkin todella hienoa saada tehdä kokonainen rata! Yksinkertainen, mutta rata kuitenkin. Kun alun ongelmista päästiin, suoritimme radan muutaman kerran kumpaankin suuntaan oikein onnistuneesti. Itse en ollut taaskaan tarpeeksi nopea käskyissä ja minun pitää olla tarkkana, mitä käsilläni teen, mutta Ada toimi taas kerran oikein mainiosti. 

Hyppytekniikan koulutusta osa 2 video

Ohessa video viime viikon perjantain hyppytekniikan koulutuksesta. Video on kouluttajan kuvaamaa ja leikkaamaa materiaalia. Adan treeniä on heti alussa, 4:13, 6:44 ja 9:55.

Match show 27.7.2016

Kävimme eilen Aslakin kanssa treenailemassa Sawo Showta varten mätsärissä Joensuussa. Alunperin ei edes pitänyt olla menossa ja oli niin kova helle, että meinasin jo perua lähdön, mutta lähdettiinpä sitten kuitenkin. Otin odottelua varten häkin tuulettimen kanssa mukaan. 

Aslak oli hyvin normaali käytökseltään. Joillekin piti äristä, toisten kanssa halusi leikkimään ja kymmenen metrin päässä sattuneeseen koirien rähinään piti Aslakinkin saada kauempaa osallistua. Ihmisiä Aslak toki taas rakasti ja kaikki ihastelivat saivat rauhassa rapsutella Aslakia. Monet sanoivatkin, että onpa komea koira. 

Aslak käyttäytyi kehässäkin normaalisti, hienosti esiintyen. Sai kuitenkin sinisen nauha. Liekö murina ollut taas pääsyynä siihen. Tuomarina ollut nuori nainen ei kommentoinut millään tavalla meille yhtään mitään. Olimme todella ajoissa paikalla, joten Aslak esiintyi ensimmäisessä parissa ja tämä johti myös siihen, että sinisten kehässä olimme ensimmäisenä. Jes! Vihdoinkin tilanne, että kukaan ei juossut Aslakin edessä eli myös ryhmäkehässä Aslakin liikkeet olivat hienot, kun ei tarvinnut ryntäillä toisten perässä! Aslak sijoittui lopulta isojen aikuisten sinisten kolmanneksi! 

Kävimme vielä mätsärin jälkeen uimassa. Tai eipä sitä uimiseksi voi Aslakilla sanoa. Lähinnä kahlailemiseksi. Mutta hieman viilennystä sai kuitenkin. Innostuin itsekin jopa kotona käydä vaihtamassa koiran ja otin Rikin uintikaveriksi. Sain siis talviturkin heitettyä vihdoin ja viimein. Riki oli vain enemmän hajujen perään, joten ei siitä kummoiseksi uintikaveriksi ollut.

Aslak sai palkinnoksi pienen ruokasäkin, pari suht hyvän kokoista ruokanäytepussia, hammastikkuja, hihnan ja lelun. Leluun Aslak tykästyi heti ja sitä piti pitkin olohuonetta sievästi kannella. 

Agilityn alkeiskurssi osa 3

Tänään oli agilityssa vuorossa pituus- ja rengasesteiden harjoittelua. Hyppyesteet ovat Adalle hyvin tuttuja, mutta rengasta emme ole treenanneet ollenkaan toukokuun jälkeen. 

Ada oli saanut Rikin kanssa iltapäivällä juosta helteessä tunnin verran välillä lepäillen ja ihmetellen, kun pesin autoa. Energiaa tuntui neidillä kuitenkin olevan melkolailla, kun ei millään meinannut malttaa odottaa omaa vuoroaan. Ada vinkui ja vonkui ja nyki itseään esteitä kohden, kun toiset treenailivat vuorollaan. Kun oli Adan vuoro päästä kentälle, Ada kuitenkin keskittyi todella hienosti minuun ja käskyihin. 

Tänään lähdöt tehtiin kuten hyppytekniikassa. Esteinä oli aidat, muuri, pituus ja rengas. Ensin tehtiin Adan kanssa muurille asti ja parin kerran jälkeen lisäsimme pituusesteen suoritukseen. Lopulta kokeilimme lisätä myös renkaan, mutta Ada oli sitä mieltä, että se on hyvä kiertää. Harjoittelimme seuraavaksi pelkkää rengasta muutaman kerran, jonka jälkeen siirryimme pituusesteen taakse. Jo pituusesteelle juostessa käskin Adan renkaalle ja saimme muutaman suht hyvän suorituksen aikaiseksi.

Kouluttaja erehtyi ottamaan esiin vinkupallon... Ada suoritti esteet hienosti keskittyen vain palloon. Ongelma tuli, kun en meinannut saada Adaa pois kouluttajan luota. Kouluttaja joutui laittamaan pallon ja targetin kokonaan pois ja kädetkin laittoi puuskaan, jotta sain lopulta namilla houkuteltua Adan pois kouluttajan luota. Pallo meinasi viedä voiton nameista. 

Toisella kierroksella menimme koko estesarjan läpi muutaman kerran kouluttajan houkutellessa renkaan luona, joka oli edelleen viimeinen este. Sanoin Adalle rengas-käskyn jo pituusesteen luona, jotta Ada heti tietäisi, minne mennä. Ada teki hyvät suoritukset, joten emme pidempään jatkaneet. 

Pari kertaa tauoilla harjoittelimme Adan kanssa itseksemme keppejä ja putkea. Putkella onnistun jo noin metrin päästä pelkällä putki-käskyllä ohjaamaan Adan putkeen. Kepit meni kerran jopa niin hyvin, että Ada melko vauhdilla meni ja minun tarvitsi vain vähän ohjata. Se olikin ainoa kerta. Muuten Ada tarvitsi houkuttelua nameilla ja minulla piti olla nopeat käden liikeet. Silti Ada meinasi välillä oikoa, mutta namikädellä ohjaten sain Adan palaamaan takaisin ja suorittamaan kepit loppuun. 

Rauhaisa kesäpäivä

Hyppytekniikan koulutusta osa 2

Tänään oli pitkästä aikaa hyppytekniikan koulutusta Adan kanssa. Pääsimme ensimmäisenä tekemään ns. lämmittelynä perussarjan, koska viimeksi Adan suoritusta ei tullut videolle, joten nyt suoritus videoitiin. 

Muut harjoitukset olivat nimeltään kasvava sarja, korkeuden arviointi ja laskeutuminen sekä taipuminen, jossa oli viisi estettä puoli kaaressa. 

Adalla meni sinänsä kaikki suht hyvin. On asioita, joita meidän pitää treenailla ja tärkein niistä on oikea lähtöasento ja tämä saatiin kotiläksyksikin. Osa-alueina tässä on lähtöasennon pyöristys, etujalkojen pystyasento, fokusointi ja ihan vain istuminen. Ada pari kertaa tuli väli-käskyllä itsekin jalkojen väliin, kun yleensä nostan jalan selän yli samalla väli-käskyn antaen. Istuminen oli tänään hieman haasteellista, kun Ada ei malttanut kunnolla istua jalkojeni väliin. Sain kouluttajalta ohjeeksi sanoa istu vain kerran ja odottaa, kun Ada istuu menisi vaikka kuinka kauan. Kyllä Ada lopulta sai ideasta kiinni ja lopussa istuminen oli jo nopeampaa. Lähtöön sain myös itselle vinkiksi, että pitää vähentää käsien käyttöä. Minulla tulee tehtyä jo niin rutiinilla ajattelematta käsiliike samalla, kun annan lähtökäskyn, kun tarkoituksena on mahdollisimman vähäeleisesti toimia koiran kanssa. 

Korkeuden arvioinnissa oli kolme hyppyestettä 15 cm korkeudella ja neljäs oli alkuun 15 cm korkeudella, mutta jokaisen onnistuneen ylityksen jälkeen korkeutta nostettiin 10 cm ylöspäin. 65 cm on maksimikorkeus, mutta tällä kertaa oli mahdollisuus kokeilla halutessaan 75 cm korkeuden. En nyt sano, että suoranaisesti olisin ehtinyt myöntyä, kun kouluttaja jo sen 75 cm laittoi, mutta lopulta olin kuitenkin, että kokeillaan vaan. Ada hieman esteen luona epäröi, mutta se kesti maksimissaan sekunnin, kun Ada jo hyppäsi esteen yli pudottamatta estettä. Esteen ali olisi helppo Adankin vain juosta, mutta kyllä se vaan hyppäsi! Pari muuta juoksi omat maksimikorkeutensa esteen ali. 

Taipumisessa Adalla meni hetki ennen kuin tajusi harjoitteen idean. Yritti muutaman kerran vain livahtaa targetille, joka oli metrin päässä sivulla odottamassa. Muutama suoritus saatiin tehtyä, jotta Ada tajusi jo, mitä ollaan tekemässä. Kouluttaja laittoi kuitenkin apuvälineeksi pätkän aitaverkkoa aitojen sisäkaarelle, jotta Ada ei aitojen välistä tulisi. Tämä olikin mainio idea, koska näin Ada oppi todella nopeasti, mitä tehdään. Ei siinä vielä aivan huippusuoritusta tullut, mutta eiköhän me ensi kerralla kertailla tätäkin. 

Ada oli tänään hienosti kontaktissa. Adaa ei kiinnostanut kesken harjoitteiden mikään muu. Ada myös hienosti muutaman kerran malttoi odottaa, kun itse siirryin targetin luokse ja sieltä annoin lähtökäskyn Adalle. Kyllähän Ada toki yritti muutaman kerran varastaa namin ja joitakin kertoja siinä onnistuikin, mutta pääsääntöisesti voisin sanoa treenin onnistuneen oikein mainiosti. Paljon on vielä opeteltavaa, mutta Adalla on ihan hyvä pohja jatkoon. 

Agilityn alkeiskurssi osa 2

Tänään oli alkeiskurssilla vihdoin hetki, kun koiratkin otettiin mukaan treenaamaan. Aloitimme pujottelusta. Jokainen koirakko pääsi näyttämään vuorollaan, miten pujottelu sujuu. Adan kanssahan sitä ei oikeastaan ole tehty toukokuun demokoirakkona olemista lukuunottamatta, joten Adallahan ei siitä touhusta oikein hajuakaan ollut. Kädellä ohjattiin koiraa keppien ohi eli emme käyttäneet sen kummempia apuvälineitä kuin nameja. 

Ada kuitenkin meni kepit pujotellen, vaikka välillä ohittelikin keppejä, mutta palasimme aina kuitenkin ja teimme suorituksen loppuun. Taas kerran ongelmat oli lähinnä omassa ohjaukseessa, mutta kouluttaja antoi vinkkejä, miten korjata omaa tekniikkaa, jotta oppiminen koiralla olisi helpompaa. Kävimmekin tauon aikana kerran kokeilemassa vielä pujottelua ja hieman jo paremmin meni.

Varsinaisesti aiheena oli aidat, muuri ja pituusestettäkin Ada teki hieman lyhennettynä. Adallehan hypyt on jo tuttu juttu hyppytekniikan puolelta sekä demokoirakkona olemisesta. Kouluttaja jo totesikin Adalle, että "kyllä mie tiedän, että sie osaat". Ja kyllähän Ada teki hyvin.

Adan lähtöasento ei ollut alkuun kovin hyvä, joten teimme lähdön kuten hyppytekniikassakin eli Ada istui jalkojeni välissä, josta palkkasin alaspäin selän pyöristyessä ja annoin mene-käskyn, kun katse siirtyi targetin suuntaan. Joitakin kertoja tehtiin näin, mutta toisella kierroksella menin targetin luo kyykkyyn menosuuntaan päin ja siitä annoin etenemiskäskyn. Vaikka Ada tauon aikana ehti kierroksia saamaan, malttoi Ada hienosti parikin kertaa odottaa. 

Adan osalta hyppimiset oli vähäistä, koska Ada teki toisellakin kierroksella niin hyvät suoritukset, ettei ollut tarvetta jatkaa. 

Jäi itselle hieman sellainen olo, että tässäkö tämä nyt oli, mutta hyvähän se on tekniikka saada kuntoon ennen kuin jatkaa eteenpäin, Vaikea korjata enää myöhemmin. Pitää itse vain oppia ja ymmärtää, että maltti on valttia ja hitaasti hyvä tulee. Ohjaaminen ei ole kovin helppoa ja sehän meillä loppujen lopuksi näillä perusesteillä ongelmaksi tulee. Mielenkiinnolla odotan kontaktiesteiden vuoroa. 

Agilitya Adan kanssa osa 3

Viime viikonloppuna olimme Adan kanssa koulutusohjaajakurssin harjoituskoirakkona, kuten olimme myös toukokuussa. Tällä kertaa teemana oli ohjaustyylit. Minulla oli muita suunnitelmia sunnuntaina, joten olimme vain lauantaina. 

Esteinä käytettiin vain putkia ja aitoja. Molemmat olivat Adalle onneksi tuttuja, eikä kieltäytynyt tekemästä mitään esteitä. Ongelma oli lähinnä minun ohjaustyylissäni ja Adan keinoista saada yksinkertaisimmin herkut.

Minulla oli pää aivan sekaisin kaikista eri ohjaustyyleistä, enkä edes nimiä muista! Valssin muistan ja opin sen kuulema todella nopeasti kumminkin päin. Aivotöitä sainkin tehdä kovasti ja mielessä kertasin askeleet ja kuivaharjoiteltiin koiran odotellessa sivummalla. Ada ei vain oikein odottelusta välittänyt vaan koko ajan olisi ollut mukaan tulossa, kun seurasi minun liikkeitäni. 

Opettelimme myös takakierrettä, jonka Ada välillä osasi (jos ohjasin oikein) ja välillä halusi vain helpoiten herkun. Huomasin nopeasti omat mokani esimerkiksi juuri takakierteessä. Usein ongelma olikin, että käänsin katseeni liian aikaisin koirasta koiran tullessa putkesta, jolloin minun piti katsellaani ja käden liikkellä ottaa koira mukaani ja ohjata takakierteeseen.

Kokeilimme niin ohjausta koiran edellä kuin takaohjaustakin. Takaohjauksessa mentiin ensin kaksi aitaa, jonka jälkeen koira tuli ohjata putkeen. Minun ongelmani oli myöhässä oleminen. Minun olisi pitänyt kertoa koiralle putkeen menosta jo ennen kuin koira ehti hypätä toisen esteen luona, mutta melkeinpä joka kerta sanoin putki-käskyn liian myöhään. Saimme kuitenkin ainakin sen pari onnistunutta yritystä. 

En tiedä, onko vika suorastaan minun, vai onko tämä vain niin uutta velä, mutta Ada tarvitsee vielä joillakin esteillä (tässä tapauksessa esimerkiksi putkella) ohjausta todella läheltä. Lopussa pystyin jo hieman kauempaa ohjaamaan putkeen, mutta etenkin jos nameja pidän kädessä, Ada kääntyy mielellään minun luokseni takaisin. Lisäksi Adalla oli todella paljon virtaa, ja vaikka kotona neiti malttaa paremmin odottamisen taidon, ei Ada nyt malttanut odottaa laisinkaan, vaan kouluttajat pitivät Adaa paikallaan sen aikaa, että menin itse paikalleni ja annoin Adalle käskyn. 

Mutta tämä oli oikein hyvä "kurssi"  meille. Saimme intoa ja rohkaistuin aloittamaan agilityn alkeet. Ja onpahan pohja mennä nyt varsinaiselle kurssille niin saamme maksimaalisen hyödyn siitä. Totesipa eräs jopa, kun mainitsin, ettemme sunnuntaina tule, että ei teidän oikeastaan tarvitsekaan, kun olette jo niin hyviä. :) 

Koirille itse tehtyjä herkkuja

Harrastaminen alkaa mennä jo ihan uudelle tasolle, kun sellainen treenitasku(ko) tuli ostettua ja kaiken lisäksi hurahdin ajatukseen tehdä koirille terveellisempiä nameja ihan itse! Adalle paras motivointiherkku on ollut nakki, mutta ne on tosiaan melko suolaisia ja agilityn alkeiskurssin alkamisen myötä herkkuja tulee menemään paljon. 

Päätin kokeilla tällaista ohjetta hieman muokaten, koska kaupassa sattui broilerinjauheliha olemaan tarjouksessa. Lisäksi jauhelihaa tuli olemaan 800 g, minkä totesin olevan liikaa pellilliseen. Ohjeessa ollut 600 g olisi ollut yhteen pellilliseen varmasti sopiva määrä. Paistaessa taikina vetäytyi kuitenkin sen verran, että ei nameista tullutkaan liian suuria etenkin, kun malamuutista on kyse. 

Muuten seurasinkin ohjetta tarkalleen, vaikka lihan määrä olikin suurempi. Kananmunia käytin neljä. Annoin Adan nuolla taikinakulhon ja Ada tykkäsi ihan mielettömästi! Ei olisi halunnut luopua kulhosta ollenkaan. Kyllä ne valmiinakin tuntui maistuvan. Huomenna mennäänkin testaamaan, kun on toinen viikonloppu agilityn ohjaajien peruskoulutuksesta, jossa demokoirakkona olimme jo toukokuussa.

Ada treenaa taas

Eilen jo palloa heittelin Adalle pihalla ja tänään hieman lisää. Tänään myös treenailtiin targetin käyttöä ja tikapuujumppaa pääsi Ada tekemään. Tarhaankin pääsi, mutta ei siellä yksin viihtynyt, joten kävin sisään hakemassa ja kohta satoikin vettä kaatamalla taas vaihteeksi.

Lisäsin matkaa targetille melkein tuplasti. Tiedän, että viisaampaa olisi etäisyyttä lisätä hiljalleen, mutta minulla ei aina maltti ole valttia... En muista tarkalleen, monta kertaa tätä treenasimme, mutta n. 4-5 kuitenkin. Olimme jo lopettelemassa, mutta viimeinen kerta olisi jäänyt hieman huonoksi, kun Ada lähdön jälkeen epäröikin ja kääntyi minua katsomaan. Jatkoi kuitenkin matkaa kehoituksesta. Otimme siis vielä yhden onnistuneen suorituksen loppuun. 

Ollaan aloitettu Adan kanssa naksutinkoulutusta, kun agilityn alkeiskurssilla sitä kuulema vähän käytämme. En ole koskaan aiemmin naksutinta käyttänyt, joten olen netistä etsinyt tietoa naksutinkoulutuksesta ja yrittänyt soveltaa sitä käytäntöön. Vaikea sanoa oppiiko Ada vai ei. Ei ole oikein tuttua juttua, joten vinkit kelpaisi mielellään. 

Aslakin targetin treenausta

Päätin tänään kokeilla Aslakin kanssa hieman samoja juttuja kuin mitä ollaan Adan kanssa treenailtu uusien harrastusten myötä. Aloitimme targetin käytöstä. 

Adan kanssa ongelmana targetin käytössä oli alkuun se, että Ada ei meinannut ymmärtää niitä nameja saatavan muualtakin kuin minulta, joten Adan irtoaminen kontaktista oli hieman haastavaa. Aslakilla ongelmaksi muodostui ymmärrys siitä, että sitä targetia ei tarvitse vahtia ja siitä ei saisi varastaakaan... 

Aslakille opetin jätä komentoa ja toisella namilla yritin saada lähtemään mukaani lähtöpaikalle. Muutaman Aslak ehti varastaa. Kerran Aslak juoksi karkuun. Pari kertaa Aslak heittäytyi maahan, josta en sitä ylös saanut vaan lopulta lähti ryömimällä seuraamaan namia kuononsa edessä. 

Kun sain Aslakin lähtöpaikalle, opetin Aslakille väli-käskyä eli Aslak siirtyisi istumaan jalkojeni väliin kuten hyppytekniikan koulutuksissa on opetettu. Siinä annoin namin, jotta selkä hieman pyöristyi ja heti tuijottaessaan targetia annoin mene-käskyn. Tämä osa sujui suht hyvin. Ainakin paremmin kuin lähtöpaikalle siirtyminen...

Muutamia kertoja teimme tätä target harjoitusta. Yritän opetella oikeaan aikaan lopettamista, enkä halunnut liikaa tätä asiaa Aslakin kanssa treenata, jotta ei kyllästyisi. Harjoittelimme vielä seuraamista ja teimme tuttuja istu, maahan ja odota harjoituksia. 

Agilityn alkeiskurssi osa 1

Eilen alkoi vihdoin ja viimein odotettu agilityn alkeiskurssi. Ensimmäisellä kerralla kävimme teoriaa läpi ilman koiria. Aikaa oli varattu kaksi tuntia, mutta heräsi hyvää keskustelua ja menikin kolme tuntia. Aiheina oli siis agility ylipäätään, koiran oppiminen, palkkaaminen, agilityn sääntöjä ja aihe lipsui usein myös koiran fysiologiaan. Eli oikein mielenkiintoinen ilta. Lopuksi kävimme vielä esteet läpi ja kouluttaja teki oman koiransa kanssa radan pari kertaa läpi. 

Innolla odotan ensi viikkoa, kun pääsemme Adan kanssa kokeilemaan. Joka kerralla käymme pari estettä läpi yksitellen ja yhdistellen. Seuraavalla kerralla kerrataan ja otetaan uusia esteitä. Lopussa tarkoitus tehdä pientä rataa. Eteneminen riippuu siitä, miten hyvin koirakot oppii. 

Lauantaina menemme Adan kanssa taas agilityn koulutusohjaajien peruskurssin demokoirakoksi. Ada ei ole aristanut jalkaansa enää, joten lähdemme varovasti kokeilemaan. 

Adan vointi

Adan jalka on parantunut tähän mennessä hyvin. Toki lääkekuuri on edelleen päällä. Tänään soitin eläinlääkärille, kun Ada on pari kertaa oksentanut kuurin aikana, mikä on yksi lääkkeen haittavaikutuksista. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei lääkettä tässä vaiheessa vaihdeta vaan ohjeeksi saimme esimerkiksi kaurapuuron antaminen ja pepcid, joka on tarkoitettu ihmisille, mutta pystyy siis ilmeisesti koirillekin antamaan. En käynyt sitä kuitenkaan ostamassa vaan mennään nyt ihan kaurapuuron kanssa. Hyvin maistui iltaruoan seassa puuro. 

Ada ei oikein ymmärrä, miksi hän ei pääse poikien kanssa pihalle juoksentelemaan. Ikkunasta tuijottelee vain. Hoitotoimenpiteitä ollaan tehty tällä viikolla ja pelailtu dogfinderia. Viimeksi Adan kanssa sitä pelatessa Ada ei oikein pelin ideaa ymmärtänyt, mutta tällä kertaa Ada nopeasti hoksasi jutun juonen. 

Tänään olisi ollut hyppytekniikan koulutusta, mutta ilmoitin jo alkuviikosta, että emme pääse paikalle ja tänään tulikin viestiä, että koulutus on peruttu tältä päivältä, joten emme jää enää jälkeen enempää. Ja jos lääkekuurin jälkeenkään Ada ei edelleen jalkaansa kipuile, pääsemme osallistumaan agilityyn. Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä. 

Ada, kipeä tassu

Tänään Adalla alkoi aivan yllättäen takaosassa kipuilemaan. Adan oli todella vaikea päästä makuultaan ylös. Etuosa nousi hyvin, mutta takaosa oli vaikea saada ilmaan. Ada ei myöskään mielellään noussut, joten paremman kuvan liikkeistä saadakseni jouduin namien avulla houkuttelemaan Adan seisomaan. Ada antoi jalkojaan liikutella normaalisti ja venytteli normaalisti. Lisäksi vielä nousi seisomaan ikkunalautaa vasten, vaikka hetken miettikin asiaa. Ada myös yleensä seurailee minua, kun liikun, mutta nyt makoili vain keskeisellä alueella, josta näki moneen suuntaan. 

Hetken vain seurailin, mutta vingahtikin siihen malliin ja huolestuin, kun oli vaikea takaosaa nostaa, että otin lopulta yhteyden eläinlääkäriin. Saimme parin tunnin päähän ajan. Eläinlääkäri tutki Adan takajalat tarkkaan. Aloitti taivuttelut ja vääntämiset lonkasta lähtien ja eteni alaspäin ja lopulta vasemman kintereen kohdalla Ada reagoi todella voimakkaasti tutkimukseen ja yritti jopa karkuun päästä. Polvet ja lonkat olivat ok. 

Eläinlääkäri tunnusteli tarkkaan kintereen ja totesi, ettei usko siinä murtumaa olevan, mutta jos olisin halunnut, hän olisi kuvauttanut jalan. Siinä keskustellessamme päätin kuitenkin, että ei nukuteta ellei ole pakko, kun kerta eläinlääkärikin oli ennemmin venähdyksen/nyrjähdyksen kannalla. Hän siis antoi Adalle niskaan kipulääkepiikin ja kirjoitti reseptin mukaan. Viikon verran tulehduskipulääkettä ja ulkoilut vain tarpeilleen hihnassa. Pari viikkoa suositteli lepoa eli tältä viikolta jää taas hyppytekniikan koulutus väliin ja jos kaikki menee hyvin, Ada ehtii parantua agilityn alkeiskurssia varten. Ensi viikolla kurssi alkaa, mutta ensimmäinen kerta on teoriaa ilman koiraa. 

Tietenkin, jos jalka turpoaa, kipulääke ei auta tai kipu alkaa uudestaan lääkekuurin lopettamisen jälkeen, menemme jatkotutkimuksiin. Ja tietenkin, jos siltä näyttää, siirrämme agilityn aloittamista. Tärkeintä on saada Ada kuntoon.