Viime viikonloppuna olimme Adan kanssa koulutusohjaajakurssin harjoituskoirakkona, kuten olimme myös toukokuussa. Tällä kertaa teemana oli ohjaustyylit. Minulla oli muita suunnitelmia sunnuntaina, joten olimme vain lauantaina.
Esteinä käytettiin vain putkia ja aitoja. Molemmat olivat Adalle onneksi tuttuja, eikä kieltäytynyt tekemästä mitään esteitä. Ongelma oli lähinnä minun ohjaustyylissäni ja Adan keinoista saada yksinkertaisimmin herkut.
Minulla oli pää aivan sekaisin kaikista eri ohjaustyyleistä, enkä edes nimiä muista! Valssin muistan ja opin sen kuulema todella nopeasti kumminkin päin. Aivotöitä sainkin tehdä kovasti ja mielessä kertasin askeleet ja kuivaharjoiteltiin koiran odotellessa sivummalla. Ada ei vain oikein odottelusta välittänyt vaan koko ajan olisi ollut mukaan tulossa, kun seurasi minun liikkeitäni.
Opettelimme myös takakierrettä, jonka Ada välillä osasi (jos ohjasin oikein) ja välillä halusi vain helpoiten herkun. Huomasin nopeasti omat mokani esimerkiksi juuri takakierteessä. Usein ongelma olikin, että käänsin katseeni liian aikaisin koirasta koiran tullessa putkesta, jolloin minun piti katsellaani ja käden liikkellä ottaa koira mukaani ja ohjata takakierteeseen.
Kokeilimme niin ohjausta koiran edellä kuin takaohjaustakin. Takaohjauksessa mentiin ensin kaksi aitaa, jonka jälkeen koira tuli ohjata putkeen. Minun ongelmani oli myöhässä oleminen. Minun olisi pitänyt kertoa koiralle putkeen menosta jo ennen kuin koira ehti hypätä toisen esteen luona, mutta melkeinpä joka kerta sanoin putki-käskyn liian myöhään. Saimme kuitenkin ainakin sen pari onnistunutta yritystä.
En tiedä, onko vika suorastaan minun, vai onko tämä vain niin uutta velä, mutta Ada tarvitsee vielä joillakin esteillä (tässä tapauksessa esimerkiksi putkella) ohjausta todella läheltä. Lopussa pystyin jo hieman kauempaa ohjaamaan putkeen, mutta etenkin jos nameja pidän kädessä, Ada kääntyy mielellään minun luokseni takaisin. Lisäksi Adalla oli todella paljon virtaa, ja vaikka kotona neiti malttaa paremmin odottamisen taidon, ei Ada nyt malttanut odottaa laisinkaan, vaan kouluttajat pitivät Adaa paikallaan sen aikaa, että menin itse paikalleni ja annoin Adalle käskyn.
Mutta tämä oli oikein hyvä "kurssi" meille. Saimme intoa ja rohkaistuin aloittamaan agilityn alkeet. Ja onpahan pohja mennä nyt varsinaiselle kurssille niin saamme maksimaalisen hyödyn siitä. Totesipa eräs jopa, kun mainitsin, ettemme sunnuntaina tule, että ei teidän oikeastaan tarvitsekaan, kun olette jo niin hyviä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti