Mies rakensi minulle hyppysiivekkeet, joten olemme koirien kanssa treenanneet erilaisia ohjauskuvoita kotona tänä korona-aikana. Ruskan kanssa olemme treenanneet muun muuassa in-in alkeita, poispäinkäännös, takaakiertoja, saksalaista, päällejuoksua, sylikäännöstä... Niistä alla videot kuvaamassa treenin edistymistä.
Pääsimme myös vihdoin ja viimein hallille toukokuun alusta! Treenaaminen tapahtuu tällä hetkellä vielä itsenäisesti, mutta yrittäjät pääsevät myös hallille, joten yksityiskoulutuksena myös olemme päässeet treenaamaan. Ruska pääsi ensimmäisenä siis takaisin Sisukkaan agilitytreenien pariin. Olin todella yllättynyt siitä innokkuudesta, joka Ruskalla oli jo pelkästään hallia kohtaan! Ruska vinkui ja nyki hihnassa, kun odotimme omaa vuoroamme. Hallissa Ruskalle kouluttaja oli ok, eikä häirinnyt naapurikentältä kuuluvat äänet ollenkaan. Lähinnä innokkuus toi hieman malttamattomuutta treenin tekemiseen. Teimme putkea ja lisäsimme siihen yhden siivekkeen kierron. Lisäksi teimme mattotreeniä ja rauhoittumistreeniä. Rauhoittumistreeniä teimme pienen pöydän avulla ja palkkasin Ruskaa pöydällä olemisesta ja välillä vapautin erillisellä vapautuskäskyllä. Hiljalleen lisäsin itselleni liikettä ja edelleen palkkasin pöydällä pysymisestä. Ruska sai kouluttajalta paljon positiivista palautetta ja ihmeteltiin, miten on kaksi kuukautta hallitaukoa tehnyt hyvää Ruskalle. Absolutedogsin pelit ovat myös varmasti oman osansa antaneet Ruskan kehitykselle.
Kävimme muutaman päivän päästä uudelleen hallilla treenaamassa, tällä kertaa itsenäisesti. Teimme putki + kaksi siivekettä yhdistelmää ja Ruska jälleen teki todella hyvin treeniä! Ohessa siitäkin video, jossa kylläkin ensin on Adan ja Taigan treeni ja lopussa Ruskan treeni. Lisäksi teimme taas rauhoittumista ja nyt Ruska tarjosi makuuasentoakin hallilla ensimmäistä kertaa.
Eli hyvin nopeasti olemme Ruskan kanssa saaneet perusteita haltuun! Ruska oppii todella nopeasti ja innostuu agilitysta kovasti. Ruska kävi myös hieronnassa. Hieroja ensin teki tuttavuutta rauhassa namittelemalla ja istutti, maahanmenoa tekivät ja luopumistakin treenasivat. Sen jälkeen Ruska antoi käsitellä, vaikka välillä hieman leikiksi yritti laittaa. Eikä neiti edes ollut niin huonossa kunnossa, mitä pelättiin tapaturma-alttiuden tuomien kolahdusten takia.
Koska olemme paljon ehtineet koronasta huolimatta tehdä, ajattelin tällä kertaa kertoa kuvin, kuinka olemme viettäneet aikaa viime viikkoina. Vielä olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja videoita, mutta lähdetään tällä kertaa näillä liikenteeseen!
Montaa viikkoa ei ehditty enää maaliskuussa käydä hallilla treenaamassa ennen koronan tuomia rajoitteita. Ruska ehti kuitenkin jo parissa viikossa rohkaistua niin paljon, että treenikaveritkin ihmetteli, olinko koiraa vaihtanut. Saimme laitettua lyhyttä putkea jo hyvin mutkalle, eikä Ruska epäröinyt kertaakaan putkeen menoa. Ruska teki myös mattotreeniä hallilla toisenkin kerran ja edelleen ajatteli hyvin matolle osumista. Myös eteneminen parin siivekkeen välistä ja putken läpi palkalle sujui hyvin. Laitoin myös siivekkeen kiertoon ja siitä jatkettiin yhdessä etenemistä. Ja kertaakaan Ruska ei vierastanut palkkaajaa, jota vierasti edellisellä treenikerralla.
Kotitreenit ovat olleet vahvasti Absolutedogsin sexier than a aquirrel pelien pelaamista. Tavoitteena on yhdessä tekemisen vahvistaminen ja häiriöstä luopuminen, tehdään ohjaajasta parempi kuin muut. Pelit ovat lyhyitä, helppoja toteuttaa kotona, eikä niihin tarvita yleensä sen kummempia materiaaleja kuin herkut tai lelu. Edistystäkin olen jo huomannut ja Ruska sietää ulkopuolista häiriötä paremmin. Ruska ei enää niin herkästi säikähdä esimerkiksi ohikulkijoita ja häiriön tullessa pystyy paremmin palaamaan minun kontaktiini. Lapsia Ruska säikkyy edelleen. Pelit ovat olleet esimerkiksi jahtaamisleikkejä, jalkojen välistä pujottelua, leikkimistä leluilla ja tänään opettelimme päivän 17 pelin muodossa sivulle tulemista. Pelejä löytyy paljon instagram tililtäni @malamuutintekeleet. Ohessa myös tämän päivän video.
Liian vähän olemme treenanneet juoksarin alkeita matolla kotioloissa. Eilen palasimme pitkästä aikaa maton pariin ja muistuttelin parin palkkakupin kanssa matolle osumista. Toinen suunta on selkeästi toista vahvempi ja palkalle etenemistä on vahvistettava. Yksin treenatessa eteneminen on hankalaa, kun palkkaa ei pysty valmiiksi laittamaan vaan heitän sen kuppiin. Kokeilimme myös istumisen ja odottamisen kautta lähtemistä matolle ja palkalle, mutta odottaminen ei ole vielä vahvaa, joten sekin on laitettava treenilistalle.
Käsittelyn sietämistä emme ole päässeet nyt jostain kumman suusta treenailemaan, koska emme ole tavanneet ketään vieraita. Ensi viikolla Ruska pääsee ensimmäistä kertaa tapaamaan meidän hierojaa ja jäsenkorjauksen pariin. Hieroja kauhuissaan kuunteli viikko takaperin Adan ja Taigan käydessä hieronnassa, kun kerroin Ruskan tapaturma-alttiudesta ja saamista kolhuista. Hän suositteli Ruskalle käyntiä jäsenkorjauksessa. Varasimme lyhyen, vain puolen tunnin ajan. Ruska saa ensin odotella häkissä ja rauhoittua uudessa paikassa, kun Aslak saa hieronnan. Epäilin, että tunti olisi kuitenkin liikaa ekalle kerralle Ruskalle, koska käynti on varmasti muutenkin stressaava uuden ihmisen kohtaamisen vuoksi. Jännityksellä siis odotamme, mitä tapahtuu.
Aika hujahtaa todella nopeasti ja pennut ovat jo kahdeksan viikkoisia! Pojat ovat jo muuttaneet uusiin koteihin ympäri Suomea ja sijoitusnarttu ilahduttaa meitä vielä Ruskan kanssa kotona.
Pennut vasta seitsemän viikon kynnyksellä murtautuivat pentulaatikosta. Sen jälkeen ne murtautuivat lemmiportista avaamalla kissojen luukun. Yksi uroksista etenkin oli todella nopeasti oppiva. Se ensimmäisenä tuntui ymmärtävän paperille tarpeiden tekemisen, mutta myös minua todella kovasti puraistessaan torujen jälkeen oli ainakin sen yhden illan käyttämättä yhtään hampaita minuun!
Pentujen tutustuminen laumaan on ollut hidasta. Kolmea aikuista tuntui vaivaavan viiden pennun olemassaolo ja ne saivat tutustua vain yksittäisiin pentuihin. Nyt kun pentuja on enää kaksi tutustuminen on helpompaa. Narttupennut ovat saaneet hengailla isikoiran kanssa ulkona vapaana. Isikoiran vauhti on vaan hieman jännittävää ja jopa kauhistuttavaa, eikä isikoira oikein ymmärrä, miksi pennut juoksevat karkuun. Annoimme jouluaattona Aslakin hengata pentujen kanssa sisällä ja nyt tuntuu, että pennut ehkä voisivat ymmärtää paremmin isikoiraa ja kokeillaan tänään uudestaan ulkoilua yhdessä.
Pennuilla on tullut painoa noin kilon viikkoon. Viime viikolla pennut painoivat tasaisesti 7 kilon verran. Eläinlääkärin tarkastus meni hyvin. Yhdellä oli kivekset laskeutuneet, yhdellä toinen liikenteessä ja yhdellä vielä kadoksissa. Polyneuropatiatestit otettiin samalla ja tuloksetkin jo saapuivat genotyypeiltään normaaleina. Sirutuskin meni ihan huomaamatta ja pennut olivat oikein reippaita eläinlääkärin käsittelyssä.
Pennut ovat saaneet viettää ensimmäistä jouluaan maistellen joulun makuja, aukaisten paketteja ja ulkoillen. Opettelemme uusia juttuja, kuten että ei saa huutaa ja pomppia ruokakuppeja valmistellessa. (Ovat myös oppineet, että aamulla herätessäni ja ulkoilun jälkeen voi mennä istumaan ja tuijottamaan keittiönpöytää, josko se ruoka-aika sieltä tulisi...) Äitikoira näyttää mallia, kuinka kiivetään sohvalle. Äitikoira myös opettaa hyviäkin tapoja, kurittaa ja leikkii pentujen kanssa. Iltaisin vetäävät yhdessä iltavillit, joissa Taiga ei ainakaan se rauhoittavin tekijä ole.
Pennut talossa ovat todella väsyttävää aikaa, mutta myös todella ihanaa aikaa. Jouluaattona, kun ihan oikeasti kaikki vierailut ja velvollisuudet ja perinteet oli ohi, itsellä iski todella kova väsymys. Kuukauden päivät olen saanut juosta paikasta A paikkaan B, on ollut vierailijoita, työasiat, jouluvalmistelut, velvollisuudet koirien kanssa ja harrastukset. Nyt vihdoin on muutama päivä ilman mitään. Nyt vain ollaan ja nautitaan olemisesta ja pentujen kasvamisesta ja oppimisesta. Poikia on todella kova ikävä, mutta tiedän niitä vielä näkeväni jatkossa ja tiedän niiden hyvät kodit saaneen!
Adalla on syksyn aikana riittänyt treenaamista. Kisoja ei marraskuussa ole vielä ollut, mutta tulevan viikonloppuna suuntaamme taas Kuopioon. Välillä on tuntunut, että tututkin jutut ovat olleet vaikeita. Välillä taas suurin osa on sujunut kuin tanssi ja olemme kehittyneet monissa asioissa.
Marraskuun keskeisin tavoite on ollut Adan itsenäinen keppiosaaminen. Etupalkkaa hyödyntäen opetin Adan itsenäisesti hakemaan oikean keppivälin ja tekemään kepit loppuun minun sijainnistani huolimatta. Tällä hetkelle olemmekin siinä pisteessä, että Ada osaa hakea hyvin kepit ja etupalkan avulla on saanut vauhtia. Vauhti pitäisi saada myös pysymään, vaikka etupalkkaa ei aina olisikaan ja seuraavaksi pitäisi keskittyä myös keppien itsenäiseen lopetukseen. Melko hyvin Ada sietää sen, että otan sivuttaista etäisyyttä tai jään hieman taakse, mutta lähtee edelleen herkästi liikkeni mukaan, jos lähden vastakkaiseen suuntaan Adan etenemissuuntaan nähden.
Puomin kanssa palaamme taas hieman askeleen taaksepäin ylösmenokontaktin osalta. Tai siis oikeastaan edelleen siedätän Adaa etupalkan kanssa osumaan kontaktialueille.
Kokonaisuutena Ada tekee hyvää työtä, on vauhdikas ja varmempi, etenee hyvällä sykkeellä. En aina enää edes ehdi ohjaamaan edestä päin vaan poispäinkääntöjä pitää hyödyntää ja ottaa takaaleikkaukset haltuun pitäen vauhdin samana.
Marraskuun alussa oli Joensuun agilityurheilijoiden seuramestaruuskisat. Kisaavien maksiluokassa tuli ainoastaan kaksi nollatulosta ja jäimme Adan kanssa hitaampana kakkossijalle.
Juha Orenius saapui Joalle kouluttamaan tänä viikonloppuna. Olimme Adan kanssa ainoastaan lauantaina (koska joskus on vaan priorisoitava). Radalla oli paljon meille tuttua, kuten takaakierrot ja ininit. Radalla oli myös kohtia, jotka tiesin vaikeaksi ja joissakin kohdissa tein tarkoituksella asiat vaikeaksi valitsematta sitä helpointa ohjausta, jonka tiesin meidän jo osaavan. Emmehän me mitään voisi oppia, jos tekisimme aina niitä samoja luihin ja ytimiin jo muotoutuneita ohjauksia.
Ensimmäiseksi ongelmaksi meille muodostui kepit. Keppialoitus ei sinänsä, mutta Adan viime aikoina ongelmaksi asti muotoutunut "älä vaan tee mitään ohjauskuvioita keppien jälkeen tai en osaa tehdä keppejä loppuun" -tapa toi suuria haasteita tällä radalla. Keppien jälkeen piti tehdä pienimuotoinen päällejuoksu, mutta Ada joko juoksi väärään putkenpäähän tai jätti kepit kesken. Itsellä tuli jo heti turhautuminen päällimmäiseksi tunteeksi ja sen jälkeen koin vain kiirettä, että ehditään jotain oikeasti oppiakin ja kokeilla. Jätettiin kepit lopulta hautumaan ja kotiläksyksi.
Jatkettiin putkesta vaikeaan inin kulmaan. Olisin toki voinut helposti tehdä saksalaisen, mutta tässä kohtaa tarkoituksella hain haastavampaa ohjausta. Tässä Juha minulle kädestä pitäen näytti, missä asennossa minun pitäisi olla, jotta saisin Adan tulemaan ininiin.
Keinulta hypylle ja puomin alta menevään putkeen ja kiireellä sen jälkeen persjättöön. Seuraava ongelma olikin se putken hakeminen. Koko ajan Ada lähti liikkeeni mukana ohi putken. Kouluttajani oli katsomassa treeniä ja yritti vinkata minulle vastaisen käden käyttöä, mutta en ymmärtänyt hänen eleitään kentän reunalta. Kyllä Ada lopulta meni putkeen ja sain pistää töppöstä toisen eteen, että ehdin persjättöön putken jälkeen.
Toisella kierroksella pääsimme paremmin vauhtiin. Loppu olikin meille enemmän tutumpaa inin kulmia sekä erilaisia takaakiertoja upean puomin kera. Yhden ininin ajoitusta kävimme tarkemmin läpi ja Juha sitten totesikin, että otatko sitten kaikki 29 estettä. En halunnut jäädä hinkkaamaan keppejä, joten otettiin vain 24 estettä. Hieman alkoi hapottamaan lopuksi ja kolmanneksi viimeisellä esteellä ei enää vain ohjaus pitänyt.
Kotiläksynä: kepeiltä poistumisia, keinu kuntoon (Ada isona koirana saa painettua keinun alas ennen kontaktialuetta ja hyppää sen yli), putken hakemiset sekä inin kulmia.
Näiden lisäksi edelliset kotiläksyt kisoista/treeneistä: puomin tekeminen ohjaajan sijainnista huolimatta, takaakierrot vieläkin itsenäisemmäksi
Herranjestas, miten aika kuluu! Aika juoksee, kun tekemistä on valtavasti! Syksy on menty taas täydellä kalenterilla. Joka viikonloppu on ollut jotain suunnitelmia, kisoja ja treenejä. Valitettavasti tänä vuonna tuntuu olevan tällainen tapa, että kirjoittelen meidän kuulumisia kootusti. Koitan parantaa tapani tässä loppuvuoden aikana. Toivottavasti aikaakin ja jaksamista on paremmin, kun pentusuunnitelmat etenee ja kahden viikon päästä olisi aika odottaa pentujen syntymistä ja jään pentulaatikolle hengaamaan kahdeksi viikoksi. Tästä päästääkin ensimmäiseen aiheeseen, eli:
TAIGAN TIINEYS
Viime keväänä Taigan astutus ei onnistunut, joten tänä syksynä tavoitteena oli kokeilla uudestaan. Odotukset eivät olleet suuret ja takaraivossa oli jo ajatus toisen uroksen miettimisestä. Kuitenkin halusin käyttää ensisijaisesti Aslakia Taigan partneriksi, joten en halunnut tässä vaiheessa miettiä muita vaihtoehtoja. Jos astutus ei nyt onnistuisi, olisi ensi keväänä ollut aika kokeilla toista urosta.
Kaikesta pessimistisestä asenteesta huolimatta eräs kaunis maanantai-ilta kokeilin yksikseni vain hieman koirien fiiliksiä miehen vielä ollessa töissä ja kas kummaa; koirat oli nalkissa. Yksin homma oli fyysisesti hieman rankahko, kun Taiga olisi halunnut paeta tilanteesta ja Aslak ihmetteli kiljuvaa toista puoliskoaan. No, tästä selvittiin ja seuraavana päivänä saatiin vielä toinen nalkki aikaiseksi; tällä kertaa odotin miehen töistä kotiin kaveriksi.
Taiga on tässä tiineyden aikana ehtinyt nukkua, pissata kolme mattoa, oksentaa yhden, tehdä parit kakat sisään, ärhennellä omille koirille, mörköillä tuttujakin ihmisiä. Tällä hetkellä vuorokausia on jo 46 ja energiaa on melko paljon. Edelleen pomppii ja riehuu, vaikka maha kasvaa koko ajan hiljalleen. Viime lauantaina otti vielä muutaman ylimääräisen juoksukierroksen pihan ympäri meidän veteraanin kanssa vahingossa. Hieman kauhuissani katselen Taigan menoa, mutta toivotaan loppuajan hyvin sujuvan ja kahden viikon päästä odotellaan pienten malamuuttien syntymistä meidän kenneliin.
AGILITY
Taiga jäi elokuun lopussa agilitystä pois. Kävimme elokuun alussa Taigan kanssa viimeiset kisat tälle vuodelle juoksemassa hyvällä fiiliksellä valitettavasti ilman tuloksia. Taiga ei ole oikein jaksanut ymmärtää, miksi ei ole päässyt treeneihin tai kisoihin mukaan, mutta nyt on jo luovuttanut mukaan änkeämisen suhteen ja siirtyy huoneen nurkkaan mököttämään Adan lähtiessä mukaan. Vuoden vaihteessa otan aikaisintaan Taigan taas hallille mukaan. Riippuen toki Taigan toipumisesta. Yhtään jos äitiinsä tulee, olemme ajoissa liikkeellä synnytyksen jälkeen. Jokainen kuitenkin yksilö ja seuraillaan Taigan synnytystä ja toipumista Taigan parasta ajatellen.
Ada on todella kovalla treenien suhteen tänä syksynä. Jatkamme edelleen Sisukkaan Heidin kanssa kerran viikossa ja olemme myös seuramme pienryhmätoiminnassa omatoimiryhmässä huippu treeniporukan kanssa. Olemme jokainen ryhmäläinen myös aloittamassa tulevana viikonloppuna Juha Oreniuksen valmennuksessa ja tarkoitus on mm. kotiläksyjä näistä treeneistä tehtävän. Orenius tulee kouluttamaan seuralllemme neljä kertaa puolen vuoden aikana. Tämän syksyn Ada saa olla mukana ja mahdollisesti Taiga siirtyy valmennustiimiin kevääksi.
Adan kanssa ollaan kehitytty edelleen paljon, mutta löydetty myös paljon lisää treenattavaa. Toinen kouluttaja totesi eräistä kisoista, että Ada liikkuu kisoissa hitaammin kuin treeneissä. Toki yleensä ainoastaan meidän hallilla on kivituhkapohja ja siellä, missä kisoissa käydään, on yleisin keinonurmi. Olen todennut, että Ada varoo keinonurmea, joten se tekee todennäköisesti Adan hitaammaksi. Kummallista ehkä, mutta Adalla toki voi olla myös hieman korkeampi vire treeneissä, koska palkkaus on hyvin erilaista treeneissä ja kisoissa. Ja kouluttajat on vaan niin ihania! Lähdimme siis kokeilemaan Adalle palkkarasiaa. Siinä on superpalkka, joka viedään yhdessä tavoitepaikkaan. Adalla on vire noussut treeneissä edelleen ja tällä hetkellä opetellaan vielä vahvasti sietämään superpalkan läsnäolo. En ole uskaltanut kisapaikalle vielä palkkarasiaa tuoda. Tavoite kuitenkin, että voitaisiin kisoissakin jättää rasia sivummalle ja Ada tietäisi, että radan jälkeen saa superpalkan ja näin saataisiin nostettua virettä myös kisoissa.
Syksyn aikana on uutena haasteena noussut, että en saa tehdä keppien jälkeen jostain syystä oikeastaan yhtään mitään. Jos teen esimerkiksi valssin liian aikaisin, Ada epäröi pitääkö sitä kahta viimeistä keppiväliä suorittaa. Sama tapahtuu ohjauskuviosta riippumatta. Lähdemme siis palkkarasian kanssa vahvistamaan keppien loppuun suorittamista, vaikka minä tekisin mitä vain. Olemme myös itsenäistä keppien aloitusta ja lopetusta opetelleen palkkarasian kanssa. Tässäkin pitää hieman malttia vielä opetella...
Viime kisoissa päästiin taas seuraavaan treenattavaan asiaan: puomin itsenäinen tekeminen loppuun saakka. Ainahan olen tiedostanut asian, mutta nyt saimme Adan ainoan puomivirheen ties miten pitkään aikaan, kun puomin alla meni putki ja jouduin ottamaan sivuttaisetäisyyttä. Virhe ei sentään tullut pitkään hinkatulta ylösmenokontaktilta vaan alasmenokontaktilta. Tämä siis lisätään treenilistalle.
Viime Viikonloppuna palasimme puolen vuoden tauon jälkeen palkinopalleille! Ensimmäistä kertaa kolmosluokassa sijoituimme kolmen parhaan joukkoon! Ensin Anne Savioja ihastui, kun kolmen parhaan joukossa ei ollut yhtään bortsua ja ihasteli Adaa kolmannella pallilla. Toisella radalla Seppo Savikko haastoi koirakoita radallaan ja radalla piti osata mm. lähteä poispäin radasta, kontakti-putkierottelua, sanallista este-erottelua, takaakierrot ja inin, pitkät estevälit, puomilla etäisyys ohjaajasta, poispäinkäännös. Ja 19 koirakosta malamuutti oli ainoa, joka suoritti radan tuloksen arvoisesti!! Nollat edelleen odotuttaa, mutta oli superhieno fiilis nousta ykköspallille malamuutin kanssa seurakavereiden tsempatessa ja kannustaessa! Olen todella kiitollinen siitä kannustuksen määrästä, jota me seurassamme saamme! En olisi voinut hienompaan treeniporukkaan päästä!
Adan kanssa oli tavoite päästä Joensuuhun agilityn SM kisoihin 2020, mutta Joensuussa ei olekaan ensi vuonna SM kisoja. Yritämme kuitenkin tavoitella SM kisoja 2020, missä ne ikinä sittten ovatkaan. Toki olisi hyvä niitä nollia ruveta keräilemään... Nuo yliaikanollat ei kuulema ole riittäviä... 😂 (vau, en olekaan ennen käyttänyt täällä tuollaisia hymiöitä!)
VETO
No, alkuun heti tunnustus, että päätin olla huono alaskanmalamuuttikasvattaja ja jättää tänä talvena vetokisat kisaamatta, jos vaihtoehtona on agility vs vetourheilu. Ihan vain tuon agilityn SM kisatavoitteen ja Adan agilityeläkkeelle jäämisen 2020 vuoden loppuun takia. Viimeiset tavoitteet ja boostit ja sitten Ada keskittyy vetotouhuihin ja Taigaan siirtyy suuremmat tavoitteet agilityn saralla.
Olemme siis syksyn ajelleet Aslakin ja Adan kanssa omaksi iloksi kickbikella. Aslak on vuosien aikana yllättänyt ja siitä on tullut hieno, tasapainoinen työskentelijä. Kerrankin oli pimeys yllättämässä, kun olimme metsässä epätasaisessa maastossa ja keskityin itse vain tasapainoittelemaan kyydissä ja annoin Aslakin valita parhaan reitin. Ja hienostipa Aslak selviytyi tehtävästä! Ohituksetkin sopivalla etäisyydellä muista koirista on edistynyt luopumistreenillä.
Adan kanssa olemme myös kaksin käyneet kickbikelenkillä. Ada on aina ollut hieno etenijä ja Adan kanssa on ollut aina hieno lähteä yhdessä lenkille ja metsään. Eipä siitä sen kummempaa. My The Dog! Adan kanssa olimme myös syys-lokakuun vaihteessa Viekijärvellä telttailemassa kaksi yötä. Treenasimme Nukan sekä monien huskien kanssa viikonlopun ajan ja keskustelimme laavulla kokemuksista ja kaikesta muusta mahdollisesta. Oli taas todella hieno viikonloppu! Adalla oli huono kunto, mutta ohitukset olivat supereita ja ahtauskaan tai toisten koirien kiinnostus ei haitannut Adaa. Miun luottokoira! Adan kanssa nukuttiin yhdessä teltassa toisiamme lämmitellen ja parkkiketjussa myös malamuutista vihdoin ja viimein lähti hieman ääntä. Ja itsekin sai vain olla ja nauttia luonnosta ja rauhasta!
Kuva Eliisa Kiiskinen
MUUTA KUULUMISTA
Riki on käynyt enemmän ja vähemmän kaverikoiratouhuissa. Aika on mennyt paljolti kaikkeen muuhun, joten vapaaehtoistyöstä se on sitten ollut pois. Pitäähän sitä tunnustaa, että melko kiireistä on ollut syksy meidän laumassa. Viikonloppu Viekijärvellä oli superviikonloppu siltäkin osin, että sai ihan oikeasti rauhoittua. Ei ollut aikatauluja, eikä tavoitteita. Oltiin ja rauhoituttiin, ajettiin porukassa ja nautittiin vain toistemme seurasta. Kaksi päivää sain ajatukset kaikesta muusta suunnattua vain omaan olemiseen ja unohtaa kaiken muun. Nautin täydestä sydämestä.
Ensi viikko on syysloma ja olen vain kaksi päivää töissä. Alkuviikosta käyn itse hieronnassa sekä Ada ja Aslak pääsee lihashuoltoon. Tästä johtuen olemme treenitauolla tiistaista eteenpäin ja vain viikon päästä sunnuntaina olisi kisat tiedossa Adan kanssa. Aiomme siis vain rentoutua ja nautin pihahommista kiireettömästi. Hengaan masunkasvattajan kanssa ja rupeamme suunnitelemaan pentulaatikon kasaamista. Sen jälkeen enää viikko töitä ja sitten kaksi viikkoa vain pentuarkea.
Koulutan jälleen agilityä talvikaudellakin. Nautin suunnattomasti kouluttamisesta! Jälleen en voi kuin kehua meidän seuran ihmisiä. Jällleen koulutettavat ovat ihan supereita ja on mahtava nähdä kehitys ja oppimisen ilo. On mahtavaa, että pystyy auttamaan ja neuvomaan. Koiraharrastus on tuonut valtavasti uusia tuttavuuksia, uusia kokemuksia ja mahtavia tunne- ja oppimiskokemuksia!
PS. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä... Tiedän, miten ne ärsyttää...
Kasvattini Nuka ja Nukan noin viiden kuukauden ikäinen "pikkusisko" tulivat meille hoitoon neljäksi päiväksi perheen reissun ajaksi. Hieman jännitti, miten kuuden koiran lauma lähtee toimimaan ja koirat tulee toimeen. Mitään erityistä emme edes yritä, mutta rauhallisen perus arjen pitäminen yllä koetaan tärkeäksi, vaikka vieraita onkin laumassa.
Nukan ja Desnan tullessa Ada, Taiga ja Aslak olivat tarhassa ja Riki sisällä. Rikillä on anaalirauhasen tulehdus, joka fistelöityi, joten hänellä on tötterö päässä. Otettiin vieraat ensin sisään Riki portin toisella puolella ja toisella puolella Desna vapaana ja varovasti laskettiin Nuka hihnassa Rikiä haistelemaan. Sekä Nukaa että Desnaa selkeästi vaivasi Rikin tötterö, joten otettiin se pois. Kohta jo laskettiin Desna Rikin kanssa touhuilemaan ja hyvin sujui.
Seuraavaksi kävimme näyttämässä vieraita tarhassa olijoille. Nuka oli edelleen hihnassa, jotta pystyin tarvittaessa paremmin reagoimaan, jos Aslakille ja Nukalle kärhämää tulisi. Ensin pojat haistelivat toisiaan, mutta sitten Aslak ärähti Nukalle. Nuka poistui kuitenkin tilanteesta rauhassa vastaamatta Aslakin ärähdykseen. Nartut eivät hirveästi Nukaa kiinnostaneet, eikä Nukalla ollut tarvetta hakeutua kontaktiin tarhassa olijoiden kanssa. Desnaa taas Taiga ja Aslak rakastavat, mutta Ada ärähteli molemmille tarhasta.
Lähdimme käymään Rikin ja Nukan kanssa hieman pihan ulkopuolella kävelemässä. Molemmat oli alkuun melkoisia höyryvetureita ja molemmissa myös voimaa riittää. Onneksi kohta rauhoittuivat ja rauhassa käveltiin. Kävimme myös Adan ja Desnan kanssa tekemässä saman kävelylenkin. Viime viikolla Ada ei vielä hyväksynyt Desnaa. Kävelyllä Adalla oli selkeä fokus eteenpäin ja Desna rauhassa perässä käveli. Kotona annettiin hihnassa haistella ja tehdä tuttavuutta, eikä Adalla enää ollutkaan niin suuri tarve ärähdellä Desnalle vaan ainoastaan vähän saattoi murista, jos Desna ei kunnioittanut Adan rajoja. Lopulta myös istuivat vierekkäin valokuvattavana.
Desna sai ulkona leikkiä ensin Aslakin kanssa ja sitten myös Taigan kanssa. Aslakin kanssa Desnalla on todella kova vauhti päällä ja Aslak leikkii todella nätisti Desnan kanssa. Taigalla tyyli on taas rajumpi ja Desnakin on selkeästi enemmän varuillaan. Taigalla myös unohtuu korvat päästessään Desnan kanssa riehumaan, eikä kuunnellyt yhtään käskyjä. Desna taas kuunteli ja tuli hienosti kutsusta luokse.
Ensimmäinen päivä meni yllättävän rauhallisesti, eikä mitään erityisiä tilanteita tullut. Desna ja Nuka ovat saaneet olla vielä ainakin keskenään samassa tilassa, Riki omalla puolella ja toiset tarhassa. Rikin ja vieraiden siirtymiset puolelta toiselle ovat sujuneet hyvin. Ruokailutilanteet sujuivat rauhassa. Yökin sujui rauhassa kaikilla muilla paitsi Aslakilla. Aslak vinkui puolet yöstä ja jouduin käydä komentamassa ulkona asti, kun ei muuten rauhoittunut. Liikkuessani sisälläolijat olivat kuitenkin rauhallisen kiinnostuneita, mutta aina minun siirtyessäni takaisin yläkertaan rauhoittuivat nukkumaan. Desna on ollut sisäsiisti.
Desna on varsinanen rasavilli ja onkin todella hienoa huomata, kuinka hienosti Nuka toimii pennun kanssa. Nuka sietää todella paljon Desnalta. Desna roikkuu korvassa, poskessa ottaa kuonosta kiinni. Desna sopii hyvin kulkemaan Nukan mahan alta ja hyökkäilee Nukan jalkojen kimppuun. Välillä Nuka murahtaa tai ottaa Desnan kuonon suuhunsa ja puristaa kevyesti, että Desna ulahtaa. Silti Desnalta löytyy myös järkeä ja ei aivan samalla tavalla meidän koiria käsittele. Ainakin aiemmin Aslakin ja Taigan kanssa on ollut varovaisempi ja Rikin kanssa rauhassa tutustui. Tiedäpä sitten, kunhan kaikki vähän tutumpaa on. Adan kanssa Desna oli selkeästi varovaisempi ja uskoi selvemmin Adan murahdusta.
Olimme viettämässä lauantaipäivää Lieksassa agilitykisojen merkeissä. Auto starttasi aamulla klo 7 ja palasi kotiin illalla klo 8.
Taigan ensimmäinen rataantutustuminen oli klo 9 ja toinen oli parin tunnin päästä. Molemmat radat olivat hylättyjä. Taiga palasi taas normaaleihin tapoihinsa. Ensimmäisen radan ensimmäiset viisi estettä piti ihmetellä, missä ollaan ja mitä tehdään. Seitsemäs este oli kepit, joita Taiga ei jälleen olevinaan nähnytkään. Kuten Jussin juoksuissa viikko takaperin. Tällä kertaa otin Taigan viereeni ja hetsasin kepeille. Taiga teki hienot kepit ja loppurata menikin tosi hyvin, vaikka puomilta loikkasikin alas.
Toinen rata oli aivan kauheaa säheltämistä. Jälleen kerran Taiga karkasi lähdöstä, ei osunut puomin alastulolle, juoksi ohi putken ja sitten katseli vain muualle ja poimi haluamiaan esteitä matkan varrella. Sain jatkamaan rataa, mutta kepeille homma lässähti ja lähdimme radalta pois.
En todellakaan tiedä, mitä tekisin Taigan kanssa. Treenit sujuu todella hyvin ja välillä kisoissa onnistutaan, mutta 90 % on tällaista säheltämistä. Treeneissä pitää olla sopivan tiukka, mutta kuitenkin iloinen ja olla merkitsemättä mokaamista. Kisoissakin yritän olla ylipirteä ja pitää Taigan motivaatiota yllä mokaamisesta huolimatta, koska Taiga helposti keksii oheistoimintaa virheiden peittämiseksi. Taiga ei siedä yhtään, jos huomaa minusta pettymyksen tai turhautumisen. Kävimme keskustelua mahdollisuudesta, että toinen kokeilisi ohjata Taigaa ja lähdemmekin erään tutun kanssa viemään ajatusta käytännössä eteenpäin. Odotan toki Taigan astuttamista myös. Jos astuttaminen onnistuu, saan pidettyä kunnon tauon Taigalle. Josko se helpottaisi. En myöskään aio ilmoittaa Taigaa kauemmaksi kisoihin. Käyn vain omat ja naapuriseuran kisat Taigan kanssa. Syksyllä kisoja Taigan kanssa siis olisi noin kerran kuukaudessa.
Adan kanssa olemme vihdoin saaneet kolmosluokassa tasattua tekemisemme normaaliksi. Alku oli pettymys, mutta nyt olemme päässeet taas siihen mielentilaan, että minä en jännitä, koiralla on kivaa ja menemme yhdessä tekemään sitä hyvää tasaista tekemistä, jota olemme tähänkin asti tehneet. Jussin juoksuissa saimme ensimmäisen puhtaan radan, mutta ihanneaika oli kova ja yliaikaa oli yli 9 sekuntia. Lieksassa Saimme ensimmäiseltä radalta puhtaan radan, mutta kepit oli normaalia hitaammat ja yliaikaa tuli 0,6 sekuntia! Harmillista!
Toiselle radalle lähdin pienen jännityksen paine ohimossa, kun oli pari kohtaa, joiden onnistumista mietin. Teimme kuitenkin jälleen tasaista suoritusta. Varmistin ainoastaan yhtä putkenpäätä liian vahvasti ja Ada meinasi valita kokonaan väärän putken ja tämän johdosta puhtaalle radalle yliaikaa 0,43 sekuntia! Epävarmojen kohtien jälkeen otin ja vedätin koiraa mahdollisimman paljon. Kepit olivat selkeästi nopeammat ja muutenkin pystyin jättämään Adan itsenäiseen suorittamiseen itse jo edeten seuraavalle esteelle. Silti tämä ei valitettavasti riittänyt saadaksemme aikaa takaisin.
Kolmas rata meni täysin omaan piikkiini. Haimme hylätyn, kun oma keskittyminen ja jaksaminen ei ollut enää kunnossa. Itselle kyseessä oli viides rata sille päivälle ja se alkaa selkeästi olemaan itsellä kipukynnyksen rajoilla. Ensin otimme kiellon, kun hieman liian aikaisin vaihdoin itse suuntaa, eikä Ada ollut lukinnut hyppyä. Kun Ada hyppäsi esteen, jostain syystä pyörähti ympäri ja hyppäsi takaisin. Jatkettiin rata loppuun, mutta enää en jaksanut vedättää, kun hylätty oli jo alla. Loppurata meni kuitenkin teknisesti hyvin ja jopa keppikulma, joka on ollut viime aikoina hankala Adalle, onnistui. Ada kävikin hierojalla maanantaina ja oli todella kipeä ja jumissa. Tästä syystä ilmeisesti kepit ovat olleet Adalle epämukavat viime aikoina, eikä ole taipunut ihan kunnolla jokaisesta kulmasta kepeille.
Adan kanssa saimme kuitenkin hyviä suorituksia aikaiseksi ja kunnon tsemppaamista kisakavereilta! Monia ihastuttaa Adan ja minun meno radalla. Osaa harmitti jopa minua enemmän alle sekunnin yliajat ja tsemppasivat, että selkeästi nollat ovat mahdollisia ja kyllä ne vielä tulee! Otetaankin nyt tavoitteeksi lähteä ihan oikeasti kehittämään ohjaajan jaksamista ja opettelen luottamaan ja vedättämään Adaa radalla, jotta saisimme jokaisen ylimääräisen sekunnin pois suorituksista. Lähden nyt seuraamaan tarkemmin Adan nopeuksia ja keskittymään siihen, että Ada jaksaa kisapäivät mahdollisimman hyvin. Tänä kesänä olenkin keskittynyt koiran viilentämiseen sekä juottamiseen. Juotot aloitetaan jo 1-2 päivää ennen kisasuorituksia.
Olen ihminen, kuka tykkää kisaamisesta ja on luonteeltaan todella kisahenkinen. Nyt kuitenkin olen saanut huomata, kuinka mukava on vaihtelun vuoksi treenailla agilityn parissa ilman sen kummempia odotuksia. Ei tarvitse hinkata jotain tiettyä asiaa, joka kisoissa on usein aiheuttanut harmaita hiuksia. Ei tarvitse jännittää, millä fiiliksellä koirat juuri tänään toimii. Ollaan saatu treenailla täysin omaksi iloksi.
Nyt meille onkin muodostunut huomaamatta uusia tavoitteita. Suulliset käskyt tuntuvat olevan tällä hetkellä pienimuotoinen muoti-ilmiö. Adankin kanssa ollaan syksyn mittaan suullisia käskyjä harjoiteltu takaakiertojen muodossa. Uusin kouluttajamme on tiedustellut parikin kertaa syksyn mittaan, onko kiinnostusta lähteä vahvistamaan suullisia käskyjä in-in käskyn muodossa. Ei ole ollut. Kuitenkin eräs kerta Taigan treeneissä teimme sivuttaisia hyppyjä ja niistä lähti itsellekin muodostumaan ajatus, ettei in-in ohjauksen opettaminen ehkä olisikaan ihan mahdoton ajatus. Myös Adasta on saanut huomata, kuinka herkkä on ohjaukselleni, joten ajatus suullisista käskyistä on vain vahvistunut.
Siitä päädyimmekin molempien aksakoirien kanssa harjoittelemaan in-in ohjausta. Molemmille onneksi sivuttaiset hypyt on suht helppoja, joten olen lähtenyt muodostamaan yhteyttä in-in käskyn kanssa hypyille ensin yhden ja kahden hypyn kanssa lopulta hieman kulmia vaikeuttaen. Muutaman kerran olemme näitä asioita nyt treenanneet ja kumpikin kaipaa vahvistamista, mutta Adalle selkeästi asia on helpommin yhdistettävissä kuin Taigalle. Tänään treeneissä Taigalla asia oli helpompi ymmärtää, kun vauhtia ei ollut liikaa eli yksittäisenä hyppynä. Adalle on pystynyt kulmia vaikeuttamaan nopeammin ja ottamaan useamman esteen mukaan treeniin. Adan kanssa olemme myös vahvistaneet in-inin erottelua takaa ohjauksesta.
Taigan kanssa otamme nyt tavoitteeksi treenata enemmän puomin kääntymisiä. Tänään kaverin kanssa tämä onnistui hallillakin, kun kaveri toimi apupalkkaajana. Eli jatkoimme Sennin antamien ohjeiden mukaan pelkän puomin alasmenon kanssa, matto kontaktialueelle ja kaveri etupalkkasi, kun minä lähetin puolesta välin puomin alasmenoa Taigan etenemään. Paljon on vielä tämän kanssa tekemistä.
Adan kanssa olemme ottaneet tavoitteeksi itsenäisemmät kepit. Olemme yrittäneet vahvistaa sivuirtoamista ja pari kertaa etupalkan kanssa sitä, että jäisin itse taakse. Tänään ilman etupalkkaa sain ohjattua Adan suorittamaan kepit loppuun saakka putki välissä! Hieno edistys!
Ada kanssa on pitänyt vahvistaa puomin ylösmenoa. Välillä puomi sujui jo todella hienosti, mutta viime aikoina on taas loikkimista tapahtunut. Olen myös miettinyt, että nostaisin Adan virettä treeneissä pallon avulla, jotta Ada oppisi toimimaan ja keskittymään radalla myös korkeammassa vireessä. Kuopion kisoissa tuli jälleen huomattua, että Ada oli liian innoissaan, eikä pystynyt keskittymään laisinkaan minuun radalla. Joensuussa onneksi teimme jo yhdessä rataa, vaikka olikin yllättäviä rengasvirheitä.
Taigan kanssa saimme sekä Kuopion että Joensuun kisoissa jo hyviä ehjiä suorituksia aikaiseksi ja Taigan kanssa kisaamisesta jäi tältä kaudelta hyvä fiilis päällimmäiseksi mieleen. Nyt treenaillaan pari kuukautta ja katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan molempien kanssa!
Vihdoin ja viimein satoi lumi meillekin. Pakkasta on ollut viime viikot, mikä on haitannut kikkarilla ajoa, koska takajarru jäätyili. Lopulta vaihdettiin takajarruvaijeri ja kas kummaa, päästiin Adan kanssa ajelulle. Maassa oli ohut lumipinta, joka ei riittänyt vielä kicksparkille. Pääsimme kuitenkin maastossa hyvin ajamaan ja kikkari piti hyvin. Kävimme myös Aslakin kanssa joitakin päiviä myöhemmin lumiolosuhteita testaamassa kikkarilla. Saimmekin kunnon testiolosuhteet, kun välillä oli peilijäätä ja välillä mentiin maastossa, jossa annoin Aslakin etsiä sopivan reitin leveällä polulla, jossa paljon monttuja ja muita epätasaisuuksia oli. Itse keskityin vain pitämään tasapainon ja selviytymään kaatumatta. Aslak osasi fiksusti etsiä hyvän reitin jopa liukkaalla pinnalla.
Kävimme pitkästä aikaa myös yhteistreeneissä Viekijärvellä. Hieman kyseenalainen olin kikkarin suhteen ja pakotin miehen vielä vaihtamaan takajarrupalatkin, jotta minun ei tarvitsisi sairaalaan päätyä... Yön aikana lunta kuitenkin tuli sen verran lisää, että kikkarin lisäksi matkaan lähti varalta kickspark. Lenkki heitettiinkin lopulta kicksparkilla Adan ja Taigan kanssa. Lähtö oli edelleen sellainen, etten yksin olisi selvinnyt. Kitka kuitenkin oli erilainen ja koirat saivat tehdä raskaan työn. Matkan suunnittelin alunperin 6,6 km, mutta oikaistiin ja päädyttiin ajamaan 5 km. Lopussa piti osan matkaa kävellä, kun autotie oli hyvin jäinen, eikä pitoja löytynyt koirille eikä minulle. Ja kuitenkin sen verran kiviä, että kickspark ei kulkenut kunnolla. Itse löysin yllättävän helposti tuntuman kicksparkiin pitkästä aikaa, vaikka yllättäen se mukaan lähtikin. Taiga alkuun hyökkäili Adan päälle. Kunnia kuitenkin Adalle, joka sietää yllättävän paljon Taigalta ja keskittyi vain etenemiseen ja hyökkäyksen väistämiseen.
Tänään otin pitkästä aikaa Adan ja Aslakin työskentelemään yhdessä kicksparkin eteen. Otin Aslakin pihalle seuraamaan valmisteluja ja Adan otin ulos juuri ennen lähtöä suoraan liinaan kiinni. Lähtö olikin yllättävän rauhallinen. Kaiken kaikkiaan lenkki oli oikein onnistunut. Ada yritti välillä nostaa vauhdin laukalle, mutta Aslak piti rauhallisen ravinsa. Ja Ada kuitenkin oli se, joka vei ohitukset kunnialla. Kukaan ei ärhennellyt kenellekään ja Aslak tuntui alistuvan Adalle hyvin. Vaikka pitikin haluamansa vauhdin. Mukava oli nähdä tämä kaksikko pitkästä aikaa yhdessä töissä ja jälleen kaikesta huolimatta hyvin sopuisissa merkeissä.
Agilityssä meillä oli alkusyksystä kamala vaihe, kun Taiga oli todella tuulella käyvä, eikä tiennyt mitä tapahtuu milloinkin treeneissä. Adan kanssa ei päästy treenailemaan, kun toipui anaalirauhasen tulehduksesta, joka vain jatkui ja jatkui. Lopulta pääsimme taas vauhtiin! Taigan kanssa olemme tehneet lyhyttä suoritusta paljolla palkalla. Kepit ovat tuottaneet ongelmaa, mutta sain kouluttajalta palautetta, että vaadin Taigalta jo kolmosluokan juttuja, kun vaadin aloittamaan itsenäisesti tai etenen itse liian nopeasti. Pitääkin siis itse opetella omaa ajoitusta, jolla voin helpottaa Taigan osaamista. Viimeksi lauantaina huomasin, että virhe on myös itse hidastella kepeillä vaan minun pitää vain juosta ja edetä, jolloin Taiga ei ehdi nenäänsä liikaa maahan laittamaan.
Nenä onkin Taigan kanssa ollut suuri ongelma, johon viime viikolla ratkaisuksi saimme lihapullat. Tai ainakin alku ratkaisulle. Kouluttajalle annan ns. kakkosnamit, jota käytämme etupalkkana ja itsellä on ne parhaat palkat, jolla saan Taigan kiinnostumaan minusta ja pitämään kontaktin minussa.
Juoksupuomin kanssa olemme päässeet siihen pisteeseen, että suoraan meneminen on todella hieno! Taiga tekee jopa neljän tassun osumia kontaktialueelle. Olemme siirtyneet treenailemaan Sennin Huotarin ohjeistuksella kääntymisiä. Kerran toki vasta. Teimme vain alasmenoa nousten pöydältä puomin lappeelle ja siitä lähetin hitaassa vauhdissa Taigan etupalkalle tavoitteena Taigan osua kontaktialueella olevalle matolle. Kouluttaja laittoi hypyn siivekkeen kontaktialueen viereen, jotta Taiga ei oikoisi vaan oppisi hakeutumaan ensin matolle. Taiga tajusi tämän yllättävän nopeasti, mutta pienellä etenemällä kuitenkin mennään kerrallaan. Kotiläksyksi saimme treenata mattoa käännösten kanssa kotona. Tunnustan kyllä, että emme ole ehtineet/muistaneet ja arki-illat on jo töiden jälkeen niin pimeät, että en edes yritä pihalla treenata.
Adan kanssa olemme päässeet kunnolla vauhtiin treeneissä. Adalla on aivan loistava energia! Olemme treenanneet itsenäisempiä keppejä ja sanallisia käskyjä takaakiertojen ja suorien hyppyjen erottelua varten. Juoksukontakti Adalla on myös varmentunut ja saamme Adankin kanssa jo todella hienoja suoraan jatkuvaa puomia aikaiseksi. Adan irtoaminen on muutenkin tällä hetkellä todella hyvää ja este-erotteluissa olen todella yllättynyt, ettei Ada olekaan niin putkihakuinen kuin aina epäilen. Ensi viikonloppuna olemme Adan kanssa menossa Tuulia Liuhdon koulutukseen! Olimme hänen koulutettavanaan myös vuosi sitten ja saimme treeniohjeeksi tehdä matalia hyppyjä, jotta Ada saa varmuutta etenemiseen (check!) ja takaakiertoja vahvistaa (check!). Mielenkiinnolla odotan, mitä neuvoja tällä kertaa saadaan!
Viime lauantaina kävimme isommalla porukalla ison kentän treeneissä omalla hallilla. Treenattiin kisanomaisia suorituksia. Ensimmäisenä tehtiin agilityrata, jota ei tietenkään videolle otettu, kun teimme todella hienon puomin! Tietenkään en itse sitä nähnyt loppuun saakka, koska yritin ehtiä persjättöön puomin jälkeen, mutta treenikaverit sanoivat puomin olleen hyvä ja minulla tuli oikeasti kiire ehtiä persjättöön! Agilityradalla Taiga palkattiin keppien jälkeen ja toisen kerran otettiin kepit ja jatkettiin rataa. Hieman meinasi nenä viedä, mutta saimme lopulta hyvän suorituksen tehtyä. Hyppyradalla huijasimme Taigaa ja treenikaveri seisoi kepeillä kuin palkkaamassa, mutta jatkoimmekin rataa. Ensimmäisellä yrityksellä itse hidastin liikaa vauhtia ja Taigakin hidasti. Toisella yrityksellä ymmärsin jatkaa vauhdilla matkaa, joten Taigakin teki kepit loppuun saakka hyvällä vauhdilla.
Tänä syksynä aloitettiin koirien kanssa vetokisat virallisissa luokissa ja ensimmäistä kertaa rohkaistuin kahden koiran luokkaan! Yhteistreenien perusteella tiesin jo, että yksin en tule pärjäämään lähdöissä ja se minua jännittikin kaikista eniten kisaamisen aloittamisessa.
Alma off snow järjestettiin lokakuun alussa Oulunsalossa. Lähdimme Adan ja Taigan kanssa ajamaan Ouluun perjantaina ja yövyimme viikonlopun Nallikarin leirintäalueella pienessä mökissä, johon juuri sovimme kahden sopuisan malamuutin kanssa. Kisat alkoivat lauantaina ja olivat kaksipäiväiset. Leiriydyimme kisapaikalle leiriketjun kanssa, jossa molemmat koirat rauhoittuivat hyvin lepäämään. Lähtöön sain apua muilta malamuuttitiimeiltä, jotka auttoivat siirtymään leiriketjusta lähtöviivalle. Ada kävi todella kuumana ja saikin liikaa energiaa kulutettua lähdössä. Seuraavana päivänä yritettiin ottaa vasta myöhemmin koirat leiriketjusta, mutta molemmat olivat kuitenkin vielä edellisen päivän kisoista väsyneet, joten pienikin riekkuminen vei voimia molemmilta. Kisat kokonaisuudessaan meni kuitenkin hyvin, vaikka koirat väsähtivätkin. Taiga teki ensimmäisenä päivänä hyvin työn loppuun saakka ja sai omalla työllään paikattua Adan jaksamattomuuden. Toisena päivänä koirien yhteinen sävel löytyi nopeammin ja jopa yllätyin, että aikamme ei oikeastaan kovin paljoa eronnut sunnuntaina lauantailta. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että jopa Ada sai tasaisemman vauhdin jo heti alussa ja jaksoi paremmin loppuun saakka tasaisemmin. Jumbosija saatiin, mutta ohitukset toimi hienosti ja maalista varikolle saimme ajaa rauhassa, koirat tottelivat käskyjä ja niitä sai pari lasta reissuketjussa rapsutella sydämensä kyllyydestä. Kaksipäiväiset kisat olivat kuitenkin liikaa koirien jaksamisen kannalta. Keskinopeus oli reilu 16 km/h, matka 4,8 x 2 ja aikaa per päivä meni suurin piirtein 15 minuuttia.
Reissu kokonaisuudessaan oli mukava. Adan ja Taigan kanssa on kiva ja helppo matkustaa. Kävimme myös tervehtimässä Taigan veljeä Oulussa. Melkoinen paketti onkin! On kasvanut hienosti ja tasaisesti ja oli mukava jälleen kuulla, miten hyvän luonteen omaava tämäkin on sisaruksista.
Toiset syksyn kisat kävimme ajamassa Laukaalla Liepeencrossissa. Jälleen luokkana virallinen DS2. Tällä kertaa kisat olivat pienemmät ja malamuuttitiimejä, joihin luottaa avun saamiseksi, ei ollut. Sain lopulta suostuteltua miehen mukaan auttamaan. Tällä kertaa kisat olivat yksipäiväiset. Koirat olivat jälleen erittäin innokkaana lähdössä liikenteeseen, mutta saimme apua kaveriltani, joka juuri ennen meidän lähtöä lähetti oman kuskinsa liikenteeseen ja jäi sitten meitä auttamaan. Mies piti Adaa ja hän otti Taigan rauhoitteluunsa. Ja yllättäen molemmat lähtöviivalla rauhoittuivat. Tai kyllähän ne jännittyneitä olivat, mutta selkeästi jo rauhallisempana keskittyivät odottamaan lähtökäskyä. Kaipa ne siis jotain jo ehtivät näiden parin kisan aikana oppia. Liikenteeseen lähdettiin laukalla ja vauhti pysyi hyvänä siihen asti, kun kolmosen lenkiltä erottiin vitoselle, joka alkoi järkyttävän pitkällä ylämäellä! Se mäki vain jatkui ja jatkui... Meillä meni kokonainen minuutti mäen suoritukseen! Ada ja Taiga vetivät malamuuttimaiseen tyyliin mäen päälle ja itse yritin potkia apuna, minkä jaksoi. Kiitin onneani seuraavasta alamäestä, vaikka se pieni olikin. Loppumatka mentiinkin pääasiallisesti kevyellä ravilla, mutta joitakin pieni laukkakohtia oli. Jälleen oli yksi ohitus ja se meni meidän osalta taas hyvin. Matka oli viisi kilometriä ja aikaa meni 20 minuuttia...
Tää youtuben ja bloggerin yhteistyön rakoileminen välillä ärsyttää, joten jälleen yksi video tulee linkkinä...
Ylpeä olen, että uskalsimme lähteä kisaamaan! Kokonaisuutena voimme päätellä, että Ada ei ole sprinttikoira ja ehkä jatkossa Taiga ja Aslak ovat ennemmin lyhyille matkoille tehtyjä. Adalla on lisäksi kunto vielä heikompi jatkuvista sairaslomista johtuen, joten ei mikään yllätys ollutkaan, ettei mitään kummempia tuloksia tullut. Kokemusta kuitenkin ja jospa joku kerta lähdötkin rauhoittuvat.
