Vedon voimaa

Viime aikoina olen kirjoittanut paljon meidän agilityharrastuksen etenemisestä, mutta se ei tarkoita, etteikö meillä vetourheiluakin säännöllisesti harrastettaisi. Kokoonpanot ovat vaihdelleet; Aslak yksin, Ada yksin, Ada ja Taiga, Ada ja Aslak. Adan kanssa lähden, jos en halua stressata mitään vaan nauttia vain ajelusta. Aslakin kanssa hengaillaan iltaisin, kun muu liikenne on vähäistä. Aslakin ja Adan kanssa treenaillaan toisen sietämistä, yhteisen vauhdin löytämistä ja matkaa pidennetty. Taigan ja Adan tavoitteena on opettaa Taigalle, miten valjaissa toimitaan ja hiljalleen ollaan pidennetty matkaa 6,5 kilometriin. 

Ada on vetohommissa parhaimmillaan kaverin kanssa. Ada osaa suunnat ja kuuntelee minua hyvin, mutta kaipaa usein vetoapua jaksaakseen pidempään. En tiedä onko kyse viitsimisestä vai jaksamisesta, mutta vetokaverin kanssa saadaan hyvin tasainen lenkki aikaiseksi. Aslakin kanssa alun häseltämisen jälkeen toimiivat todella hyvin yhdessä. Viimeksi Ada jostain syystä rähisi Aslakille lähdössä, vaikka yleensä Aslak härkkii Adaa. Ada lopetti kuitenkin käskystäni ja saatiin keskityttyä olennaiseen. Lenkki oli oikein nautinnollinen.

Aslak vetää hyvin myös yksin. Aslak kuitenkin käy kierroksilla ohitettavia koiria kohtaan, joten käyn mieluummin Aslakin kanssa lenkillä illalla yhdeksän aikoihin, kun on vielä katuvalot päällä, mutta ulkoilijoita jo huomattavasti vähemmän. Ihmisten ohitukset onnistuvat Aslakin kanssa hyvin ja koiratkin, jos menevät autotien toista laitaa, mutta liian läheltä ei ja etenkin vastaantulevat koirat ovat hankalampia ohittaa. Muuten Aslak saa kyllä pidettyä tasaisen vauhdin hyvin yllä. Kerran tässä joulun aikaan kävi tilanne, että Aslak kieltäytyi jatkamasta matkaa eteenpäin. Liekö johtunut tärppipäiviä viettävästä Taigasta kotona vai siitä, kun hermostuin jatkuvasta merkkailemisesta. Kun lopulta annoin periksi ja käännyimme kotiin, Aslak eteni kotiin asti todella hienosti ja pysähtyi ensimmäisen kerran merkkaamaan sata metriä ennen kotipihaa. 

Ada ja Taiga yhdistelmä on tällä hetkellä vielä erittäin mielenkiintoinen tapaus. Taigalla on tarve hyökkäillä Adan päälle. Kerran en meinannut päästä liikkeelle ollenkaan, kun molemmat kävi niin kuumana. Lopulta keksin laittaa istumaan ja odottamaan, ja siten pääsin itse lähtövalmiiksi. Ada on tähän mennessä keskittynyt etenemiseen, mutta hiljalleen Adallakin alkaa menemään hermot. Ada kuitenkin lopettaa ärhentelyn, kun käsken, mutta Taiga ei niinkään. Edellisellä kerralla minun piti pari kertaa pysäyttää valjakko, mennä Taigan luokse rauhoittamaan koiran ja käskin lopettaa turhan rähisemisen tai ei pääse seuraavalla kerralla mukaan. Tähän laittaisin sellaisen nauravan emojin, jos osaisin. Mutta tiedättekös, se toimi. Taiga rauhoittui ja loppumatka mentiinkin jo rauhallisemmalla fiiliksellä. 

Nyt ollaankin muutama päivä pidetty taukoa vetohommista, kun Ada kävi hierojalla, joka totesi Adan selän olevan aivan jumissa. Etuosa oli hyvä. Ada on saanut levätä ja toipua hieronnasta. Vasta eilen Ada pääsi vapaaksi juoksemaan Taigan kanssa. Sää meni myös taas plussalle, joten reitit eivät ole taas parhaimmillaan, joten odotellaan... 

Tapsan möllit

Kävimme Adan kanssa Tapaninpäivän agilitymölleissä. Halli oli Adalle agilityn parissa aivan uusi. Ada ei ole muissa sisähalleissa treenannut tai kisannut kuin meidän oman seuran hallissa ja nyt oli kaikenlisäksi keinonurmi pohjana. Hallia ei ole viralliseen kisakäyttöön tarkoitettu ja pohjakin on hieman joustava, joten tässä tuli treenattua monenlaisia asioita.

Eihän ne suoritukset ihan putkeen menneet, vaikka radat olivatkin suht helppoja. Kävin huolellisesti radat ennakkoon läpi, mutta suorituksessa oma ajoitus ei toiminut, joten Adakaan ei tiennyt, mitä tehdä. Adalla oli todella hauskaa ja tuntui hieman pomppivalla askelluksella nauttivan juoksentelusta. Viimeisellä radalla häntäkin heilui vallattomasti.  Positiivista oli A ja kepit. Ohessa videot jokaiselta radalta. Radalla tuli myös ääntä korotettua melko paljon Adalle... 

Viimeinen rata alkaa kolmella kiellolla, joten hylkyhän siitä tuli. Adalle kyseinen rengasmalli on todella haastellinen. 

Agilitya ilman käsiä

Aloitetaanpa tarinointi siitä, että kävimme sunnuntaina mittaustilaisuudessa Adan kanssa. Mitään suurempia yllätyksiä ei tullut, koska selkeä maksihan Ada on. Tuomari lähinnä mietti, riittääköhän hänellä mitta... Olen ollut siinä uskossa, että Ada on n. 63-64 cm korkea, mutta tuomari saikin Adan mitaksi 60 cm ja millit päälle. Olin ihmeissäni ja tuomari mittasi vielä uudestaan. Hän katsoi Adan asennon tarkkaan ja etsi oikean kohdan tarkasti. Silti toisellakin kerralla tuli sama tulos. Olen aiemminkin miettinyt, mihin suuntaan malamuuttien jalostus on menossa, mutta tämä sai vahvistusta omille ajatuksilleni. Niihin voin joskus toiste palata tarkemmin.

Tänään oli pienryhmän syyskauden viimeinen treenipäivä. Tänään oli teemana ohjaus ilman käsiä. Odotukset eivät olleet korkealla ja lähdettiin lähinnä hauskaa pitämään. Mutta sehän menikin hyvin! Lopuksi tehtiin käsien kanssa ja tuntui virheitä herkemmin tulevan! Ohessa alusta video. 

Kepeille siirtyminen tuosta putkikulmasta oli haastava ilman käsiä. Käsien avulla siirtyminen oli helpompi. Kepit muuten meni hyvin ja kepeiltä oli helppo siirtyä A-esteelle. A:n jälkeen meinasi kiire yllättää ja sain tosissani juosta, että ehdin Adan edelle ohjaamaan hypyn jälkeen toiselle hypylle takaakierrolle. Hyppyjen väliin tehtiin persjättö. 

Harjoittelimme lisäksi myös puomille osumia. Otin taas yhdeksän jalkaa bumbberin etäisyydeksi, mutta osumat tuli kontaktialueen yläosalle ja yleensä vain yhdellä jalalla. Toisella kierroksella teimme pelkästään puomia. Otimme tällä kertaa mukaan hypyn, jolle ohjasin takaakierron kautta. Osumat edelleen olivat harvoja, joten kouluttaja antoi ohjeeksi hiimailla omaa vauhtia ja kiihdyttää ennen kuin Ada on puomilla. Tällä tavalla osumia rupesi tulemaan! Toiveet kisauran jatkamiseen nousi jälleen! 

Adan kontaktiongelma

Otsikko voi viitata myös muunlaisiin ongelmiin, mutta tällä kertaa ongelmana on siis agilityyn liittyen kontaktille osuminen. Muutenhan Adalla onkin loistava kontakti minuun. Mutta olen siis jo aiemmin maininnut Adan ongelman kontaktille ylösnousun suhteen eli Ada loikkaa kontaktialueen yli. Juoksukontaktiin siirtymisellä kokeiltiin opettaa Adalle myös ylösnousua, mutta ei auttanut. Alasmenot menee nätisti, mutta ylösmeno tapahtui edelleen todella isolla loikalla. Kokeilin myös rytmittää omaa askellustani, mutta se auttoi vain yksittäisellä kerralla. Kouluttajilta jo epätoivoissani kyselin, että tuuriosumillako tässä sitten jatkossa mennään, mutta sain onneksi vielä yhden neuvon....

Edellisissä treeneissä kouluttaja ottikin bumbberin käyttöön. Menimme kokonaista puomia(?! Jee!) ja kouluttaja sivussa seurasi, miten Ada askeleensa sovittaa ennen puomille loikkaamista. Hän asetteli bumbberin maahan ennen puomia ja kokeilimme uudelleen. Ada ei edelleenkään osunut kontaktialueelle, joten kouluttaja vaihtoi bumbberin paikkaa, kunnes löydettiin kohta, josta Ada sai askeleensa sovitettua siten, että osui kontaktialueelle. Toistimme vielä pari kertaa ja jokaisella kerralla Ada osui kontaktialueelle! Eli toivoa on!

Jokaisella alastulolla Ada osui kontaktialueelle! 

Aksaa ja aksaa. Paljon aksaa.

Maanantaina oli Adan aksapäivä. Itse ehdin kerätä paljon ärsytystä, kun posti ilmoitti mokanneensa paketin toimittamisen ja minun messarivaatteet eivät ehdi tulla ajoissa. Hyvä oli siis lähteä treenaamaan Adan kanssa, kun Ada tarvitsee kuitenkin paljon kehuja ja hyvää mieltä ja iloista ääntä. Jos itse olen huonolla tuulella, se heijastuu Adan tekemiseen todella vahvasti. Keräsinkin ennen Adan hakemista autosta fiiliksen korkealle tekohymyn kera. Treeni sai itse asiassa minut paljon paremmalle tuulelle. Ada teki niin hyvin ja niin hyvällä draivilla, että ei siinä voinut itsekään äkäisenä pysyä. 

Treenattiin pääasiassa keppejä. Adan kanssa kokeilimme pääsemistäni edelle keppien jälkeen. Lisäksi treenasimme takaaleikkausta ennen keppejä. Takaaleikkausta epäilin vahvasti, koska Ada ei yleensä kestä sitä, että jäisin taakse radalla. Nyt kuitenkin Ada haki kepit käskystä ja jatkoi etenemistä hienosti. Tehtävänäni oli antaa Adan aloittaa kepit ja olla rinnalla vasta noin kolmannen keppivälin kohdalla. Ada teki sarjan täydellisiä keppejä, eikä yhtään virhettä. Toisella kierroksella harjoittelimme avointa keppikulmaa. Tätä teimme jo Tuulian koulutuksessa ja silloin oli vielä putki houkuttamassa keppien vieressä, mutta silti Ada teki hienot kepit. Nytkin Ada teki hienosti ja kokeilimme etäältä ohjaamista. Minun piti yrittää jäädä taaemmaksi ja antaa Adan omatoimisemmin hakea kepit. Ja jälleen Ada teki ilman ongelmia. Kotiläksyksi saimme tehtäväksi jyrkentää keppikulmaa. 

Teimme vielä muutamia kertoja juoksukontaktitreeniä. Edelleen lähdimme maksipöydällä liikenteeseen. Adalla oli jälleen hyvä osumisprosentti, mutta välillä osuma tuli etujalasta, kun pääpointti olisi takajalkaosuma. 

Itsenäisyyspäivän vapaapäivää hyödynsimme lähtemällä molempien kanssa hallille juoksukontaktia treenaamaan. Treenikaveri oli myös tulossa, joten hieman aiemmin menimme itse jo paikalle, jotta ehdimme mm. Adan kotiläksyä kokeilemaan. Teimme alkuun keppejä täydellä 12 kepillä, kunnes muistin, että kouluttaja kehoitti kokeilemaan kuuden kepin kanssa. Kummassakaan ei ollut pääasiallisesti ongelmaa. Alkuun Adalla tuli muutama virhe keppivälin hakemisessa, mutta lopulta virheitä ei enää tullut vaan Ada haki todella jyrkätkin kulmat helposti. 

Kokeilimme pitkästä aikaa Adan kanssa myös keinua. Olen pelännyt, että melkein kolmen kuukauden tauko on tuonut Adalle epävarmuutta keinun kanssa, mutta olin väärässä. Vaikka muistinkin myöhässä, että kyseinen keinu on ollut epäkunnossa ja kolahtaa kovasti, ei Adaa tämä haitannut vaan teki keinun kuten ennenkin.

Taigan kanssa teimme odotellessa rengasta, jonka kanssa ei ollut ongelmaa. Sen jälkeen Taigan kanssa keskityttiin vain juoksukontaktiin, koska huomenna on kuitenkin jo Taigan seuraava treenipäivä.

Adan kohdalla juoksukontaktit ovat ihan hyvällä mallilla. Adalla on paljon vauhtia ja melko varma osumatarkkuus. Joitakin alastulokontaktin ylittäviä loikkia tuli, mutta enemmän kuitenkin osumia. Emme kuitenkaan siirtyneet kokonaiselle puomille. Adalla on edelleen sama ongelma kuin ennen juoksukontaktitreenien aloittamista eli Ada hyppää ylösmenokontaktin yli. Yritin omalla liikkellä rytmittää Adan menoa, mutta se ei auttanut kuin vain yksittäisiä kertoja. Kysyin neuvoa kouluttajilta ja ensi viikolla kokeillaan vielä yhtä keinoa ongelman voittamiseen, mutta palaan siihen tarkemmin uudestaan ensi viikolla. 

Taigalla juoksukontaktit olivat tänään paremmin hallussa edelliseen kertaan verrattuna. Taigan osumaprosentti oli melkeinpä täydet 100. Toisella kierroksella siirryttiinkin kokonaiseen puomiin, kuten myös treenikaveri oman koiransa kanssa. Heillä on myös todella tarkka osumaprosentti ja tänään ensimmäistä kertaa tekivät kokonaista puomia ja meni todella hienosti! Myös Taigalla meni puomi todella hyvin. Alkuun piti muistuttaa, että sinne ihan oikeasti juostaan, eikä palkkaa saa juoksemalla ohi. Kun Taiga tämän tajusi, suoritukset olivat edelleen hienoja ja osumat todella nättejä! Taiga osui myös ylösmenokontaktille. Ohessa taas treeneistä videokooste. 

Talvi!

Tällä viikolla on meille tullut vihdoin ja viimein kunnon talvi! Nyt vaan täytyy toivoa, että lumi pysyy, eikä tällä kertaa sula pois. On ihan eri fiilis päästä taas lumelle vetolenkkejä tekemään. Ei sillä, etteikö nautita sulan maan aikaankin, mutta lumella siinä on vain jotain...

Tällä viikolla otin Adan vetokaveriksi Taigan. Talvi on selkeämmin näin alkuun kahden koiran työskentelyä, kun kitka on hyvin erilainen kicksparkissa kuin pyörällisellä vehkeellä. Pitkästä aikaa siis kaksi koiraa eteen ja en tiennyt yhtään, mihin varautua. Taiga alkuun härkkikin Adaa ja hyppi Adan naamalle. Ada ei mitään vastannut, kunhan yritti vain väistellä. Kun olimme oikeassa reunassa kevyen liikenteen väylällä Taiga penkan puolella, Taiga härkki Adaa ja Adan väistäessä Taiga sai ajettua valjakon vasempaan reunaan. Adan ollessa penkan puolella, Taiga yritti vetää Adan mukanaan vasempaan reunaan, mutta Ada piti päänsä ja juoksi oikeaa reunaa, jolloin myös Taiga lopulta antoi periksi ja juoksi oikeaa reunaa. Muuten lenkki sujuikin ihan hyvin. Ihan ei yhteinen askellus pysynyt koko aikaa. 3,3 kilometriä oli tällä kertaa matkana. Kotona Ada sitten ärähteli Taigalle... 

Tänään sainkin jo tarkkaan miettiä, minkälainen kokoonpano lähtee lenkille mukaan. Tarkoituksena oli ottaa ainakin Aslak mukaan. Koska Riki on nyt vetohommista tällä hetkellä täydessä levossa (Riki menee röntgeniin parin viikon päästä, koska etuosa kipeytyy rasituksesta), oli vaihtoehtoina Ada tai Taiga. Taiga oli viimeksi kova Adan naamalle pomppimaan, joten pidin riskinä ottaa kaksi alkuun kuumana käyvää ja toisiaan härkkivää koiraa rinnakkain juoksemaan, kun toinen riski on se, että Aslak ei ole vielä satavarma koirien ohittaja. 

Toinen vaihtoehto oli ottaa Aslakin kaveriksi Ada. Ada ei kuitenkaan ole viime aikoina Aslakista välittänyt ja Aslak on Adan hajuista kiinnostunut, joten riski oli tämäkin kaksikko ottaa yhdessä juoksemaan. Kuitenkin päädyin tähän kaksikkoon, kun ajattelin, että eihän se Aslakin nenä Adan pyllyssä ole, kun ovat seisingillä päät vierekkäin. Joten jännityksellä lähdettiin Aslakin ja Adan kanssa pitkästä aikaa yhteiselle lenkille. 

Jaro sai lähteä auttamaan meitä lähdössä ja talutti koirat pihasta pitkälle suoralle. Lähtö oli vauhdikas ja yllätyksenä Ada murisi Aslakille ja sainkin alkuun komentaa Adaa rauhoittumaan. Nopeasti Ada rauhoittui ja saimmekin jo kohta tehdä ensimmäisen ihmisen ohituksen. Ohitus tehtiin läheltä, mutta meni hyvin. Koirat jättivät lenkkeilijän rauhaan ja jatkoivat matkaa. Eräässä risteyksessä väänsin Adan kanssa oikeasta suunnasta. Sain lopulta koirat solmusta ja talutettua oikeaan suuntaan, jolloin Adakin antoi jopa jo periksi. Muuten lenkki meni loistavasti. Aslakilla ja Adalla oli hyvä yhteinen ravi. Aslak yritti välillä laukalle nostaa askeleen, mutta Ada piti päättäväisesti ravia yllä, jolloin Aslak myös nopeasti laski takaisin raville. Teimme vielä yhden ihmisten ohituksen ja silloin koirat vain pienesti vilkaisi ihmisiä, mutta eivät sen kummemmin kiinnostuneet ohitettavista. Matka oli 6,16 km. 

Meitä vastaan ajoi mopoilija kyyditettävän kanssa, joka huusi kaverilleen "nuo koirat v**** vetää tuota äijää perässään!" Huusin vain perään "nainen!" Liekö kuulleet...