Tällä viikolla on meille tullut vihdoin ja viimein kunnon talvi! Nyt vaan täytyy toivoa, että lumi pysyy, eikä tällä kertaa sula pois. On ihan eri fiilis päästä taas lumelle vetolenkkejä tekemään. Ei sillä, etteikö nautita sulan maan aikaankin, mutta lumella siinä on vain jotain...
Tällä viikolla otin Adan vetokaveriksi Taigan. Talvi on selkeämmin näin alkuun kahden koiran työskentelyä, kun kitka on hyvin erilainen kicksparkissa kuin pyörällisellä vehkeellä. Pitkästä aikaa siis kaksi koiraa eteen ja en tiennyt yhtään, mihin varautua. Taiga alkuun härkkikin Adaa ja hyppi Adan naamalle. Ada ei mitään vastannut, kunhan yritti vain väistellä. Kun olimme oikeassa reunassa kevyen liikenteen väylällä Taiga penkan puolella, Taiga härkki Adaa ja Adan väistäessä Taiga sai ajettua valjakon vasempaan reunaan. Adan ollessa penkan puolella, Taiga yritti vetää Adan mukanaan vasempaan reunaan, mutta Ada piti päänsä ja juoksi oikeaa reunaa, jolloin myös Taiga lopulta antoi periksi ja juoksi oikeaa reunaa. Muuten lenkki sujuikin ihan hyvin. Ihan ei yhteinen askellus pysynyt koko aikaa. 3,3 kilometriä oli tällä kertaa matkana. Kotona Ada sitten ärähteli Taigalle...
Tänään sainkin jo tarkkaan miettiä, minkälainen kokoonpano lähtee lenkille mukaan. Tarkoituksena oli ottaa ainakin Aslak mukaan. Koska Riki on nyt vetohommista tällä hetkellä täydessä levossa (Riki menee röntgeniin parin viikon päästä, koska etuosa kipeytyy rasituksesta), oli vaihtoehtoina Ada tai Taiga. Taiga oli viimeksi kova Adan naamalle pomppimaan, joten pidin riskinä ottaa kaksi alkuun kuumana käyvää ja toisiaan härkkivää koiraa rinnakkain juoksemaan, kun toinen riski on se, että Aslak ei ole vielä satavarma koirien ohittaja.
Toinen vaihtoehto oli ottaa Aslakin kaveriksi Ada. Ada ei kuitenkaan ole viime aikoina Aslakista välittänyt ja Aslak on Adan hajuista kiinnostunut, joten riski oli tämäkin kaksikko ottaa yhdessä juoksemaan. Kuitenkin päädyin tähän kaksikkoon, kun ajattelin, että eihän se Aslakin nenä Adan pyllyssä ole, kun ovat seisingillä päät vierekkäin. Joten jännityksellä lähdettiin Aslakin ja Adan kanssa pitkästä aikaa yhteiselle lenkille.
Jaro sai lähteä auttamaan meitä lähdössä ja talutti koirat pihasta pitkälle suoralle. Lähtö oli vauhdikas ja yllätyksenä Ada murisi Aslakille ja sainkin alkuun komentaa Adaa rauhoittumaan. Nopeasti Ada rauhoittui ja saimmekin jo kohta tehdä ensimmäisen ihmisen ohituksen. Ohitus tehtiin läheltä, mutta meni hyvin. Koirat jättivät lenkkeilijän rauhaan ja jatkoivat matkaa. Eräässä risteyksessä väänsin Adan kanssa oikeasta suunnasta. Sain lopulta koirat solmusta ja talutettua oikeaan suuntaan, jolloin Adakin antoi jopa jo periksi. Muuten lenkki meni loistavasti. Aslakilla ja Adalla oli hyvä yhteinen ravi. Aslak yritti välillä laukalle nostaa askeleen, mutta Ada piti päättäväisesti ravia yllä, jolloin Aslak myös nopeasti laski takaisin raville. Teimme vielä yhden ihmisten ohituksen ja silloin koirat vain pienesti vilkaisi ihmisiä, mutta eivät sen kummemmin kiinnostuneet ohitettavista. Matka oli 6,16 km.
Meitä vastaan ajoi mopoilija kyyditettävän kanssa, joka huusi kaverilleen "nuo koirat v**** vetää tuota äijää perässään!" Huusin vain perään "nainen!" Liekö kuulleet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti