Viime aikoina olen kirjoittanut paljon meidän agilityharrastuksen etenemisestä, mutta se ei tarkoita, etteikö meillä vetourheiluakin säännöllisesti harrastettaisi. Kokoonpanot ovat vaihdelleet; Aslak yksin, Ada yksin, Ada ja Taiga, Ada ja Aslak. Adan kanssa lähden, jos en halua stressata mitään vaan nauttia vain ajelusta. Aslakin kanssa hengaillaan iltaisin, kun muu liikenne on vähäistä. Aslakin ja Adan kanssa treenaillaan toisen sietämistä, yhteisen vauhdin löytämistä ja matkaa pidennetty. Taigan ja Adan tavoitteena on opettaa Taigalle, miten valjaissa toimitaan ja hiljalleen ollaan pidennetty matkaa 6,5 kilometriin.
Ada on vetohommissa parhaimmillaan kaverin kanssa. Ada osaa suunnat ja kuuntelee minua hyvin, mutta kaipaa usein vetoapua jaksaakseen pidempään. En tiedä onko kyse viitsimisestä vai jaksamisesta, mutta vetokaverin kanssa saadaan hyvin tasainen lenkki aikaiseksi. Aslakin kanssa alun häseltämisen jälkeen toimiivat todella hyvin yhdessä. Viimeksi Ada jostain syystä rähisi Aslakille lähdössä, vaikka yleensä Aslak härkkii Adaa. Ada lopetti kuitenkin käskystäni ja saatiin keskityttyä olennaiseen. Lenkki oli oikein nautinnollinen.
Aslak vetää hyvin myös yksin. Aslak kuitenkin käy kierroksilla ohitettavia koiria kohtaan, joten käyn mieluummin Aslakin kanssa lenkillä illalla yhdeksän aikoihin, kun on vielä katuvalot päällä, mutta ulkoilijoita jo huomattavasti vähemmän. Ihmisten ohitukset onnistuvat Aslakin kanssa hyvin ja koiratkin, jos menevät autotien toista laitaa, mutta liian läheltä ei ja etenkin vastaantulevat koirat ovat hankalampia ohittaa. Muuten Aslak saa kyllä pidettyä tasaisen vauhdin hyvin yllä. Kerran tässä joulun aikaan kävi tilanne, että Aslak kieltäytyi jatkamasta matkaa eteenpäin. Liekö johtunut tärppipäiviä viettävästä Taigasta kotona vai siitä, kun hermostuin jatkuvasta merkkailemisesta. Kun lopulta annoin periksi ja käännyimme kotiin, Aslak eteni kotiin asti todella hienosti ja pysähtyi ensimmäisen kerran merkkaamaan sata metriä ennen kotipihaa.
Ada ja Taiga yhdistelmä on tällä hetkellä vielä erittäin mielenkiintoinen tapaus. Taigalla on tarve hyökkäillä Adan päälle. Kerran en meinannut päästä liikkeelle ollenkaan, kun molemmat kävi niin kuumana. Lopulta keksin laittaa istumaan ja odottamaan, ja siten pääsin itse lähtövalmiiksi. Ada on tähän mennessä keskittynyt etenemiseen, mutta hiljalleen Adallakin alkaa menemään hermot. Ada kuitenkin lopettaa ärhentelyn, kun käsken, mutta Taiga ei niinkään. Edellisellä kerralla minun piti pari kertaa pysäyttää valjakko, mennä Taigan luokse rauhoittamaan koiran ja käskin lopettaa turhan rähisemisen tai ei pääse seuraavalla kerralla mukaan. Tähän laittaisin sellaisen nauravan emojin, jos osaisin. Mutta tiedättekös, se toimi. Taiga rauhoittui ja loppumatka mentiinkin jo rauhallisemmalla fiiliksellä.
Nyt ollaankin muutama päivä pidetty taukoa vetohommista, kun Ada kävi hierojalla, joka totesi Adan selän olevan aivan jumissa. Etuosa oli hyvä. Ada on saanut levätä ja toipua hieronnasta. Vasta eilen Ada pääsi vapaaksi juoksemaan Taigan kanssa. Sää meni myös taas plussalle, joten reitit eivät ole taas parhaimmillaan, joten odotellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti