Kyllä se vaan kevät alkaa merkkejään näyttämään, vaikka kuinka yöpakkaset yrittävät pilata kevään tulon. Tänäkin aamuna oli 15 astetta pakkasta, mutta töissä ulkona ollessa aurinko lämmitti jo aamusta niin paljon, että meinasi ihan kuuma tulla. Tiet ovat alkaneet sulaa, katolta tippuu lumet ja Rikin karvanlähtö on pahimmillaan.
Harjasin viimeksi viikonloppuna Rikiä tunnin verran. Edelleenkään en käyttänyt MoultMasteria vaan perusharja riitti. Tällä kertaa Rikiltä irtosi karvaa joka puolelta. Meidän tuuheaturkkinen kaveri ei ole enää niin hirmuisen tuuhea. Samalla kertaa leikkasin myös molemmilta koirilta kynnet ja palkaksi annoin possunkorvat.
Adan on kuitenkin todella hankala syödä possunkorvaa tai hammastikkua tai ylipäätään mitään, mikä vaatii kunnolla pureskelua. Poskihampaita ei Adalla ollut montaa jäljellä ja viimeisistäkin vielä hampaita tipahteli kesken syönnin. Aikaa siihen meni ja Riki ehti vieressä kytätä pitkään ennen kuin Ada teki selvää possunkorvastaan. Ja kovasti ärähti, jos Riki liian lähelle meni.
Eilen pitkästä aikaa laskimme Rikin irti pihalle. Kävimme ensin yhdessä koko porukka lyhyt lenkki tekemässä. Takaisin tultua ajattelimme kokeilla, miten Riki tällä kertaa käyttäytyy irti. Aitaa ei ole enää nimeksikään ja Riki on lisäravinteita syönyt vasta pari viikkoa (ja alkuun meinasin aina unohtaa antaa niitä, mutta nyt olen iltaruoan sekaan laittanut). Uskaltauduimme kuitenkin kokeilemaan ja hyvinhän molemmat malttoivat pihassa pysyä, kun toistensa kimpussa koko ajan olivat. Adallakin riittää nykyään vauhtia jo niin paljon, että ei todellakaan enää Rikin perässä pelkästään juokse. Edellä mennessään kuitenkin kääntyilee katsomaan Rikiä ja kaatuu, jolloin Riki pääsee helposti kimppuun. Kakatkaan ei Rikiä kiinnostanut, kun leikin hurmiossa oli.
Tänään oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Töistä tultuani laskin taas kummankin irti pihaan. Hyvin edelleen pihassa pysyi, mutta jonkin aikaa leikittyään Riki löyti kakkojaan... Niitä alkuun vain haisteli, mutta kiellettyäni ja annettuani jotain muuta mielenkiintoista tekemistä jätti kakat rauhaan. Lopulta kuitenkin kiinnostus antoi periksi ja mielellään olisi syömään ruvennut. Ei totellut muuten, joten juoksin vierelle ja tönäisin kylkeen, jolloin hieman hypähti pois. Taas unohti kakat, kun lähdin juoksemaan pois ja koirat lähtivät perääni. Leikittiin vielä hetken ja lopulta kävelin ovelle, kutsuin koirat, aukaisin oven ja Riki sisään ensimmäisenä sujahti. Ada jäi vielä pyörimään ulos ja pissin teki. Tuli kuitenkin Adakin lopulta sisälle.
Vielä on Ada Rikiä pienempi. Säkää ei olla nyt mitattu ja painokin pitäisi mitata. Hetkeen ei olla mittailtu. Iso kuitenkin jo on, ei enää syliin noin vain oteta. Yritän olla niinkin ahkera pääsiäisen aikaan, että voisi yrittää seisomiskuvia ottaa molemmista. Rikin kohdalla erityisesti kiinnostaa, minkälainen ero turkissa tällä hetkellä oikeasti tapahtunut. Kyllähän sen itse tuntee ja näkee, että harvempi on, mutta vertailun vuoksi haluaisin saada rinnalle talviturkissa otetun kuvan, jotta eron näkisi paremmin. Ja muutenkin on tullut kuvailtua nyt vähemmän ja haluaisin nähdä Adasta uuden seisomiskuvan aikaisempien rinnalla, jotta näkee paremmin, miten tyttö on kasvanut. Päivittäin, kun näkee, ei pyrähdystä niin helposti huomaa.
Tämä nyt oli hieman tällainen liiba laaba kirjoitus, mutta tulipahan kuulumisia kerrottua. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti