Vuosi 2013

Monet ovat jo koonneet ajatuksiaan siitä, mitä tämä vuosi on tuonut tullessaan. Pari päivää olen itsekin miettinyt, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua ja ajattelin myös tehdä koonnin. 

Vuosi 2013 alkoi kahden koiran omistajana. Ada saapui meille 2012 tapaninpäivänä eli vuosi 2013 alkoi pentufiiliksissä. Kaikki ottivat uuden tulokkaan vastaan hyvin. Ada on tuonut hieman lisää vauhtia perheeseen. Tylsää ei elämä Adan kanssa ole päässyt olemaan. On ollut anturan repeämistä, paleltumaepäilyä ja mitä lie onkaan ollut. Paljon rakkautta on riittänyt, mutta on myös riittänyt hermojen menettämistäkin Adalla. Mitä pidemmälle vuosi on mennyt, sen hurjemmaksi Ada tuntuu menevän. Uroksista ei ole pariin kuukauteen tykännyt (paitsi edelleen Rikistä) ja paria nuorta narttua on nähnyt, joiden kanssa on mennyt hyvin. Tappanut olisi melko varmasti miehen veljen ranskiksenkin, jos ei oltaisi väliin menty. Luonnetta siis tuntuisi neidillä riittävä. Ensimmäiset juoksutkin neidillä oli heinäkuussa. Olipahan kokemus sekin... Neidistä on kasvanut iso tyttö. Hieno kuin mikä. Odotukset korkealla neidin suhteen. Vaikka järkeä ei paljoa ole vielä kehittänyt... Heti loppaisen jälkeen Ada pääsee silmäpeilaukseen. 

Entä Riki? Riki vaan on sellainen nallukka edelleen. Keväällä päätti kasvaa hieman lisää ja piti uudet valjaat ostaa. Vuosi sitten ylpeänä ilmoitin, kuinka painaa enää 35 kiloa, kolme kiloa painoa tiputtanut. Nyt rontti painaakin sen 45 kiloa... Loppuvuodesta ei olla puistoiltu ollenkaan. Adaa ei uskalla enää edes viedäkään koirapuistoon...  Rikille löydettiin uusi harrastus, rallytoko. Jota ei kyllä nyt hetkeen olla edes harrastettu. 

Vetäminen:

Vetohommat eteni Rikin kanssa alkuvuodesta siten, että ostettiin potkuri. Kevät mentiinkin suurimmaksi osaksi potkurin ja Rikin kanssa. Keväällä aloiteltiin Rikin kanssa taas pyöräileminen ja kesällä myös Adan kanssa aloiteltiin treenaaminen pienimuotoisesti. Ada sai ensimmäiset valjaansa ja kevyen taakan kanssa pääsi ihmettelemään menoa. Loppukesästä vetohommia kokeiltiin myös molempien koirien kanssa yhdessä ja melko hyvinhän se sujui. Syksy mentiin kuitenkin lähinnä yksitellen pyörää vetäen. Ostin myös hiihtovyön ja välillä käytiin juoksemassa koirien kanssa. Canicrossiako se nyt sitten on? Potkurin kanssa loppuvuodesta päästiin kertaalleen Rikin kanssa ja ahkiolla kaverin luona yhtenä päivänä. Sitten suli taas lumet. Jospa vuosi 2014 toisi paremmat vetokelit tullessaan. 

Näyttelyt:

Adan kanssa aloiteltiin keväällä näyttelyharrastusta. Kävimme näyttelytreeneissä ja jopa mätsäreihin suuntasimme. Ensin kaveri esitti Adan, mutta kipinän saatuani myös minä lähdin kehään Adan kanssa. Kesälläkin joitakin mätsäreitä kävimme ja varsinainen koitos oli Joensuun kansainvälinen koiranäyttely elokuussa. Tuloksena olikin ERI JUK1. Taas pari mätsäriä, kunnes itsellä paloi hermot mätsäreihin. Jyväskylän kansainvälinen näyttely ei tuonut toivottavaa tulosta, JUN H, mutta tulipahan kokeiltua sisänäyttelykin. Loppuvuosi meni tältä osin rauhassa ja seuraava näyttely on vasta helmikuun alussa. 

Rakennusprojektit:

JES, meillä on ihan ikioma piha! Jota piti tietenkin muokata kahta isoa koiraa varten... Viime talvi mentiin enemmän ja vähemmän omien aitatekeleiden parissa peläten milloin koira karkaa. Kesäloma vietettiinkin rakennusprojekteja aloitellessa, ensimmäisenä kohteena koiratarhan takennus. Elementit tilattiin koiratarhatehtaalta ja lopulta saimme jopa kaikki osatkin perille asti. 

Seuraava projekti oli korkeamman aidan rakentaminen. Aita on nyt 120 senttiä korkea, paitsi tielle päin, jossa on vanha puuaita. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että kohdat, joissa ei kuusiaita kunnolla kasva, pitäisi aidata korkeammaksi... Porttiahan me ei kesällä vielä kunnollista tehty ja kun Riki oppi eurolavan kaatamaan ja kävi tarpeillaan tontin reunalla, mies sai aikaiseksi laittaa portin paikalleen. 

Seuraava projekti, joka on edelleen kesken, mutta toivottavasti uudeksi vuodeksi valmistuisi, on koirankopit. Yksi on jo valmiina, toiseen on pohja rakennettu. Mutta pyhät saivat projektin hieman jäihin ja toivottavasti viikonloppuna taas jatketaan. 

Entäs kissat? Samaa vanhaa. Nukkuuvat ja syövät, nukkuuvat hieman lisää. Smirre kiusaa koiria ja koirat kiusaa Smirreä. Silveri esittää vanhempaa kuin on. Piilottelee minun sukkalaatikossani. 

Entäs mitä uusi vuosi, 2014, pitää sisällään? Suunnitelmia, odotuksia. Keväällä on paljon koiranäyttelyjä. Suurin osa ryhmänäyttelyjä, pari kansainvälistä ja kaikkien rotujen näyttely. Syksyllä taas kansainvälisiä. Vetohommia toivottavasti päästään taas kokeilemaan. Adan sisko on jo hieman kokeillut kuormanvetohommia ja ajattelin, että kokeiltaisiin Adankin kanssa kunhan vuosi vaihtuu. Rikin kanssa lähdetään taas etenemään rallytokon parissa. 

Siinä nyt jotain koontia. Paljon on vuoteen mahtunut ja muuta kuin koirajuttuja ei kannata edes yrittää suunnitella ensi vuodelle. Lopuksi vielä totean, että kyllä tästä blogin pitämisestä itsellekin jotain saa. Nytkin on ollut mukava lukea vanhoja tekstejä ja todeta, että ai niin, niinhän se olikin. Tai oli jo unohtanut joitain asioita tai osasi yhdistellä eri tapahtumia liittyvän toisiinsa. Eli jos ei tätä blogia oikeasti kukaan muu luekaan niin toimiipahan minulle ainakin eräänlaisena päiväkirjana. :)

Eläinten joulu 2013

Elukoiden osalta joulu meni aluksi hieman räjähdysherkästi ja lopulta eivät jaksaneet hädin tuskin liikahtaakaan. Rikin joulu alkoi jo lauantaina, kun kävimme minun mummoni luona, josta Riki sai mukaansa mummon edesmenneen saksanpaimenkoiran vinkupallon. Riki rakastui heti leluun, mummon luona jo haukahteli sille, vinkui ja heitteli sitä itse, jos ei muut heittäneet sitä Rikille. Lopputuloshan oli se, että kotona lopulta Rikille ja Adalle tuli tappelu pallosta (Riki ei saanut koppia ja pallo tipahti sopivaan kohtaan koirien väliin). Rikille tuli haava silmään, oikean silmän valkuaiseen. Alkuun räpytteli silmäänsä, mutta sen jälkeen ei ole reagoinut haavaan mitenkään. Punoituskin oli vähentynyt maanantaiaamuun mennessä, joten emme käyneet edes eläinlääkärillä. 

Aatto alkoi räjähdysherkkänä, kun Riki hermoili. Taisi toista hieman jännittää... :) Adan kanssa herkkään oli ärhentelemässä ja piti jo äidillenikin soittaa otetaanko tappelupukarit mukaan heille. No koirat pääsi mukaan ja äitini luona veljeni soitti ja kysyi onko meillä koirat mukana. Hekin aikoivat ottaa omansa eli Maurin, joka on meillä ollut kylässä muutamaan otteeseen. Hieman alkoi jännittää, miten koirat tällä kertaa toisiinsa reagoivat. Ada on ollut viime aikoina hieman herkkänä uroksia kohtaan (ei Rikiä)... Ihan sama onko iso vai pieni uros, leikattu vai leikkaamaton. 

Riki oli äitini luona rauhallinen. Aamun räjähdysherkkyys oli siirtynyt Adaan. Äitini antoi namit jokaiselle kolmelle koiralle ja meni itse polvilleen lattialle silittelemään koiria. Ja sittenhän se Ada sai Maurista tarpeekseen ja hyökkäsi päälle. Minä nappasin Mauria rinnuksista ja äitini laittoi Adan maihin. Kohta kuitenkin Adalla meni hermot uudestaan Mauriin ja Ada pääsi ulkoruokintaan. 

Rikillä ja Maurilla ei ollut mitään ongelmaa. Hieman Rikinkin piti ärähtää, kun Adakin ärähti, mutta lopetti lyhyeen. 

Riki oli apuna lahjojen jakamisessa. Piti päästä lahjoja nuuhkimaan, olisiko joku vaikka hänelle. Ja kävi Maurin lahjoja nuuhkimassa, olisiko niistäkin joku sittenkin Rikin. Riki sai oman lahjan ja silti piti olla vahtimassa lahjojen jakoa. Lopulta asettui oman lahjansa kimppuun ja yllätyin, että Riki sai paketin ihan itse auki ja vielä puruluun muovitkin oli repinyt!

Ada jäi lahjojen jaosta paitsi. Vein yhden lahjan ulos Adalle, mutta ei millään malttanut pakettiin keskittyä. Minä sen sitten Adalle aukaisin ja annoin tennispallon Adalle. Paketissa oli paljon tennispalloja, joten ei tarvitse hetkeen olla ostamassa uusia. 

Kotona koirat saivat jatkaa puruluiden kimpussa. 

Kissat saivat herkkujen lisäksi muutaman lelun. Smirreä ei olisi voinut muut vähempää kiinnostaa paitsi hiiri! Sillä se sitten leikki jonkun aikaa. Hiiri meni sohvan alle, josta piti meidän se lopulta pelastaa. Muuten Smirre sen kanssa pomppi vähän joka paikassa ja aina lopulta tuli hiiren kanssa miehen viereen istumaan ja näyttämään saalistaan. 

Silveriä ei paljoa näkynyt. Jos ei ollut nukkumassa sohvan selkänojalla tai syömässä, Silverin löyti minun sukkalaatikostani nukkumasta. 

Kotonakin Riki vahti lahjoja. 

Ja kokonaisuudessaanhan aatto oli niin rankka, että Adakin sammahti kesken puruluun syönnin. Eikä haitannut neitiä ollenkaan salaman räpse. 

Joulupäivänä Riki pääsi uuden lelunsa kimppuun. Tavoitteenahan oli saada Rikille haastavampi aktivointipeli, mutta eihän tuo vaikea Rikille ollutkaan....

Riki nosti ensin kaikki luut pois. Luut estävät sivulla olevien luukkujen aukaisemisen. Luukkujen aukaisemisen Riki hoiti hieman eritavalla kuin oli tarkoitus. Riki otti pelilaudan reunasta kiinni, heilautti ja kas kummaa kun luukut aukesivat ongelmitta! Koko hommaan meni maksimissaan minuutti. 

Käytiin myös ottamassa Adasta kuvia alaskanmalamuuttiyhdistyksen vuosikirjaa varten. Alla oleva kuva ei ole se, jonka valitsin vuosikirjaan. Minua häiritsi niin paljon tuo pallo tuolla taustalla, että en voinut harkitakaan tätä kuvaa vuosikirjaan... Adalla on edelleen turkin kasvattaminen hieman kesken, mutta ei ole kuitenkaan niin kalju kuin muutama viikko sitten vielä oli. Pohjavillaa kuitenkin jo on. 

Riki sai äidiltäni lahjaksi uuden jalkapallon. Pallo on edelleen ehjä, vaikka odotettiinkin siihen tulevan reikä heti, kun Riki hampaineen siihen tarttuu. Pallo on hauska, kun ei olekaan niin helppo käsitellä kuin vanha pallo. Lumella ja jäällä uusi pallo pomppii ihan miten sattuu ja siitä on hankalampi saada kiinni. Jotain haastetta Rikinkin leikkeihin. :)

Sellainen oli meidän joulu. Harmittaa nämä kelit, kun emme päässeet jouluna vetohommiinkaan. Mutta jospa tuossa ensi vuoden puolella sen verran pakastuisi, jotta luntakin sataisi... Mutta mukavan rauhallista oli. Aaton jälkeen koiratkin malttoivat rauhoittua. 

Uusi kamera

Tietenkin ehdin jo testailla uutta kameraa ja kohteena totta kai koirat ja Smirre! Silveristä ehdin napata yhden kuvan kunnes neiti päätti suosiolla livahtaa paikalta. Tässä erilaisia kokeiluja erilaisilla asetuksilla. Nyt olen lähinnä kokeillut ISO-asetuksia ja äsken kävin yökuvaustakin kokeilemassa. Totesin miehelle, että "Vau, en oo ikinä ennen saanut otettua yöllä kunnon kuvia!". :D 

Löysin kamerasta myös sellaisen valmiin asetuksen kuin retro! 

Smirreä

Silverin silmätulehdus

Eilen oli suoraan sanottuna paska päivä. Tunteina lyhyt, mutta muuten pitkä päivä töissä. Huono tuuli jäi päälle ja sain vielä töiden jälkeen soittoa töistä ja lisää huonoja uutisia. Mikään ei toiminut kuten piti ja illan match showkin oli ihan oma episodinsa, josta kerron tarkemmin myöhemmin. Lopputulos mätsärissä oli kuitenkin ihan jees ja ajattelin jo päivän loppuvan hyvissä tunnelmissa. Kuitenkin kotiin tultuani huomasin Silverin silmän olevan harmahtava. Tarkemmin asiaan tutustuttuani huomasin oikeaa silmää peittävän harmaa kalvo. Siinä vaiheessa olin jo varma, että nyt on Silverin toinen silmä sokeutunut. Kuitenkin enemmän tarkasteltuani asiaa huomasin valkuaisen punertavan ja äitini mielestä kyseessä olisi silmätulehdus. 

Tänään sitten soitto luottoeläinlääkärilleni, joka oli myös sitä mieltä, että kyseessä olisi tulehdus. Syytä ei osannut sen tarkemmin tutkimatta tietenkään kertoa ja sanoi hänellä kiirettä olevan. Sanoi kuitenkin soittavansa apteekkiin reseptin sellaisille silmätipoille, joiden pitäisi auttaa myös jos on naarmu silmässä, joka tulehduksen olisi aiheuttanut. Kuuri on 10 päivää yksi tippa tulehtuneeseen silmään kaksi kertaa päivässä. Yksi tippa on jo annettu. Huomenna lisää. Suhteellisen helppo oli kuuri aloittaa, kun mies piti kiinni ja minä laitoin tipan (vaikkakin tippa ei ollutkaan ihan vain tippa, kun huomasinkin, että kyseessä on tahnamainen lääke...). Huomenna aamulla homma meneenkin hieman toisella tavalla, kun mies ehtii lähteä töihin ennen minun heräämistäni... Katsotaan. 

Kyllä sitä vaan ehtii aina hätä tulemaan, kun jotain rakkaalle lemmikille tulee. Silveri on meidän ensimmäinen yhteinen lemmikki. Ja toinen täyttää jo kahdeksan vuotta ensi syksynä. Toivotaan, että kuuri auttaa, eikä ole kyse mistään sen kummemmasta. Nuo silmäjutut eivät kuitenkaan mitään pieniä juttuja ole. Kaipa Silveri puolisokeana saisi elettyä kunnollisen elämän kuitenkin kuten äitini koira teki (monta vuotta täysin sokeana), mutta kunhan ei mitään vakavaa olisi.

Pääsiäisen puuhailut!

Ihanaa, kun on pitkä viikonloppu ja ehtii tehdä vaikka sun mitä! Koirienkin kanssa ollaan vietetty kunnolla laatuaikaa. On leikitty, ulkoiltu, puistoiltu, herkuteltu ja koulutettu. Ja vasta kaksi vapaata mennyt! 

Aloitimme pitkäperjantain ulkoilemalla pitkään omalla pihalla. Riki taas liinassa. Välillä on irti pidetty, mutta hiljalleen treenataan taas. Itse siistin pihaa samalla, kun Riki viereen tuli ja alkoi kaivamaan hillittömästi jalkojeni juuresta. Jatkoi vaan ja lopulta Adakin tuli mukaan. Siihen käyttivätkin melkein koko ulkoilun. Lopussa yritin saada myös juoksua aikaiseksi pallon heittämällä mukaan, mutta Riki vain kantoi pallon koko ajan kuoppaan. 

Ada: "Minäkin oon täällä!"

Käytiin Adan kanssa perjantaina myös koirapuistossa. Yksin olin liikenteessä, joten vain toinen koirista pääsi mukaani. Ja koska Adalla on vielä paljon opittavaa, pääsi Ada mukaan. Ada todella hienosti käveli puistoon. Ei ole vielä samanlaista reaktiota kuin Rikillä eli vetää täysillä, kun tietää, minne ollaan menossa! 

Adalla totta kai alkuun häntä koipien välissä ja aina uuden koiran tullessa häntä meni taas koipien väliin. Olen lukenut, että malamuutti ei ole koirapuistokoira (kuulostaapa hassulta), mutta olen halunnut pistää senkin koulutuksen piikkiin. Haluaisin Adan oppivan rentoutumaan ja nauttimaan koirapuistossa, koska Rikikin tykkää valtavasti käydä siellä. Ja se on kuitenkin loistava keino tavata muita koiria ja sosiaalistaa koiraa. 

Adan häntä on vain niin ihana <3

No, Ada yllättäen viihtyi parhaiten ihmisten siliteltävänä... Kävi haistelemassa verkon läpi pienten koirien puolella olevia koiria ja haisteli ja hieman leikki isompienkin kanssa. Pysyi kuitenkin pääsääntöisesti kauempana, vaikkakin välillä meni ja hyppi ja huitoi muita. Leikki oli kuitenkin hyvin erilaista kuin Rikin kanssa. Rikin kanssa leikki on erittäin fyysistä ja roikkuuvat toistensa karvoissa kiinni. Kaikki puistossa olevat koirat olivat kuitenkin lyhytkarvaisia, joten eihän niistä edes kiinni saanut... 

Ada: "PRKL, PYSÄHDY!"

Puistossa oli myös toinen pentu, ilmeisesti sekarotuinen. Pentu oli viiden kuukauden ikäinen uros, joka yritti astua Adaa. :) Ja eihän Ada oikein vieläkään tajua moisesta ja ihmisten piti mennä väliin. 

Lopulta Ada lähti seikkailemaan puistossa muiden kanssa, mutta eivät kuitenkaan leikkineet vaan lähinnä haistelivat ja tutkivat puistoa. Lähdettiinkin sitten pois puistosta. Ada ei meinannut malttaa ensin luokse tulla. Taisi korvat kadota... Mutta Adan sentään saa luokse tulemaan menemällä itse kyykkyyn ja silloin kutsumalla. Nyt oli houkuttimena myös namit ja tulihan Ada lopulta. Laitoin hihnaan ja lähdettiin kävelemään puistosta. Ei vaan toinen pentu meinannut meitä pois laskea vaan yritti koko ajan leikkiä Adan kanssa. Tunnin verran puistossa oltiin ja olipahan muuten väsynyt neiti loppuillan.

On se vaan niin hirmuisen suloinen neiti <3

Tänään ollaan taas ulkona oltu. Annoin myös pitkästä aikaa luut ulos. Saivat rauhassa järsiä luita, kun itse kuistilla istuin katselemassa ja kuvailemassa. Aurinko ihanasti sulattanut portaat, joten mukava istuskella pihalla (vaikka aurinko lopettikin paistamisen juuri silloin, kun ulos koirien kanssa mentiin oleskelemaan). 

Ja tänään vihdoin harjoiteltiin taas seisomista. Ensin Rikin kanssa treenailtiin. Yritin ensin saada Rikiä keskittymään treenaamalla temppuja. Hyvin vähän ollaan viime aikoina treenattu, mutta hyvin on edelleen Rikin mielessä kaikki käskyt. Ja voi ei, sanoisinko että ihan hirvittää! Ollaan käyty lenkillä ja pihalla juoksemassa Rikin kanssa, mutta Riki ei saa siltikään kulutettua tarpeeksi ja on nyt paino noussut 39 kiloon... Vetolenkit ovat jääneet siihen asti, kunnes on tiet sulanut ja päästään pyörällä liikenteeseen. Ja sitten aloitetaan taas kunnon treenit! Ei Rikillä ole kuitenkaan sen kummempaa rasvakerrosta kuin viime syksynä, mutta silti... Painoi kuitenkin 35 kiloa talvella. Pitää yrittää olla tarkempi ruokailujenkin kanssa... 

Mutta alla siis kuvaa Rikistä karvanlähdön aikaan. Edelleen koko ajan lähtee lisää, mutta kuten huomaa, on kaula ja niska selkeästi kaljumpi. Myös jalat ja lonkat ovat joutuneet karvanlähdön uhriksi ja myös takapuoli tuli siistittyä erittäin hyvin. Tuntuu, että turkin pituuskin lyheni samalla...

Vertailuna alla on täällä aikaisemminkin ollut kuva, mutta siinä Rikillä tosiaan talviturkki vielä. 

Entäs sitten meidän neiti? Ensinnäkin mentiin tosiaan ensin Rikin kanssa treenailemaan portin taakse ja ajattelin, että ei tarvitse kissojen luukkua portista sulkea, kun eihän mokoma siitä enää mahdu. Säkä noin 55 senttiä ja painoakin jo 25 kiloa ja onhan tuo nyt kasvanut niin paljon, että ei siitä luukusta vaan enää voi mahtua! Niinpä niin... Heti sujahti luukusta läpi! Laitoin kuitenkin portin taakse takaisin, tällä kertaa luukun kiinni ja kylläpä hienosti malttoikin rauhassa odottaa omaa vuoroaan. 

Mutta tulipa huomattua, että tässä joku päivä on otettava kunnon treenihetki ja käskyjä harjoiteltava Adan kanssa. Pelkästään seisomiskuvan ottaminen oli hankalaa ja totesinkin, että kunpa osaisi jo kaikki samat käskyt kuin Riki... Olisi niin helppoa saada Ada siihen asentoon kuin haluaisi... Mutta käskyt kuten istu ja odota on kuitenkin hyvin hallussa. Esimerkiksi seisominen on unohtunut tässä parin viikon aikana... Mutta oikean asennon saatuaan käskin nopeasti odottaa ja siinähän toinen sitten malttoi sen verran ainakin odottaa, että jopa kolmekin kuvaa saatiin samasta asennosta. 

Kasvanut on Ada paljon, mutta on kyllä vielä sellainen tasapaksu pötkylä. :) Ei ole oikein rintakehä vielä kehittynyt toisella. Ja pääkin näyttää vielä pieneltä muuhun verrattuna. Mutta pienihän toinen vielä on. Viikon päästä on vasta viisi kuukautta täynnä. 

Ja väliin jotain kissoistakin. Veljeni kävi tänään pilkillä ja sai saalikseen neljä kalaa, jotka ystävällisesti luovutti meidän kissoille syötäväksi. Koirathan olisivat myös mielellään kalat ottaneet, kun pussin kimppuun yrittivät päästä meidän kotiin tullessa. Kalat keitettyä ja kissoille annettuani koirat vielä yrittivät päästä osingoille. Eivät kissat meinanneet ruokarauhaa millään saada. 

Mutta tällaista tähän hätään meidän pääsiäiseen kuuluu. Katsellaan mitä vielä seuraavana kahtena vapaapäivänä aikaiseksi saadaan.