Elukoiden osalta joulu meni aluksi hieman räjähdysherkästi ja lopulta eivät jaksaneet hädin tuskin liikahtaakaan. Rikin joulu alkoi jo lauantaina, kun kävimme minun mummoni luona, josta Riki sai mukaansa mummon edesmenneen saksanpaimenkoiran vinkupallon. Riki rakastui heti leluun, mummon luona jo haukahteli sille, vinkui ja heitteli sitä itse, jos ei muut heittäneet sitä Rikille. Lopputuloshan oli se, että kotona lopulta Rikille ja Adalle tuli tappelu pallosta (Riki ei saanut koppia ja pallo tipahti sopivaan kohtaan koirien väliin). Rikille tuli haava silmään, oikean silmän valkuaiseen. Alkuun räpytteli silmäänsä, mutta sen jälkeen ei ole reagoinut haavaan mitenkään. Punoituskin oli vähentynyt maanantaiaamuun mennessä, joten emme käyneet edes eläinlääkärillä.
Aatto alkoi räjähdysherkkänä, kun Riki hermoili. Taisi toista hieman jännittää... :) Adan kanssa herkkään oli ärhentelemässä ja piti jo äidillenikin soittaa otetaanko tappelupukarit mukaan heille. No koirat pääsi mukaan ja äitini luona veljeni soitti ja kysyi onko meillä koirat mukana. Hekin aikoivat ottaa omansa eli Maurin, joka on meillä ollut kylässä muutamaan otteeseen. Hieman alkoi jännittää, miten koirat tällä kertaa toisiinsa reagoivat. Ada on ollut viime aikoina hieman herkkänä uroksia kohtaan (ei Rikiä)... Ihan sama onko iso vai pieni uros, leikattu vai leikkaamaton.
Riki oli äitini luona rauhallinen. Aamun räjähdysherkkyys oli siirtynyt Adaan. Äitini antoi namit jokaiselle kolmelle koiralle ja meni itse polvilleen lattialle silittelemään koiria. Ja sittenhän se Ada sai Maurista tarpeekseen ja hyökkäsi päälle. Minä nappasin Mauria rinnuksista ja äitini laittoi Adan maihin. Kohta kuitenkin Adalla meni hermot uudestaan Mauriin ja Ada pääsi ulkoruokintaan.
Rikillä ja Maurilla ei ollut mitään ongelmaa. Hieman Rikinkin piti ärähtää, kun Adakin ärähti, mutta lopetti lyhyeen.
Riki oli apuna lahjojen jakamisessa. Piti päästä lahjoja nuuhkimaan, olisiko joku vaikka hänelle. Ja kävi Maurin lahjoja nuuhkimassa, olisiko niistäkin joku sittenkin Rikin. Riki sai oman lahjan ja silti piti olla vahtimassa lahjojen jakoa. Lopulta asettui oman lahjansa kimppuun ja yllätyin, että Riki sai paketin ihan itse auki ja vielä puruluun muovitkin oli repinyt!
Ada jäi lahjojen jaosta paitsi. Vein yhden lahjan ulos Adalle, mutta ei millään malttanut pakettiin keskittyä. Minä sen sitten Adalle aukaisin ja annoin tennispallon Adalle. Paketissa oli paljon tennispalloja, joten ei tarvitse hetkeen olla ostamassa uusia.
Kotona koirat saivat jatkaa puruluiden kimpussa.
Kissat saivat herkkujen lisäksi muutaman lelun. Smirreä ei olisi voinut muut vähempää kiinnostaa paitsi hiiri! Sillä se sitten leikki jonkun aikaa. Hiiri meni sohvan alle, josta piti meidän se lopulta pelastaa. Muuten Smirre sen kanssa pomppi vähän joka paikassa ja aina lopulta tuli hiiren kanssa miehen viereen istumaan ja näyttämään saalistaan.
Silveriä ei paljoa näkynyt. Jos ei ollut nukkumassa sohvan selkänojalla tai syömässä, Silverin löyti minun sukkalaatikostani nukkumasta.
Kotonakin Riki vahti lahjoja.
Ja kokonaisuudessaanhan aatto oli niin rankka, että Adakin sammahti kesken puruluun syönnin. Eikä haitannut neitiä ollenkaan salaman räpse.
Joulupäivänä Riki pääsi uuden lelunsa kimppuun. Tavoitteenahan oli saada Rikille haastavampi aktivointipeli, mutta eihän tuo vaikea Rikille ollutkaan....
Riki nosti ensin kaikki luut pois. Luut estävät sivulla olevien luukkujen aukaisemisen. Luukkujen aukaisemisen Riki hoiti hieman eritavalla kuin oli tarkoitus. Riki otti pelilaudan reunasta kiinni, heilautti ja kas kummaa kun luukut aukesivat ongelmitta! Koko hommaan meni maksimissaan minuutti.
Käytiin myös ottamassa Adasta kuvia alaskanmalamuuttiyhdistyksen vuosikirjaa varten. Alla oleva kuva ei ole se, jonka valitsin vuosikirjaan. Minua häiritsi niin paljon tuo pallo tuolla taustalla, että en voinut harkitakaan tätä kuvaa vuosikirjaan... Adalla on edelleen turkin kasvattaminen hieman kesken, mutta ei ole kuitenkaan niin kalju kuin muutama viikko sitten vielä oli. Pohjavillaa kuitenkin jo on.
Riki sai äidiltäni lahjaksi uuden jalkapallon. Pallo on edelleen ehjä, vaikka odotettiinkin siihen tulevan reikä heti, kun Riki hampaineen siihen tarttuu. Pallo on hauska, kun ei olekaan niin helppo käsitellä kuin vanha pallo. Lumella ja jäällä uusi pallo pomppii ihan miten sattuu ja siitä on hankalampi saada kiinni. Jotain haastetta Rikinkin leikkeihin. :)
Sellainen oli meidän joulu. Harmittaa nämä kelit, kun emme päässeet jouluna vetohommiinkaan. Mutta jospa tuossa ensi vuoden puolella sen verran pakastuisi, jotta luntakin sataisi... Mutta mukavan rauhallista oli. Aaton jälkeen koiratkin malttoivat rauhoittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti