Pari viikkoa on aikaa edellisestä päivityksestä. Edellisen jälkeen oltiin menossa Adan kanssa mätsäriin muistuttamaan mieleen, miten ne näyttelytouhut menee. Samalla kertaa sain todeta, että Adalle touhu on kuin pyörällä ajo; taito ei unohdu. Ada oli todella rento tapaus niin ilmoittautuessa kuin vuoroa odotellessakin. Kunhan vain istuskeli ja makoili. Kehässäkin totta kai käyttyi hienosti ja sai punaisen nauhan, vaikka sijoitusta ei tullutkaan. Mutta oli kuitenkin kuuden parhaan teinin joukossa.
Aslakin kanssa myös käytiin treenaamassa, mutta eri mätsärissä kuin Adan kanssa. Ja siellä oli ihan hirveää! Aslak kävi ylikierroksilla ja olisi vain toisten päälle halunnut mennä. Oltiin alkuun sivummalla ja varovasti lähestyttiin muuta porukkaa. Alkuun meni ihan hyvin, mutta kun mätsäri alkoi ja ihmiset lähestyivät koirineen liikaa, Aslak reagoi todella voimakkaasti. Aslak yritti päästä toisten kimppuun ja huuti kuin olisin kiduttanut sitä. Pakko oli taas mennä sivummalle, jossa Aslak jatkoi huutamista. Sivummalla odotettiin omaa vuoroa, kun en vaan uskaltanut enää liian lähelle toisia mennä. Aslak ei todellakaan ollut parhaimmillaan kehässäkään. Juoksi ja seisoi ihan miten sattuu. Vain hetkittäin Aslak keskittyi minuun ja silloin seisoi hienosti. Samaa sanoi tuomarikin. Sinisen nauhan antoi. Sinisten kehässä Aslak toisella juoksikierroksella ärähti kovasti edellä juoksevalle muutille, mistä johtuen tippui ensimmäisellä tiputuskierroksella. Että sellainen reissu oli. Lisää treeniä vaan, kun oltaisiin kuitenkin marraskuussa taas näyttelyyn menossa...
Aslak on päättänyt aiheuttaa minulle harmaita hiuksia viime aikoina... Erään kerran, kun oltiin Rikin kanssa lenkille lähdössä ja mies lähti viemään muita tarhaan, päätti Aslak, että hän ei mihinkään tarhaan mene vaan lenkille mukaan! Hyppäsi sitten portin yli ja olin kääntämässä pyörää menosuuntaan, kun jokin punainen vilahti ohi! No, seuraavan kerran harmaita hiuksia tuli, kun seurailin koirien touhuja pihalla ja ihmettelin, mihin Aslak oli mennyt. Saman tien huomasin jonkin punaisen vilahtavan aidan toisella puolella! Molemmilla kerroilla Aslak tuli kuitenkin kutsusta takaisin! Viimeinen kerta oli, kun eräs näyttelytreeneistä tuttu käveli koiransa kanssa pihamme ohitse ja Aslak meinasi hypätä aidan yli heidän luokseen! Ei onneksi ensimmäisellä ponnistuksella onnistunut ja komensin niin kovasti paikalle juostessa, että meni maihin jo ennen kuin vieressä olin. No nyt ollaan kahta kohtaa korotettu aidasta. Ongelmana ovat siis olleet kohdat, joissa ei kuusiaita ole kasvanut kunnolla ja koira on päässyt puuaidan yli ponnistamaan. Olihan tuo hieman ihmetystä herättävä kokemus, kun Aslak tajusi, että ei pääsekään enää aidan yli!
Meillä on syksy mennyt oikein omenaisissa merkeissä. Koirat ovat olleet mukana "auttamassa" omenien keräilyssä. Eli siis syöneet maasta niin paljon omenia kuin vain ehtivät. Riki oli jopa niin innokas, että lopulta ampiainen pisti tassuun ja kun Riki meinasi vain jahtaamaan ruveta, otin koirat äkkiä sisään. Jonkin aikaa Riki jäyti tassuaan ja ontui, mutta ei se edes turvonnut.
Omenat ovat kuitenkin aiheuttaneet sellaisen asian, että enimmäkseen meillä koirat vain syövät. Ja syövät. Ja syö hieman lisää. Omenia nimittäin. Eivät malta juosta pihalla ollenkaan, kun pitää vain omenia syödä. Tänään Riki tuntui hieman sekoavan, kun keräsin loputkin omenat maasta pois ja mädän omenan yritin ottaa Rikiltä pois. Löytyi taas rähisijä pojasta. Ja omenaa en saanut pois, kun Riki murinan ohessa mahdollisimman nopeasti söi sen pois. Otettiin muutaman kerran treeniä Rikin ja luun kanssa. Palkitsin Rikin aina, kun luovutti luun pois. Pitää taas ahkeraan sitä treenailla, kun näyttää taas takapakkia tulleen asiassa...
Rikistä on tullut ihan oikea tarhakoira. Riki viettää tarhassa suurimman osan vuorokaudesta ja aina on sinne mieluummin menossa kuin sisään, jos tietää, että ollaan johonkin lähdössä tai nukkumaan menossa. Joskus Rikiä on vaikea saada tarhasta pois! Toisin kuin Ada, joka on aina ensimmäisenä sisään tulossa.
Mutta siis edelleen mennään sopuisissa merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti