Lokakuu meni hyvin rauhallisesti. Joitakin kertoja käytiin vetolenkeillä, mutta muuten koirat saivat kuluttaa rauhassa energiaa keskenään omalla pihalla. Pieniä koulutushetkiä olemme myös pitäneet. Adan ja Aslakin kanssa olemme näyttelyitä varten treenailleet, kun viikon päästä olisi vihdoin se Jyväskylän näyttely tiedossa.
Tänään ajattelin hyödyntää miestä treeneissä ja suostuttelin hänet treeneihin mukaan ottamalla Adan pyöränsä eteen. Itse lähdin Aslakin kanssa. Olin jo mielessä miettinyt valmiiksi, miten edetään ja missä pitää varoa ja kävin tilanteet miehen kanssa läpi. Tarkoituksena oli myös ohituksia treenailla, kun niihin niin vähän mahdollisuuksia saamme ja kun tilanteita tulee, ne menee suurimmaksi osaksi pieleen.
Ada lähti tottakai innokkaana edeltä menemään. Jätin hieman väliä ennen kuin käskin Aslakin matkaan. Pyörän vaihteet olivat jäätyneet, joten nyt sai Aslak tehdä oikeasti työtä, kun omasta polkemisesta ei ollut mitään hyötyä Aslakille. Ja hienosti Aslak töitä tekikin.
Kohdat, joista miestä varoittelin, oli Adan kanssa yllättäen mennytkin ihan hyvin. Ada kun on kova ennakoimaan ja saattaa yrittää reiteille, joita yleensä mennään, kun nyt mentiinkin harvemmin ajetulle reitille.
Kun lähdimme ensimmäistä kertaa Aslakin kanssa ohitusta tekemään, ei Ada laskenut meitä ohi vaan kiihdytti. Toisella yrityksellä mies jarrutteli, jotta pääsimme ohi. Ja kun ohi pääsimme lopulta, ei Aslak halunnutkaan edellä mennä, joten laskimme Adan ohittamaan meidät. Adan perään Aslak hienosti taas lähti. Ohittamisessa vaikeinta oli saada Aslak oikeasta reunasta vasempaan. Pitäisi varmaan ihan yksikseenkin vaihdella tien reunalta toiselle, jotta siitä tulisi rutiininomaisempaa.
Välillä ajoimme miehen kanssa rinnakkain ja silloin Adakin jaksoi vauhtia nopeuttaa, kun ei tosiaan Aslakia halunnut ohi laskea. Ada on yleensä melko tasainen lönkyttelijä. Nyt koirat painelivat 15 km/h vauhdilla vajaa 5 kilometriä. Hienoa menoa oli.
Hyvin on mennyt muutenkin. Rauha on pysynyt talossa yhtä kertaa lukuunottamatta. Riki on oppinut lemmikkiportin aukaisemaan, jos sitä ei kunnolla lukkoon asti laita. Olin valmistelemassa koirille ruokia Ada seuranani poikien portin takana odotellessa. No yhtäkkiä ne nurkan takaa ilmestyivätkin ja kohta oli Ada ja Aslak toisissaan kiinni. Ehdin kupit lattialle laittaa sivuun tarttuessani Adaan kiinni ja mies tuli Aslakin repimään tilanteesta pois. Ja samalla Riki yritti hiipiä miun takaa niille kupeille... Mutta muuten on tosiaan rauhallista ollut. Pihallakaan ei tarvitse koko ajan jännittyneenä odottaa, milloin tulee tappelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti