Kevät on ollut täynnä huonoa tuuria vetotreenien kanssa, kun ensin ei tiet ole kunnossa, sitten on liian lämmintä ja sitten itse sairastuin. Tällä viikolla vihdoin palasimme vetotreenien pariin. Nopeudet ja matkat mittasin sport trackerilla.
Ensin lähdin testaamaan kikkaria turvallisesti Adan kanssa. Tarkoitus oli tehdä lyhyt pyrähdys, mutta ensimmäinen kilometri meni niin kivasti, että päädyimme 3,4 km lenkille. Adan vauhti tuntui kuitenkin hiipuvan ja pyrki penkalle, mutta ei oikein mitään sielläkään saanut tehtyä, jos pysähdyimme. Lisäksi Adalla oli juoksut, joten pientä merkkailua teki. Eräästä pihasta tuli suomenlapinkoira Adaa moikkaamaan. Katsoin jo pienen paniikin yllättäessä, että tilanne ei voi päättyä hyvin, mutta toinen oli niin alistuvainen uros, että Adankaan ei tarvinnut mitään sanoa. Omistaja kävi kohta hakemassa koiransa pois, pyysi anteeksi ja me jatkoimme matkaa. Jouduin potkimaan apuna melko paljon ja flunssasta vasta toipuessa sainkin koko kropan todella kipeäksi lenkistä. Keskinopeus oli 11,9 km/h.
Taigan kanssa lähdimme lenkille seuraavana päivänä. Tällä kertaa halusin ihan oikeasti malttaa mieleni ja matka olikin 1,75 km. Olin todella yllättynyt, miten hyvin Taiga toimi. Taiga kuunteli käskyt ja piti vauhdin koko ajan todella hyvänä. Paljoa ei tarvinnut apuna potkia, mikä sopi hyvin minun kipeälle kropalleni. Vauhti oli 14,1 km/h.
Pidimme välipäivän agilityn parissa ja perjantaina jälleen kävimme Taigan kanssa purkamassa energiaa ennen pesuhommien aloittamista näyttelyviikonloppua varten. Tällä kertaa pidensin hieman matkaa, mutta maltillisesti, jotta Taiga ei hyydy liian nopeasti. Kokonaismatka oli 2,63 km. Taiga aloitti taas hyvin. Tällä kertaa kuitenkin huomasin, että Taigalla vasen on oikeaa vahvempi. Oikeassa reunassa juokseminen oli haastavampaa ja koko ajan seilasi keskelle jalkakäytävää juoksemaan. Autotielle emme kuitenkaan päätyneet. Vauhti oli tällä kertaa 12,5 km/h.
Lauantaina lähdimme piiiitkästä aikaa Aslakin kanssa lenkille! Aslak on ollut vähemmällä liikunnalla viime aikoina, kun ei pihassakaan malta juosta narttujen juoksujen takia. Kiertelee vaan pissejä nuuhkimassa ja lipittämässä. Pihassa vielä valmisteluja tehdessäni näin tutun ranskiksen kulkevan pihan ohi juuri vastakkaiseen suuntaa kuin mihin olimme itse lähdössä. Tämä sopi hyvin, mutta he eivät ehtineetkään ihan kokonaan näkyvistä pois ennenkuin olimme kujalta siirtymässä pois. Aslak tapansa mukaan teki pissin risteyksessä minun samalla tarkastellessani tilanteen muun liikenteen osalta. Aslak huomasi ranskiksen, mutta jäi vain perään tuijottamaan ja matkan jatkuessa keskitti huomion työskentelyyn.
Lenkin alku meni hyvällä laukalla, mutta nopeasti Aslak tiputti vauhdin rauhalliselle raville. Aslakilla ei todellakaan ollut mikään kiire mihinkään, mutta teki kuitenkin koko ajan töitä. Jätin tarkoituksella potkimatta apuja ja annoin Aslakin vetää liina kireänä. Aslakissa onkin se hyvä puoli, että vaikkei vauhti aina päätä huimaa, Aslak tekee töitä ja vetää koko ajan eteenpäin tasaisesti. Matka oli 2,87 ja vauhti 9,9 km/h.
Lopussa saimme vielä adrenaliinin virtaamaan, kun Aslak normaalisti lisäsi hieman vauhtia naapurin pihan lähestyessä. Katsoin, että pihassa on portti kiinni, joten koirat saattoivat olla ulkona irrallaan. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja käännyimme normaalia reittiä kotiin päin. Melkein pääsimme pihan ohi, mutta niin vain naapurin koira jostain aidalle yhtäkkiä hyökkäsi ja Aslak teki melkein U-käännöksen vastatakseen toisen ärinään ja haukkuun. Itse tein äkkijarrutuksen, laskin kikkarista irti ja nappasin liinasta kiinni nykäistäkseni Aslakin aidalta pois. Samalla naapuri kävi hakemassa oman koiransa pois. Ohjasin Aslakin takaisin kikkarin eteen ja käskin jatkamaan matkaa. Sainkin yllättyä positiivisesti, kuinka Aslak nopeasti toipui naapurin koiran "hyökkäyksestä" ja jatkoi matkaa omaan pihaan saakka. Olin todella ylpeä!
Totesin tuossa miehellekin, että minullahan olisi kutosvaljakko kasassa ilman pareja. Ada on johtokoira, Taiga vauhtikoira ja Aslak pyöräkoira. Adalla ei riitä välttämättä into työskennellä kovaa vastusta vastaan yksin. Kaksin jo jaksaa paremmin. Kuitenkin Ada kuuntelee käskyt ja hoitaa ohituksetkin kunnialla. Taigalla taas riittää vauhtia, mutta ei välttämättä vielä kykyä johtaa valjakkoa. Aslak taas kaipaa jonkun, joka käskee työskennellä ilman ylimääräisiä merkkailuja. Aslak on kuitenkin se tasaisin työskentelijä, joka pitää helposti tasaista ravia yllä koko ajan vetäen liina kireällä. Johtajaksi Aslakista ei kuitenkaan olisi, vaikka käskyjä hyvin yleensä kuunteleekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti