Maaliskuu ei ole alkanut ihan niin kuten olimme suunnitelleet. Taiga sai mätsärituliaisina kennelyskän, joka kävi läpi myös kaikki kolme muutakin koiraamme. Taiga itse pääsi todella vähällä ja yski vain pari päivää kevyesti innostuessaan. Alkuun kuvittelinkin, että onko kurkkuun jäänyt jotain, mutta yskän jatkuessa epäilin jo vahvasti kennelyskää olevan. Valitettavasi pari päivää myöhemmin yskän alkamisesta olisi ollut Juuassa koiranäyttely, jonka totta kai jouduimme jättämään väliin. Valitettavasti ajankohta oli todella huono muutenkin ja jouduimme perumaan myös Aslakin hieronnan, Alaskanmalamuuttiyhdistyksen talvipäivät, Rikin työpäivän ahkiokyydin antamisessa sekä kaikki treenit piti jättää väliin. Onneksi Taiga kuitenkin toipui nopeasti ja saimme ajoissa rokotukset kuntoon, koska nekin oli vanhenemassa.
Seuraavaksi paria päivää myöhemmin yskimisen aloitti Aslak. Aslak yski myös melko kevyesti, vaikka paljon yskikin myös levossa. Ada aloitti seuraavana ja Adan yskä oli todella kauheaa kuunneltavaa. Adan yskä eteni nopeasti ja jo saman päivän iltana huolissani seurasin ja mietin, missä vaiheessa pitäisi eläinlääkäriin olla yhteydessä. Meillä ei ole koskaan kennelyskää ollut, joten olin aivan noviisi tässä asiassa. Ada kuitenkin oli virkeä ja söi hyvin, joten jäimme seuraamaan tilannetta. Seuraavana aamuna sitten aloittikin Riki yskimisen. Nukuin yöt kaikkien neljän kanssa alakerrassa ja kiitin onneani, että oli lomaviikko. Yöunet jäivät todella vähiin muutamalta yöltä...
Kävimme rokotuttamassa Taigan ja samalla eläinlääkäri antoi ohjeeksi Adalle antaa Resilar yskänlääkettä, koska Adan yskä oli todella hakkaavaa ja lähti ihan vatsanpohjasta asti. Samalla eläinlääkäri antoi ohjeeksi, että viimeisten oireiden loputtua saa vasta kymmenen päivän päästä mennä koiratapahtumiin. Kaikkialla lukee, että kaksi viikkoa. No, tämä kymmenen päivää ei auttanut vaan meiltä jäi myös tämän päiväinen Enon ryhmänäyttely väliin. Lopulta loppuviikkoa kohden jopa Adallakin yskä alkoi helpottamaan ja lopulta Ada yski enää innostuessaan ja sekin hiipui parissa päivässä.
Taiga oli ensimmäinen, joka pääsi pihalle vapaaksi. Ja neiti riemuitsi valtavasti asiasta! En ole niin iloista malamuuttia nähnyt hetkeen! Taigahan toki kyllästyi hihnassa ulkoiluun ja ensimmäisen päivän aikana... Aslak osoitti myös kyllästymisen tuhoamalla tavaroita... Ja oma kyllästymiseni johti siihen, että kävimme ostamassa minulle sukset!! Kaksikymmentä vuotta olen sanonut, että en hiihdä enää koskaan, mutta tylsyys vei voiton. Hiljalleen meillä pääsi jokainen koira yksitellen pihalle vapaana ja ensin Taiga ja Aslak yhdessä. Adaa en uskaltanut pitkään aikaan laskea toisten kanssa ulos, kun Adalla tauti oli vaikein ja kesti pisimpään.
Taigan kanssa aloimme harjoitella mattoa agilitytreeniä varten. Olemme tällä hetkellä vasta tehneet maton tarjoamista. Olen vaatinut takajalan osumista matolle. Juoksemaan emme ole vielä ryhtyneet, koska ulkona matto on lumella liukas ja sisällä olen myös vielä epäröinyt asian kanssa. Adan kanssa olemme pari kertaa kokeilleet mattotreeniä. Adalle on jälleen hankalaa se, että takana on jokin ja väistää helposti. En tiedä onko treenin tavoitteena siirtää mattoa puomille, mutta ainakin teemme jotain treeniä, kun hallille emme pääse vieläkään viikkoon.
Tällä viikolla olemme myös aloittaneet vetotreenit ensin Taigan kanssa ja nyt myös Aslakin kanssa. Taigan kanssa olemme pari kertaa käyneet parin kilometrin verran ja Aslakin kanssa tänään ensimmäisen kerran noin kaksi kilometriä. Aslakilla vauhti oli 8,8 km/h luokkaa, kun Taiga meni ensimmäisellä kerralla 10 km/h ja tänään jo 10,8 km/h. Taiga ei ehkä ole jatkossakaan se, kuka mieluiten yksin töitä tekee, mutta kehitystä on tapahtunut hurjasti. Taiga kuuntelee käskyjä ja minun auttaessani potkutellen vauhtia mukana Taiga juoksee laukalla.
On meillä myös tunteet käyneet kuumana. Alkuviikosta pääsimme jälleen siihen tilanteeseen, että Aslakia ei voi laskea irti kulkemaan saman tilan läpi, jossa Ada on. Aslak oli ohi kävelemässä Adasta, kun nenä herkästi liikahti Adan pyllyn suuntaan, jolloin Ada varoittamatta hyökkäsi Aslakin kimppuun. Olin yksin tilaneessa ja vaikka mies nopeasti paikalle tulikin, olin jo saanut koirat irti toisistaan. Olin onneksi juuri Aslakin vieressä ja sain karvoista napattua Aslakin kauemmaksi samalla Adaa komentaen. Ada vielä pari sekuntia kävi päälle, mutta lopulta lopetti. Kellekään ei onneksi käynyt mitään. Ja kyllä, Adalle on suunnitteilla sterilointi, koska Adaa ei tulla enää jalostukseen käyttämään.
Toinen tappelu tuli, kun olin tulossa ulkoa sisään. En tappelun alkamiseen johtanutta tilannetta ehtinyt näkemään, mutta todennäköisesti se ei vaatinut paljoa. Kyseessä oli siis Taiga ja Riki ruokailun jälkeen. Molemmat olivat jo pois keittiöstä, mutta Taiga on Rikiä kohtaan todella herkkänä ruokailun jälkeen. Taigalla on muutenkin tarve höykyttää Rikiä. Riki yleensä väistää, mutta nyt Rikillä ei ollut sitä mahdollisuutta vaan vastasi tilanteeseen. Revin Taigan pois Rikin kimpusta, jolloin Riki lopetti tappelun lyhyeen.
Tällaista siis meillä. Suunnitelmat eivät ole menneet kuten piti ja uusia olen sitä mukaa yrittänyt tehdä, kun entiset ovat peruuntuneet. Seuraavana meidän on tarkoitus Taigan kanssa korkata viikon päästä epäviralliset agilitykilpailut, johon mennään ilman sen kummempaa treeniä muutaman viikon agilitytauon jälkeen. Adalla lähestyy meidän oman seuran agilitykisat parin viikon päästä ja mennään viikon päästä seuramme järjestämään Top Team koulutukseen, jonka teemana on nopeat nollat. Sen jälkeen ehdimme vielä yhden kerran treenaamaan ennen kisaa, joten hieman jännittää miten tulee menemään. Rikille hiljalleen voidaan taas varailla kaverikoirakäyntejä ja Aslakin kanssa voidaan taas hakea vetokuntoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti