Maanantaina kävimme Adan kanssa treenailemassa viimeisen kerran talven pienryhmän parissa. Teimme Jari Suomalaisen kakkosluokan rataa. Alkurata meni ihan hyvin, vaikka puomin ylösmeno olikin mitä oli. Alasmeno oli kuitenkin siisti ja A oli siisti. Ensimmäinen ongelma oli yllättäen pituus. Tajusin nopeasti oman virheeni, kun jätin sanomatta käskyn pituus, Ada ei tajunnut lainkaan, mitä piti esteellä tehdä, kun käskin vain yli. Neiti vain käveli esteen yli. Itsekin olin hieman hämilläni, että mitähän tässä oikein tapahtui... Otimme kerran pituuden yksittäisenä esteenä ja hiljalleen Ada pääsi taas kiinni, mitä esteen suorittaminen vaati. Seuraava ongelma oli pituudelta suoraan aidalle lähettäminen, seuraavan aidan takaa suorittaminen, jonka jälkeen persjätöllä suoraan seuraavalle ja oikealle käännös aidalle ja persjätön kautta putkeen. Mikään ei oikein tuntunut sujuvan ja hinkkasimme tätä kuviota ison osan ensimmäisen kierroksen treeniajasta. Lopuksi siirryimme vielä radan loppuosaan, jolla oli keinu, sivuttaishyppy ja kepit. Sivuttaishyppy, josta käännyttiin vasemmalle siivekkeen takaa kepeille osoittautui alkuun suht helpoksi, mutta mitä pidempää me sitä toisella kierroksella hinkattiin, sitä vaikeammaksi oikeaan suuntaan kääntyminen meni. Ada teki kääntymisiä, joita kouluttajakin jälleen kerran ihmetteli. Kumpikaan meistä ei ymmärtänyt, miten Ada pystyi tekemään sellaisia käännöksiä, vaikka ohjaus kertoikin aivan muuta. Ada ei ole kuitenkaan koskaan kestänyt toistoja, joten liekö malamuuttimaisuus vei tässäkin voiton...
Toisella kierroksella oli tarkoitus yrittää nollarataa, mutta emmehän me siihen pystyneet. Keinua Ada yllättäen rupesi epäröimään ja sivuttaishypyn hinkkaus vei voiton. Teimme joten kuten radan ja siirryimme treenaamaan puomia. Ada ei kestänyt alastulolla liian nopeaa laukkaa, mutta kun itse en edennyt liikaa Adan edelle, Ada osui alastuloille nätisti. Ylösmenot meni kuitenkin tuuriosumilla. Parin kerran jälkeen käytin mattotreeneistä tuttua koske käskyä ja kas kummaa, Ada osui ylösmenolle. Kouluttajakin totesi, että olipa nätti osuma. Toin esille, että tajusin käyttää käskyä, jota olemme mattotreenissä käyttäneet ja kokeilimme uudelleen. Ada rupesi yllättäen osumaan alastulolle! Saimme jopa todella nätin kokonaisen puomin tehtyä osumineen! Ja kerran jopa Ada lähti kiihdyttämään puomilta eteenpäin ja annoin käskyn paljon Adan takaa ja Ada meni oikeaan suuntaan. (Toki Adalle jää hyvin mieleen treeneissä rata ja tietää, mihin pitää suunnata.)
Tänään lähdin kokeilemaan vastoin alkuperäistä suunnitelmaa, oliko Adan maanantaiset puomiosumat tuuria vai oliko kuitenkin hajuilla siitä, mitä haetaan puomin suorituksella. Loppupohdintana voin vain todeta, että kaikenlaisia variaatioita kokeiltiin ja kyllä ne vielä tuuriosumia suurimmaksi osaksi oli, mutta ehkä kuitenkin pientä hajua asiaan oli. Lisää toistoja ja kyllä jaksan uskoa Adan vielä saavan varmoja osumia puomin kontaktille. Joku kaunis päivä.
Huomenna menen kesäkauden treenipalaveriin. Minulla on melkoinen lista Adan tavoitteista, mutta se varmaan ansaitsee ihan oman kirjoituksen... Kuten myös Taigan tavoitteet. Taigan pienryhmän treenipalaverista ei ole vielä tietoa, milloin on, vaikka viikon päästä ryhmä jo alkaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti