Eilen kävimme neidin kanssa vielä kerran treenailemassa match shown merkeissä ennen suurta koitosta. Suuri koitos meinasi eilisestäkin tulla. Mokomaan touhuun meni neljä tuntia. Kehässä oli ensin junior handler ja sen jälkeen vasta teinit (kyllä, meidän neiti on "teini", tiistaina tuli 9 kk täyteen), joita oli huimat 41 koiraa! Kyseessä oli tapahtuma, jonka yhteydessä oli match show. Ja totesin kyllä, että en toista kertaa sellaiseen tapahtumaan lähde. Etenkään arki-iltana...
Mutta siis Ada sekosi viideksi minuutiksi, jonka jälkeen neiti oli oikein esimerkillinen tapaus. Nätisti seuraili muita ja odotteli. Muiden namit olisi kiinnostanut kovasti, mutta otti hyvin kontaktin minuun, kun pyysin. Minulle on nyt tullut tavaksi hakea kontaktia sormia napsuttelemalla. Ja se toimii.
 |
| Ada odottamassa omaa vuoroaan. |
Itse kehässä ensimmäinen kierros meni ihan jees. Jostain syystä minua rupesi hirmuisesti jännittämään ja kädet täristen esitin Adan. Tuomari kävi tutkimassa ja kehui, miten hyvässä turkissa on. Suu kyllä loksahti auki, kun totesin karvaa jo kuukauden päivät tiputelleensa... Punainen saatiin. Toista kierrosta odoteltiin taas reilu tunti. Tiputtiin ensimmäisten joukossa ja lähdettiin heti kotiin syömään ja nukkumaan.
Kovasti uhkasin, että treenit oli nyt tässä ja sunnuntaita odotellessa. Suunnittelin jo kenties peseväni Adan tänään, mutta sitten olikin tullut viestiä, että treenit pidettäisiin tänään. Koko työpäivän harkitsin asiaa ja vielä puolta tuntia ennen soitin kaverille, että ihanko oikeasti säässä kuin säässä. Vettä satoi paljon! No, sinnehän me sitten suunnattiin. Onneksi ei kaatamalla satanut itse treenien aikana, vaikka tietenkin vettä satoi. Mutta olipahan sekin jo pelkkäää treeniä viikonloppua varten. Sitä prkleen vesisadetta kun on luvattu koko viikonlopuksi...
Heti alkuun otettiin linja, että toisia ei moikata. Juostiin edestakaisin, ympyrää, seisottiin ja katsojat kävi tutkimassa koiria ja hampaita katsomassa. Treenattiin Adan kanssa myös kolmiota. Testattiin myös koirien reagointia, jos tuomari tulee sadeviitan tai sateenvarjon kanssa tai huppu päässä. Ada ensimmäisellä kerralla oli hieman ihmeissään sateenvarjosta, mutta muista ei välittänyt. Toisen kerran sateenvarjokaan ei enää kiinnostanut. Tutkia antoi ja nyt useampi kävi katsomassa Adan hampaat. Ada on viime aikoina väistellyt, jos joku on tullut hampaita katsomaan, ainoastaan minun ja miehen on antanut kunnolla katsoa. Mutta nyt mitä useampi kävi sitä paremmin antoi katsoa. Ja huomasin myös, että riippui paljon ihmisestä, miten Ada reagoi ja antoi katsoa. Osalle homma oli helpompaa kuin toisille. Kaikki kuitenkin jotenkuten näkivät Adan hampaat.
Ada on siis nyt 9 kk ja tosiaan junioriluokkaan mennään sunnuntaina. Pari viikkoa sitten painoa oli 32 (mahataudissa), mutta tiistaina mitattuna vain 31 kiloa. Eli nyt mennään tuota linjaa ja katsellaan sitten paaaljon myöhemmin, miten ollaan taas kehitytty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti