Koirien yhteinen vetotreeni

Laitan muutaman kuvan, jotka ei kyllä aiheeseen mitenkään liity, mutta tympii jo itseänikin, kun olen jo niin monta tekstiä peräkkäin julkaissut ilman kuvia... 

Eilen oli treenipäivä. Aamulla kävin ensin Rikin kanssa muutaman kilometrin juoksu-/kävelylenkillä. Sen jälkeen otin Adan mukaan ja lähdettiin muutaman kilometrin pyörälenkille. Päivällä kävimme miehen kanssa kaupoilla ja ostin itselleni pyöräilykypärän! Siitä rohkaistuneena myöhään illalla lähdimme kokeilemaan koirien laittamista yhdessä pyörän eteen. Lähdimme vasta vaille yhdeksän illalla, jotta liikennettä olisi vähemmän. Olin kuitenkin varautunut henkisesti siihen, että kaikki voi mennä myös päin mäntyä. 

Ensin piti saada malttamattomat koirat pyörän eteen ja vielä samaan liinaan. Jakaja ostettiin ja vanhalla joustolla laitettiin koira pannoistaan toisiinsa kiinni, jotteivat juoksisi ihan eri suuntiin, vaikka jakajassa kiinni olivatkin. Mentiin kuitenkin kevyen liikenteen väylällä. 

Ada harjoittelee häkissä oloa. 

Koirat olivat tosiaan aivan yli-innokkaita lähtijöitä. Miehen piti ensin lähteä jäniksenä, mutta todettiin, että en itse pääse liikenteeseen, jos mies lähtee ensin. Mies siis piti koiria kiinni sen aikaa, että pääsin pyörän selkään ja annoin lähtökäskyn. Ja koirathan lähti! Rikin avulla myös Adan piti toimia käskyjen mukaan. Ja muuten toimivatkin hyvin yhteen, mutta olivat koko ajan melkein kiinni toisissaan, vaikka testattiinkin kotona, että jousto välissä ei ole liian lyhyt. Alkuun Ada rupesi Rikille hieman ärisemään, mutta käskin molempia rauhoittumaan ja jatkamaan matkaa. 

Lepohetki näyttelytreeneissä. 

Ensin Riki meni ojan puolella, mutta vaihdettiin toiselle puolelle tietä, jotta Ada pitäisi Rikin poissa ojasta. Mutta siinä kävikin niin, että Riki työnsi Adaakin sinne ojaan. Kilometrin verran jatkettiin ja hyvin meni, kunnes pysähdyttiin vaihtamaan koirien paikat, jottei Ada sinne ojaan kokonaan joutuisi. Mutta silloin Ada päättikin istahtaa, katsoi taaksepäin minuun ja näytti juuri siltä, että ei varmana enää jatka Rikin kanssa matkaa. Tässä tulikin mies kuvaan. Alkuun hän oli jäniksenä, mutta nyt komensin hänet ottamaan toisen koiran eteensä. Itse otin RIkin ja hän Adan. 

Käännyttiin kotiin päin minä Rikin kanssa edellä. Kotimatka ei mennytkään enää niin joutuisaan. Kumpikin olisi tarvinnut jänistä. Ada eteni takana ollessaan hyvin kuten myös Riki. Riki oli malttamaton etenijä takana ja minun piti kovasti painaa jarrua, jotta takana pysyttäisiin. Mutta oli kumpi vain edessä, meno oli hyvin rauhallista ja vetoa ei melkeinpä ollenkaan. Pari kertaa sain Rikin kanssa liinankin sotkettua eturenkaaseen erittäin mallikkaasti. Lopulta otin liinan käteen ja Riki sai reipasta vauhtia juosta pyörän rinnalla. Ja Ada tuli miehen kanssa vetäen hienosti meidän perässä. 

Erittäin positiivisena asiana jäi mieleeni se, että hämärässä ja sateessa autot hiljentivät vauhtiaan meidät nähdessään. Pitää kuitenkin ostaa jostain heijastinnauhaa, jotta saisi valjaisiin ja kenties liinaankin heijastimet. Mutta nyt treenaillaan hiljalleen syksy, jotta talven tullen päästäisiin kokeilemaan siihen ns. ihan oikeaan elementtiin. :) Jospa se intokin koirilla kasvaisi talven tullen.