Reilussa viikossa tuntuu tapahtuneen jo vaikka mitä. Ensinnäkin Ada ja Riki kävi hieronnassa. Adan takaosa oli jo paljon parempi, mutta etuosa on vetohommista mennyt jumiin ja sain kotihieronta ohjeet, miten pystyn Adaa auttamaan. Rikilläkin oli paikat todella jumissa, joten sieltäpä löytyi syy myös rasituksen jälkeiseen ontumiseen.
Adalla on ollut aivan järkyttävä energia päällä siitä joulukuun lopun hieronnasta lähtien. Tuulia Liuhto antoi meille syksyllä ohjeeksi saada etenemistintoa ja -vauhtia tekemällä matalilla rimoilla. Todennäköisestä tämä ja hieronta ovat auttaneet Adaa viihtymään radalla todella suurella innolla ja etenemisvauhti on kasvanut ainakin tuplasti. Viikonlopun videoilta näkee, kuinka Ada estevälit juoksee kahdella pitkällä loikalla läpi seuraavalle esteelle. Tästä on nyt vain sitten noussut jälleen ongelma puomin ylösnousun suhteen.
Hieronnan jälkeen meillä on kiireiset muutama viikko nostaa rimat maksikorkeudelle ennen kisoja, joten kävimme viikonloppuna jo nostamassa rimat 30 sentistä 40 senttiin. Samalla treenattiin puomia, mutta tästä sain paniikin, kun Adalla oli vaikeuksia osua ylösnousulle. Takaakierron kautta Ada osui paremmin, osana rataa osumat olivat fifty-fifty ja istualteen lähtiessään saimme ehkä yhden kunnon osuman. Tästä pääsimmekin sitten maanantaina jatkaamaan, kun ilmoitin jo lauantaina kouluttajille, että jotain pitää asialle tehdä!
Kouluttajat olivat jo keskenään miettineet ratkaisua ja maanantaina aloitimmekin siirtelemään pumpperia moneen eri suuntaan ja yritin rytmittää omaa menoa ja vaikka mitä, mutta epätoivo vain kasvoi ja kasvoi. Kouluttajakin jo totesi, että onkin jo hieman haasteellisempi ongelma ratkaistavaksi. Adan kasvanut vauhti on rytmittänyt Adan askelluksen siten, että osumien saaminen on todella hankalaa. Lopulta monen yrityksen jälkeen keksin vielä yhden keinon, jota emme olleet kokeilleet: yhteistä lähtöä. En tiedä miksi tämä ei ole tullut aiemmin mieleen, mutta nyt aivan viimeisenä keinona keksin kokeilla tätä, koska aika usein kuitenkin ykkösluokassa puomi on toinen este radalla (tai vastakohtana toiseksi viimeinen este radalla). Ja se toimi! Pumpperi siirtyi yhdeksästä jalasta 6,5 jalkaan ja muutaman peräkkäisen kerran saimme osuman ylösnousulle, kun lähdimme rinta rinnan etenemään edelliseltä esteeltä. Seuraavan kerran ehdimme valitettavasti asiaa kokeilemaan lauantaina, kun menemme kisanomaisiin treeneihin seuran halliin, joka seuraavat kisat järjestää. Eli jännitys on korkealla. Muuten luotan Adan osaamiseen ja vauhtiin, mutta tuo puomi on tällä hetkellä se jännityksen tuoma asia.
Taigan kanssa radalla eteneminen on ollut paljon parempaa, kun itsekin pystyn juoksemaan. Taigan kontakti minuun on kehittynyt ja kouluttajakin kehui Taigan kykyä hakea esteitä ja etenkin putkia, vaikka ne eivät suorassa kulmassa olisikaan edelliseen esteeseen nähden. Paimenkoiriin verraten totesi, että selkeästi malamuutille helpompia.
Kuitenkin minulla meinasi epätoivo iskeä keppitreenissä. Taigan kärsivällisyys yrittää päästä etupalkalle on korkea. Todella korkea. Siksi emme päässeet etenemään ohjureiden poistamisen kanssa laisinkaan, kun yritimme vahvistaa etenemistä molemmilta puolilta ohjaten. Kävimme sunnuntaina rauhassa treenailemassa vain kaksistaan keppejä. Nyt Taiga keskittyi paljon paremmin ja pääsimme jo kahdesta ohjurista eroon eli teimme kuutta keppiä kaksilla ohjureilla. Pidemmälle en uskaltanut enää mennä.
Taigan kanssa meillä on ongelmaksi noussut puomin juoksukontakti alastullessa. Taiga ei enää osaa hahmottaa osumaa oikeaan kohtaan. Siksi palasimmekin alkuun. Peruuttaminen on edelleen Taigalle helppoa ja Taiga tietää, mitä peruuttamisella haetaan. Palasimme kuitenkin juoksemaan puomin osaa maassa ja saimme jokaisella kerralla hyvät osumat! Nyt vain vahvistamme tätä, kunnes hiljalleen ruvetaan nostamaan puomia pöytiä vasten.
Taigan kanssa nostimme myös rimat 50 senttiin. Suoraan juostessa tämä ei ollut ongelma, mutta takaakierroissa Taiga alkoi epäröimään. Ensimmäisellä kerralla teimme vain pari kertaa radan yhteydessä takaakierron ja Taiga ne teki, vaikkakin hieman varovaisesti. Itsenäisesti treenatessa palasimme harjoittelemaan takaakiertoja ja silloin Taiga todella paljon epäröi ja tuli joko ali tai kierti koko esteen. Yritin houkutella lelulla ja nameilla. Lopulta laskin rimaa, jotta Taiga edes teki takaakierron, mutta hieman silloinkin epäröi. Sain kuitenkin innostettua Taigaa ja lopulta sain oikealta puolelta ohjattua takaakiertoon. Vasemmalta puolelta jostain syystä takaakierto oli haasteellisempi, mutta lopulta Taiga suostui senkin tekemään. Tätäkin siis pitää lisää treenailla.
Mutta uusia askelia on siis otettu. On tullut takapakkia. Paniikkia. Innostusta. Monenlaisia tunteita on mahtunut 1,5 viikkoon. Nyt siis tavoitteena: Taigan kepit ja juoksari. Adan puomin ylösnousut ja kevään aikana kakkosluokkaan nousu(?!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti