Taigan kanssa kävimme Iran koulutettavana. Itsellä ei ollut kovin suuret odotukset viime torstain jälkeen Taigan kanssa treenaamiseen, mutta Taiga ylitti odotukseni tänään. Kouluttajamme pienryhmästä (jonka koulutettavana ollaan viime huhtikuusta asti olleet) oli samassa ryhmässä tänään treenaamassa ja joutuikin Taigalle tuttuna henkilönä ja osaavana Taigan kiinni pitäjänä treenaamaan kanssamme ja pitämään Taigaa kiinni lähdössä. Ira kysyi, onko tarkoituksena, että Taiga pysyy lähdössä odottamassa ja koska näin on, Taigaa pidettiin kiinni ja itse menin todella kauaksi lähettämään Taigaa. Lähdössä oli pitkä suora ja Taiga keskittyi hyvin kuuntelemaan minua, vaikka hämmentyykin kiinni pitämisestä. Tuttu kouluttaja kuitenkin käytti nameja apunaan, pyöritti pannasta kiinni pitäen Taigaa ympäri ja ympäri, kunnes annoin lähtökäskyn ja Taiga heti höristi korviaan ja lähti matkaan. Saimme hyvän lähdön aikaiseksi ja jotta emme liikaa stressanneet Taigaa, jatkoimme eteenpäin radalla.
Radalla sai juosta paljon. Piti luottaa koiraan ja edetä itse nopeasti unohtamatta ohjata koiraa perässään. Palkkasimme Taigaa aina 3-5 esteen jälkeen. Taiga haki hyvin esteitä ja etenkin suorilla sai juosta kovaa etupalkalle. Taiga ei onneksi mörköillyt Iraa. Taiga saikin kehuja siitä, miten hyvin irtoaa etenkin suorilla.
Taigan kanssa emme tehneet keppejä, rengasta ja puominkin jätimme väliin, koska Taiga on vielä epävarma puomilla. Jäljelle jäi siis muuri, aidat ja putket, joita radalla riittikin. Takaakierrossa Ira muistutti minua antamaan isolle koiralle tilaa hypätä ja Taiga hakikin takaakierron hyvin jo etäältä. Putkien kanssa harjoiteltiin muun muassa leijeröintiä. Minun oli tarkoitus toiselta putkelta ohjata toiselle ilman, että menen lähelle vaan itse siirryn jo kohti seuraavaa estettä, jotta ehdin persjättöön ja takaakiertoon ohjaamaan Taigan. Taiga haki putkenpäät hyvin, vaikka toisella kierroksella jostain syystä juoksi putkelle, mutta ulkokautta ohi muutaman kerran.
Saimme hienon onnistumisen, kun lähetin Taigan putkeen, josta mutkaputkeen ja sen jälkeen itse jatkoin taas jo matkaa, kun Taigan piti osata kääntyä samaan suuntaan putkesta vasemmalle taaksepäin ja juosta suoraan putkeen ja aidalle, jonka jälkeen palkattiin. Ensin jäin hieman odottamaan Taigaa, mutta toisella kerralla juoksin kovaa eteenpäin ja Taiga tiesi seurata perässä. Kouluttajammekin kentän reunalta hihkaisi riemusta, kun suoritus meni niin hyvin. Kokeilimme myös leijeröintiä eli ensimmäisen putken jälkeen ohjasinkin Taigan putkeen toista reunaa ja Taigan olisi pitänyt osata silti kääntyä itsenäisesti putkisääntöjä noudattaen mutkaputkelta vasemmalle, vaikka itse juoksinkin oikealta. Ira palkkasi Taigan oikeaan suuntaan kääntymisestä heti putken jälkeen, mutta jätimme asian hautumaan jatkoa varten.
Ira oli innostunut siitä, että malamuutti harrastaa agilitya. Hänestä on mukava, että rotuja monipuolisesti lajissa on mukana. Meille Ira antoi palautteeksi muistaa, että luottamus syntyy ajan kanssa ja on tärkeää, että tehdään suoraviivaista treeniä, josta jää itselle hyvä mieli. Olin iloinen, että Taiga keskittyi hyvin ja Taigalla oli hyvä fokus tekemiseen. Taiga keskittyi minuun hyvin, vaikka hallin reunalla odotti muitakin koiria ja vaikka lopuksi meinasi toinen koira kiinnostaa, Taiga tuli luokseni heti ensimmäisestä kutsusta. Eli ehkäpä suurin ongelma onkin, että en luota Taigaan tarpeeksi ja turhaudun liian herkästi treeneissämme. Jostain syystä Taiga ei kestä toisen kouluttajamme treeneissä etupalkkaa kovin hyvin ja keskittyminen on haasteellisempaa. Siksi viimeksikin turhauduin paljon. Näillä näkymin ensi viikolla pystyn jälleen treeneissä juoksemaan, joten otan kenties vain tavoitteeksi pitää hauskaa radalla etenkin, kun sama kouluttaja on myös ensi kerralla treenejä pitämässä.
Eilen siis juoksin ensimmäistä kertaa yli viikkoon. Ensimmäisellä kierroksella sattui todella paljon ja tauolla piti jo miettiä, miten selviän toisesta pätkästä. Selkä kuitenkin vertyi nopeasti, eikä juokseminen sattunut laisinkaan toisella kierroksella ja sen jälkeenkin oli jo paljon parempi. Vielä välillä sattuu, mutta pystyn jo liikkumaan melko normaalisti ja katsotaan lähtisinkö jo pitkästä aikaa vetolenkillekin yhden koiran kanssa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti