Viime päivityksestä on aikaa, joten nyt tuleekin kaikkea kerralla. Tylsästi ilman kuvia... Aloitetaan Adasta, jolla on ollut lumien sulamisen jälkeen huono työskentelymotivaatio. Ada kyllä juoksee kickbiken rinnalla ja kevyttä ravia edelläkin, mutta vetäminen on ollut suorastaan ala-arvoista viime aikoina. Siksi varasinkin Aslakille sekä Adalle hieronnan, minkä lopputuloksena selvisi, että Ada tosiaan oli hieman jumissa. En tiedä oliko se ainoa syy huonoon vetomotivaatioon. Hieroja mietti sitäkin vaihtoehtoa, olisiko neiti valeraskaana, mikä ajoituksena ei olisi huono vaihtoehto. Mietin myös ihan vain sitäkin, että Ada ei haluaisi työskennellä sulalla maalla... Tiedä sitä sitten, mikä on oikea vastaus vai onko vetomotivaation hiipuminen kaiken summa. Hieronnan jälkeen Adan kanssa saimme jo suht hyvän lenkin tehtyä. Pari kertaa olemme käyneet metsälenkkejä tutkimassa olisivatko jo sulaneet. Eivät ole kokonaan, joten lenkitkin olivat melko raskaita ja hitaita.
Tänään laitoin kickbiken eteen Adan sekä Rikin. Ajattelin, että kaksistaan lenkistä tulisi kaikille mielekkäämpi. Alkuun vauhtia oli hurjasti, eikä Riki pysynyt Adan vauhdissa siten, että olisi saanut liinat kireällä mennä. Seuraava kilometri mentiinkin siten, että Ada meni liinat löysällä. Lopulta kuitenkin Ada ja Riki löyti tasaisen vauhdin välillä samaa tahtia edeten ja välillä toinen hieman liinat löysällä. Lopulta lenkki oli kuitenkin ihan hyvä, vaikka edelleen odotankin Adan parantavan suoritustaan. Nyt vain alkaa kelit lämmetä sen verran, että pitää suunnitella lenkkien ajankohtaa hieman paremmin.
Aslakin hieronnan lopputuloksena todettakoon, että Aslak ei ole yhtään niin jumissa kuin ennen joulua. Jumeja toki oli. Aslak on kuitenkin saanut lenkeille tasaisen, melko vauhdikkaan ravin, jonka uskon hieronnan ohella edistäneen Aslakin lihaskuntoa ja jumien vähenemistä.
Aslakista on kehittynyt todella hieno vetokoira ja ei ole laisinkaan poissuljettua, etteikö Aslakin kanssa voisi kisoille syksyllä lähteä. Adaahan olen suunnitellut kisoihin, mutta jos Ada astutetaan syksyllä, siirtyy kisaileminen myöhemmälle ajankohdalle. Joten voisi olla Aslakin vuoro syksyllä nousta parrasvaloihin ja osoittaa osaamisensa. En epäile yhtään, etteikö Aslak pärjäisi, koska on vielä niin herkästi provosoitavissa, joten saisi varmasti lisävauhtiakin kanssakilpailijoilta. Aslakin keksinopeus on muutenkin ollut suurempi kuin muilla, yli 10 km/h, kun toisilla päivästä riippuen reilua 8 tai 9 km/h ja paikoittain vain 10 km/h.
Aslak on muutenkin kehittynyt huimasti, kun parina päivänä on tullut kutsuttaessa luokse, vaikka pihan ohi on kulkenut koira. Aslak on mennyt uteliaana katsomaan ja pomppimaan aitaa vasten ja vaikkei ole kiinnostusta unohtanut, tulee kuitenkin kutsuttaessa luokse. Jei! Hitaasti mutta varmasti Aslakin kanssa saadaan tuloksia aikaiseksi!
Perjantaina reilu nelikuinen kummipoikani tuli meille hoitoon. Aslak ja Riki olivat tarhassa ja pääsivät pihalle juoksentelemaan ja sisälle, kun poika oli unilla. Ada sai olla sisällä, koska osaa olla rauhallinen pienten kanssa. Ada oli nytkin hyvin uteliaana vieressä katselemassa, kun pientä hoidin, mutta kiukun aikana meni toiseen huoneeseen ja tuli epäröiden tutkimaan asiaa pienen hiljennyttyä. Yhdessä makoilivat lattialla viltin päällä. Riki pääsi hetkeksi seuraavana päivänä pienen kanssa sisällä olemaan, kun olimme kohta lähdössä viemään poikaa kotiin. Tokihan Riki kävi naaman nuolemassa, eikä meinannut antaa rauhaa vaippaakaan vaihtaa. Mutta nätisti muuten oli. Rikillä vain on niin valtava tassu, etten uskalla ihan miten vain pienten kanssa olla...
Kun veimme pojan kotiinsa, kävimme hakemassa reilun vuoden vanhan mammuttinartun meille yökylään. Tarkoituksena oli ottaa neiti mukaan sunnuntain Polvijärven ryhmänäyttelyyn, kun omistaja ei itse pystynyt viemään. Tällä kertaa Ada ja Riki olivat tarhassa, koska kaksi muuta piti puunata ja pysyä siistinä sunnuntaita varten. Pidimme porttia Aslakin ja vieraan välissä, mutta hetkeksi laskimme toistensa kanssa tuttavuutta pitkästä aikaa tekemään. Hyvinhän se meni, mutta Aslak oli sen verran kiinnostunut neidistä, että en jaksanut vahtia koko iltaa, missä vaiheessa neidillä olisi hermot menneet. Yö meni rauhallisesti, kun neiti nukkui minun kanssa vierashuoneessa. Rauhallinen oli ja samalla tavalla liikahteli minun liikahtaessani kuin omatkin tekee.
Tällaista meillä tähän hätään. Kevät etenee mukavasti ja sulan maan treenit on päässyt hyvään vauhtiin. Keväällä enää Joensuun KR ja KV kutsuu meitä ja myös Ada on KV näyttelyyn ilmoitettu. Karvanlähdön ovat pojat aloittaneet. Rapaa ja hiekkaa riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti