Tänään korkkasimme Adan virallisen agilityuran Liperin Pärnävaaralla Joensuun agilityurheilijoiden järjestämässä kisassa. Saimme kisaamaan agilityssa -kurssilta porkkanana ilmaisen startin ykkösluokkaan. En todellakaan silloin ajatellut, että kisaamaan lähtisimme, mutta minulle selvisikin, että kisoissa on myös hyppyrata, jolla ei kontakteja ole laisinkaan. Siksi siis uskaltauduin ilmoittamaan Adan kisaamaan, vaikka kepitkin olivat vielä vaiheessa ilmoittautumista tehdessä. Pidimme kuitenkin kahden viikon tehotreenin keppeihin ja tosiaan torstaina saimme ensimmäisen täydellisen 12 kepin sarjan tehtyä.
Olin perjantaina talkoolaisena ensin ilmoittautumisessa ja lopuksi vielä muutaman radan verran ratatyöntekijänä, joten pääsin läheltä näkemään koirakoiden suorituksia. Pääsinkin näkemään, että radan suoritus on pienistä tekijöistä kiinni. Pieni ohjausvirhe saattaa saada koiran suorittamaan väärän esteen tai esteen väärältä puolelta. Etenkin kepeillä monilla tuli virheitä ja ymmärsin, että kaikki koiratkaan eivät ihan oikeasti toimi joka kerta samalla tavalla ja motivaatiolla. Siksi lähdinkin itsekin kisaan periaatteella, että käymme kokeilemassa, ja jos hylätty tulee niin sitten tulee, mutta saadaanpahan kisakokemusta.
Seurasin tunnin verran edellisiä ratoja ja välillä kävin Adaa juoksuttamassa ja tarpeillaan käyttämässä. Seurasin minien ja medien ykkösluokan hyppyrataa ja olin varma, että makseilla on tehtävä muutoksia, mutta ainoat muutokset olivatkin vain hyppykorkeuksien muutokset! Ja aivan yhtäkkiä olikin jo rataan tutustuminen ja sekin aika meni todella nopeasti! Onneksi olin saanut katsoa minien ja medien suoritukset, joten olin jo kuvioita miettinyt etukäteen. Radalla kävellessä sain kuitenkin vasta tuntuman etäisyyksiin ja muutaman kerran kerkesin juosta radan läpi ja käydä ohjauskuviot läpi. Rata ei ollut helpoimmmasta päästä. Sain myöhemmin kuulla, että se ei ollut mikään perinteinen ykkösluokan rata, koska yleensä ykkösluokan radoilla ei ole noin vaikeita käännöksiä. Lisäksi koin jo heti alkuun haasteeksi, että saan Adan kulkemaan oikeista päistä putkista. Ja toki ne kepit jännitti.
Rataan tutustumisesta juoksin heti Adan hakemaan autosta ja käytin vielä nopeasti pissillä. Ada liikkui oudosti autosta noustuaan ja kävin vielä tarkkaan Adan läpi, että neiti on kunnossa. Ada ei vain ikinä minulle näytä kipujaan, joten lopulta seurasin vain liikkeitä, mutta mitään hälyttävää en huomannut. Liekö ollut vain autossa makaamisesta puutunut paikat. Siirryimme sisätiloihin ja kohta tajusinkin, että enää yksi oli ennen meitä ja kohtapa meidän pitikin jo olla odottamassa radalle siirtymistä.
Heti alkuun laitoin Adan istumaan jalkojeni väliin ja tallasin Adan takatassulle! Ada kiljahti kovasti ja lisäksi en meinannut saada pantaa pois ja hihna kietoutui hassusti. Kommelluksista selvittiin ja Ada hienosti jäi paikalleen odottamaan lähtökäskyä. Alkuun oli kaksi aitaa (ekan jälkeen jo hieman kääntyi vasemmalle), joiden jälkeen oli 90 asteen käännös oikealle. Tein tässä valssin, mutta olisi pitänyt ottaa etäisyyttä enemmän, koska sotkeuduimme Adan kanssa ja saimme kieltäytymisestä virheen kolmannella esteellä. Jatkoimme tästä vasemmalle ja toisesta putken päästä sisään ja suoraan aidalle, josta käännös oikealle 90 astetta aidalle. Taas tein valssin. Siitä pitikin palata 180 astetta putkeen, josta muurille. Tästäkin melkein 180 astetta käännyttiin kepeille. Tässä sain Adan rauhoitettua hyvin, mutta silti kepeillä heti alussa meni sekaisin ja palasimme alkuun. Toisella yrittämällä saimme täydelliset kepit ja jatkoimme parille aidalle ja kolmannelle käännyttiin vasemmalle 90 astetta. Tässä tein taas valssin, jotta sain suljettua ensimmäisen putken pään ja Adan ohjattua toisesta sisään. Suoraan tästä aidalle, josta 180 asteen käännös pituudelle ja siitä viimeiselle aidalle.
Adaa vei hajut hieman mennessään, mutta toisaalta olin tyytyväinen, koska se tarkoitti rauhallista vauhtia ja ehdin reagoida Adan menemiseen. Ada esimerkiksi meinasi aidalta mennä suoraan muurille, mutta sain muutamalla tiukalla putki käskyllä Adan oikeaan suuntaan. Vauhtia emme lähteneet edes hakemaan tältä radalta vaan onnistunutta suoritusta mahdollisimman pienillä virheillä ja etenkin, että hylättyä emme saisi! Ja niinhän me emme saaneet! Virhepisteitä 10 ja aika oli 49,98 sekuntia, kun ihanne olisi ollut 37 sekuntia. Olimme sijalla seitsemän. Kuudennella oli virhepisteitä 20, mutta oli 10 sekuntia meitä nopeampi. Hylsyjä tuli makseilla kuudelle koirakolle.
Olen todella tyytyväinen suoritukseen ja hain kommentit myös meidän nykyiseltä kouluttajalta ja myös aikaisemman kurssin kouluttajalta. Meidän viime kesän kouluttaja oli ratamestarina ja kävi vain nopeasti radan päätteeksi toteamassa meille, että todella hyvin meni! Ja muutkin sanoivat, että todella hyvin meni ekaksi radaksi ja oli todella hienoa, että ensimmäiseltä radalta saatiin ylipäätään tulos! Hyvillä mielin siis kohti uusia koitoksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti