sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Koirapuistoilua

Viikko sitten sunnuntaina kävimme toistamiseen koirapuistossa. Sama kaveri ei ollut paikalla kuin ensimmäisellä kerralla, mutta monia muita leikkikavereita Taigalle kyllä löytyi. Taiga oli taas hieman ujo ja alkuun taas häntä koipien välissä kulki. Puistossa oli myös toinen samanniminen koira ja tämän omistajan kanssa aloimme kävellä yhdessä puistoa ympäri samalla keskustellen koirista. Hän kertoi, että heilläkin oli ollut aiemmin malamuutti.


Taiga seurasi koko ajan lähellä meitä. Kävi juoksentelemassa ja leikkimässä kaimansa kanssa, mutta ikinä ei kauas lähtenyt. Hieman meni vatsa Taigalla löysälle. Liekö stressivatsa neidillä, kun muualla ei löysällä ollut kuin puistossa. Seuraamme liittyi myös kultainennoutaja omistajansa kanssa. Kultsulla oli hieman kevättä rinnassa ja yritti myös Taigan selkään nousta, eikä neiti oikein tajunnut mitään. Kävin varovasti tönäisemässä uroksen pois ja jatkettiin matkaa. Olimme taas reilun tunnin puistossa, kunnes lähdimme. Kaima oli melko vauhdikas ja Taiga ei oikein ollut sinut toisen kanssa.

Tänään kävimme taas puistossa ja ensimmäisen kerran koirakko oli taas mukana. Toiset ehti paikalle juuri ennen meitä ja puistossa oli kolmaskin koirakko paikalla. Koirat tulivat heti meitä vastaan ja Taiga minun jaloissani pyöri häntä koipien välissä. Kuitenkin rentoutui nopeasti ja kohta jo läksivät juoksentelemaan keskenään.


Taiga selkeästi muisti kaverin. Lähti nopeasti toisen kanssa touhuamaan ja selkeästi oli rennommalla fiiliksellä puistoilemassa. Ei haitannut, vaikka muitakin tuli ja meni. Taiga oli silti reippaana ottamassa kontaktia muihin. Välillä haahuili omiaan, mutta sitten palasi toisten luokse. Taiga uskalsi myös ottaa minuun enemmän etäisyyttä, mutta tuli kutsusta nopeasti luokse. 

Taigalta lähti myös alakulmahammas puistoillessa. Yhtäkkiä leuka oli verinen. 

Kävimme myös Mustissa ja Mirrissä luita ostamassa. Taiga oli todella reipas edelleen. Kertaakaan ei häntä mennyt koipien väliin ja uteliaana eteni. Maksaessani neiti istahti jalkoihini ja oli jo väsyneen oloinen nojailessaan kassapöytään. Jaksoi vielä rapsutukset ottaa vastaan ja otettiin suunta kotiin. Mitattiin neiti myös ja painoa on kertynyt 20,1 kiloa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti