Alaskanmalamuuttiyhdistyksen talvipäivät ovat joka vuosi Rautavaaralla Metsäkartanolla torstaista sunnuntaihin. Paikka on aivan loistava kyseiselle tapahtumalle. Tilaa on paljon ja reitit ovat hyviä. Meille on tällä hetkellä hankala kuljettaa koko kalustoa eli kaikkia koiria vetovermeineen mukana, joten kävimme taas päiväseltään. Tarkoitus oli alunperin lähteä Adan kanssa kisaamaan, mutta aikatauluongelmien takia kävimmekin jo perjantaina sosiaalistamassa pentuja.
 |
| Lumo, 18 kg |
Aloitimme päivän eläinlääkärin luota, kun pennut saivat toiset rokotuksensa. Sieltä otimme suoraan suunnan Rautavaaralle. Ehdimme perille juuri ennen 24 km kisan alkua ja lähdimme pentujen kanssa sitä katsomaan. Pennut saivat jo heti autolla paljon rapsutuksia ja yleisöä. Siirryimme lähtöpaikalle ja sivummassa seurasimme valjakoiden lähtöä samalla kun yleisö rapsutteli ja ihasteli pentuja. Paikalla oli pari muutakin samanikäistä pentua ja yksi 7 kuukauden ikäinen malamuutti.
 |
| Taiga, 17 kg |
Meidän pennut olivat alkuun ihan ihmeissään ihmispaljoudesta ja muista koirista. Lumo rentoutui nopeammin ja antautui toisten syliin rapsuteltavaksi rohkeammin kuin Taiga. Taiga alkuun häntä koipien välissä murisi toisille koirille ja varovasti haisteli ihmisiä. Lopulta myös Taiga rentoutui ja antautui rapsuteltavaksi.
 |
| Lumo teki tuttavuutta |
Meille esiteltiin leiritiimin henkilön koiria, ja kun oli puhe tarkoituksesta vaihtaa autoa isompaan, he esittelivät myös omaa kuljetuskalustoaan.
Kävimme paistamassa kodalla omassa rauhassa makkaraa. Pennut joutuivat makkaran paiston ajan odottamaan puussa kiinni, mikä oli etenkin Lumolle aivan hirveä kokemus. Lumo vinkui ja yritti hihnaa purra ja koko ajan oli solmussa. Taiga oli hihnassa rauhallisempi ja hällä oli ihan omat jutut välillä. Solmussa Taigakin oli välillä, mutta paljon rauhallisempi oli kuitenkin kuin Lumo.
 |
| Uusi leikkikaveri! |
Nuotion sammumista odotellessa kodan ohi oli kävelemässä pariskunta oman malamuuttinsa kanssa ja tulivat kanssamme juttelemaan ja koirat pääsivät hihnassa haistelemaan ja leikkiinkin olisivat halunneet ryhtyä.
Siirryimme seuraavaksi ruokkimaan pennut ja pennut pääsivät sen jälkeen taas tutustumaan uuteen malamuuttiin. Nyt oli iso uros vastassa ja pienen varovaisen murinan jälkeen, olivat pennut taas innoissaan tutustumassa toiseen.
Siirryimme tutustumaan valjakkovarusteisiin. Sain paljon uutta tietoa ja jonkinlaisen kuvan siitä, minkälaista rekeä ensi talveksi pitäisi ostaa. Lisäksi sain vinkkejä sieppausköyden sitomiseen ja muitakin tärkeitä vinkkejä. Pennut olivat taas koko ajan mukanamme ja lopulta siinä muiden kanssa keskustellessamme pennut rupesivat jalkoihini makaamaan ja nukkumaan. Totesin miehelle, että ehkäpä meidän olisi aika lähteä hiljalleen kotia kohti.
Mukava oli saada uusia tuttavuuksia ja vinkkejä ja ideoita harrastukseen liittyen. Pennut saivat paljon ihastusta ja rapsutuksia. Saivat kunnon sosiaalistamisryöpyn ja sen mukaisesti olivatkin loppuillan melko väsyneitä kavereita. Siellä ihmeteltiin, että onpa isoja pentuja! Ja narttujakin vielä! Ja saatiin kommentti, että varmasti tulee hyviä vetokoiria, kun on pitkät raajat.
 |
| Uni vei voiton |
Tavoitteena siis vaihtaa auto isompaan, ostaa ensi talveksi reki ja mennä kisaamaan ainakin toinen pennuista mukana valjakossa. Katsotaan ajan kanssa, mikä Lumon kohtalo on. Jääkö meille vai löytyykö Lumolle se oikea koti jostain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti