Tänään piti lähteä treeneihin järvelle, mutta treenikaveri perui, eikä ehkä ollut mikään huono idea, kun sääkin oli hieman kyseenalainen. Lähdettiin sitten Adan kanssa hallille agilityn pariin. Kentälle oli taas sunnuntaina rakennettu viikkorata, eikä ollut mistään helpoimmasta päästä. Näin viikolla käydessä ilmeisesti liekö aina numerotkin paikallaan, kun arki-iltoina pienryhmätkin toimii. Oli siis helppo mennä kentälle sen kummemmin miettimättä, miten rata piti ihan oikeasti piti suorittaa tai järjestää numeroita haluamallani tavalla. Tällä kertaa radalla oli 27 suoritettavaa estettä, jotka ensin kiersin Adan kanssa läpi, missä järjestyksessä pitäisi edetä. Tämähän tietenkin olisi pitänyt tehdä ilman koiraa ja suunnitella, miten itse liikun radalla ja ohjaan koiraa...
Teimme rataa osissa ja palkkasin Adaa välillä. Rata oli tosiaan melko monimutkainen ja sisälsi paljon aitoja, joita piti kiertää ja kaartaa ihan miten sattuu. Esteiden välissä oli muutenkin paljon tiukkoja käännöksiä. Näissä olisi varmaan voinut omaa ohjaustyyliä enemmänkin miettiä tarkemmin... Ada oli kuitenkin ihan muissa maailmoissa, eikä malttanut kunnolla keskittyä tekemiseen. Melko kovasti piti komentaa välillä, jotta otti kontaktin minuun. Joku kiva haju oli maassa, kun nenä maata pitkin halusi mennä koko ajan... Ja entäs A-esteen suorittaminen.. Ensimmäiset kerrat neiti pysähtyi ylhäällä ja rupesi etsimään minua, missä menen ja kerran meinasi tulla alas sieltä ylhäältä. Sai jotenkin hallittua itsensä, että ei ihan ylhäältä pudonnut vain noin puolesta välistä loikkasi maahan. Tämän jälkeen komensin taas tiukasti Adaa laskeutumaan esteeltä alas ilman ylimääräisiä hyppyjä...
Radalla oli aitoja, A, puomi, keinu, kepit ja muutama putki. Puhdasta suoritusta emme toki saaneet ja keskityinkin lähinnä esteeltä toiselle siirtymiseen ja yksittäisten esteiden suorittamiseen. Esimerkiksi puomin Ada teki epäröimättä, kun taas keinu meni ensimmäisellä kerralla varovaisesti suht hyvin. Annoin sen vielä lopuksi paukahtaa, mutta olimme jo menossa seuraavalle esteelle. Hieman Ada säikähti ja seuraavalla kierroksella Ada oli taas paljon epäröivämpi ja piti useita kertoja houkutella, mutta lopulta Ada taas suoritti keinun.
Kepit meni miten meni. Haluaisin sanoa, että suht hyvin, mutta ei ehkä hyvin kuitenkaan. Kyllähän ne tehtiin ja läpi mentiin, mutta ei kuitenkaan niin sujuvasti kuten jo muutaman kerran on mennyt. Ongelma tuli lähinnä siinä vaiheessa, kun kepit tuli kaksi kertaa radalla ja toisella kerralla ohjaus tapahtui toiselta puolelta kuin mitä olemme opetelleet. En antanut tämän kuitenkaan häiritä, koska Adan tulee kuitenkin oppia myös toiselta puolelta ohjattuna kepit suorittamaan.
Radalla ei ollut rengasta, mutta harjoittelimme sitä kuitenkin. Tajusin jopa kääntää renkaan maxikoiran mitalle ja kyllähän Ada sen melko hyvin läpi meni. Koska keskittymiskyky ylipäätään oli mitä oli, ei kuitenkaan satavarmaa suorittamista ollut.
Treeni meni miten meni. Haluan kuitenkin tuoda Adalle agilitytreenit tutuksi ja käydä yksittäisiä esteitä treenaamassa, koska tulevana lauantaina on taas koulutuspäivä, mutta siellä ei yksittäisiä esteitä treenata. Tänään ei kuitenkaan ollut Adan päivä. Se pitääkin malamuutin kanssa agilityä treenaillessa ymmärtää, että malamuuttihan ei toimi joka päivä samalla tavalla. Joku päivä toimii toinen asia paremmin kuin toinen. Ja ei, minulla ei ollut tänään nakit mukana. Juusto ei kuitenkaan ole sama asia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti