Ada ja Aslak treenaa!

Tänään lähdimme miehen sekä Adan ja Aslakin kanssa jäälle. Mies lähti taas pilkkivehkeiden kanssa ja itsellä oli tarkoitus testata Adan ja Aslakin kyky treenata yhdessä avoimella alueella, jossa ei välttämättä muita vastaan tulisi. 

Alkuvalmistelut lähtivät liikenteeseen jo heti aamusta antamalla koirille juotot. Annoin myös erikseen Adan ja Aslakin juosta pihalla, jotta saisivat tarpeensa tehtyä ennen lähtöä. Sisällä erillisissä tiloissa puin molemmille vetokamppeet päälle ja vein yksitellen autoon. Aslakin laitoin takapenkille turvavyöhön kiinni ja Adan takakonttiin. Ihan kaiken varalta kaikki toimenpiteet tehtiin erikseen.

Rannalle päästessämme laitettiin kamppeet kasaan ja mies talutti meidät jäälle tasaiselle. Pääsimme lähtemään hienosti liikenteeseen ja kumpikin teki hienosti töitä. Välillä Aslak yritti Adan naamaa härkkiä, mutta Ada vain murahti takaisin ja komensin Aslakia lopettamaan. 

Teimme muutaman lyhyemmän matkan ja kävimme välillä katsomassa, oliko mies saanut kalaa ja juotin samalla koiria. Lyhyttä matkaa tein myös, koska luulin, että jäällä oli halkeama, mutta lopulta kolmannella kerralla, kun uskalsin mennä lähemmäksi, huomasin, että siellä olikin vain ajettu auton levyinen reitti ja lumi oli reunoilta noussut niin, että luulin sitä halkeamaksi... No ei ollut... Menimme kolmannella kerralla sitten jo hieman pidemmällekin ja kokonaismatkaksi saimme 12 kilometriä.

Ada ja Aslak ei toiminut parhaimmalla mahdollisella tavalla yhdessä. Adalla oli paljon nopeampi vauhti kuin Aslakilla ja pohjavillattomana ei kuumunut niin helposti kuin Aslak. Tärkeintä minulle kuitenkin oli, että Ada ja Aslak pystyivät työskentelemään yhdessä. Tänä talvena Ada ja Aslak eivät ole kertaakaan treenanneet yhdessä, kun Ada on ollut niin herkillä pentujen takia. Lisäksi sää oli todella lämmin, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sulatti reitin pintaa nopeaa tahtia. Alkuun koirat jaksoivat juosta todella reipasta vauhtia, mutta lopussa vauhti hiipui paljon ja sain todella houkutella koiria juoksemaan.

Hienoa oli, että sain miehenikin houkuteltua kokeilemaan vihdoin ja viimein valjakkoajoa. Onhan hän joskus pari kertaa pyörällä ajanut Adan kanssa, mutta mielestäni sitä ei todellakaan voi talvilajiin verrata ja etenkään kahden koiran valjakkoon. Pienen pätkän hän vain ajoi, mutta sai siitä kuitenkin pienen kipinän, että haluaisi kokeilla uudestaankin.