sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ada ja Aslak treenaa osa 2

Tänään lähdimme uudestaan jäälle Adan ja Aslakin kanssa. Mies otti taas pilkkivehkeet mukaan. Päivä ei ollut aivan yhtä lämmin kuin eilen ja tuulikin oli paljon kovempi ja puuskaisempi. 

Lähtö oli taas vauhdikas ja tällä kertaa etenimmekin ilman ylimääräisiä taukoja uraa pitkin. Aslakin menoa häiritsi pari kertaa kakkahätä. Ensimmäinen kerta oli melkein heti alussa, enkä ollut siihen varautunut, joten meinasin ajaa koirien päälle... Katsoin juuri ympärilleni, enkä ehtinyt jalkaani enää jarrulle laittamaan, joten piti vain ohjata sivuun. Onneksi meidän koirat eivät pienestä hätkähdä ja matka jatkui hienosti.

Menomatka meni todella hyvin. Välillä koirat laukkasivat, mutta pääsääntöisesti menivät yhteisellä tasaisella ravilla, mikä oli todella hienoa, koska eilen yhteinen meno oli hieman hakusessa... Tänään Ada ja Aslak tekivät hyvin yhteistyötä ja vaikka Aslak perinteisesti yritti Adan naamalle hyppiä, Ada ärähti takaisin kuten minäkin ja Aslak rauhoittui. 


Ajoimme noin 4,5 kilometriä, kun pysähdyimme ja annoin koirille hieman juomista. Käännyimme myös takaisin rantaan päin. Tulomatka ei ollutkaan enää niin helppoa etenemistä, koska vastatuuli oli todella kova ja puuskittain jopa niin kova, että koirilla oli hankaluuksia edetä. Potkin apuna, mutta eteneminen oli silti todella hidasta välillä. 

Pääsimme kuitenkin lopulta mieheni luokse. Hetken seurasimme hänen pilkkimistään ja koirat saivat rauhoittua ja levätä kovan suorituksen jälkeen. Ada sai kastettua jalkansakin pilkkireiässä. Siinä odotellessa tuli kuitenkin niin kylmä tuulessa, että lähdimme pienen pätkän vielä vetämään, jotta itsekin lämpenisin. Huono idea... Emme kilometriä kummempaa kulkeneet, mutta takaisin tuleminen oli taas todella hankalaa tuulen takia... Jäimme tällä kertaa uralle odottamaan, että mies lopettelisi pilkkimisen ja liekö ymmärsi vinkin, kun hetken päästä rupesi jo kamojaan kasailemaan. Koiratkin alkoivat jo levottomana odottelemaan.

Mies kipitti meidän luokse, antoi kairan minulle ja hyppäsi vielä viimeiseksi pätkäksi itse ajamaan koirat rantaan asti. Matka ei varmaan heitä paljoa puolesta kilometristä, eikä vauhti ollut edelleenkään hirmuinen, mutta hyvin pääsivät perille asti. Itse autolle päästessäni huokailin vain, kuinka rankkaa tuo kävely on... 

Kokonaismatka tänään oli 11,5 km. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti