Tänään aamu alkoi lumituiskeessa, mutta jo aamupäivällä aurinko paistoi kauniisti ja jatkui iltaan asti. Töistä ajaessani katselin, miltä tiet näyttää ja kotona aloitettiin kickbiken huoltotoimenpiteet; ilmaa renkaisiin, adapteri sparkista bikeen, hieman öljyämistä, jarrujen testausta... Lopulta tuttu ja turvallinen Ada valjaisiin ja menoksi.
Oma kuja oli toki aivan jäässä edelleen. Talutin siis ensimmäisen sata metriä vinkuva ja nykivä Ada edellä. Oli taas naapureilla näkemistä... Ja kuulemista... Laitoin gps:n ja sigman bike computerin paikoillee, lähtökäsky ja menoksi. Ada lähti todella kovasti liikenteeseen! Mittari näytti 29 km/h nopeutta. Siinä sitten ensimmäisen kilometrin aikana ehdin jo miettimään, että kumpikohan kahvoista oli takajarru... Mies testasi jarrut, enkä itse sen kummemmin miettinyt asiaa. Ja vasta liikenteessä asia nousi mieleen. Onneksi ei mitään äkkinäistä tapahtunut ja ohitettavia ei ollut. Ja lopulta uskalsin Adaakin rauhoittaa ja risteykseen pysähtyi nätisti käskemällä.
Adalla oli toki taas perinteinen "mie haluun tuonne enkä tuonne" -hetki, mutta muuten Ada kuunteli taas todella hyvin ja jaksoi pitää tasaista vauhtia yllä. Keskinopeudeksi tulikin 14,47 km/h kuuden kilometrin matkalle, mikä on aivan loistava suoritus! Ohituksia ei tullut.
Nyt kun on taas hieman totuteltu ja muistuteltu mieleen, miten sillä kickbikella ajetaan, voikin ottaa seuraavalla kerralla Aslakin mukaan. Adan kanssa ei yllätyksiä yleensä tule ja Ada kuuntelee todella hyvin, joten tällaiset mieleen muistuttelut on turvallista tehdä Adan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti