Tänään pidimme ensimmäiset yhteistreenit uudella porukalla. Yhden kanssa toki olimme aiemminkin treenailleet joitakin kertoja yhdessä. Hänellä on malamuuttinarttu, Tiera. Toinen henkilö olikin aivan uusi tuttavuus ja hänellä oli neljä siperianhuskya. Paikkana toimi tänään Viinijärven jää. Minulla oli mukana Riki ja Ada.
Kokosimme innokkaat koirat vetokamppeineen lähtövalmiiksi. Isoin valjakko, huskyt, lähtivät reellä ensimmäisenä ja seuraavaksi malamuutti ja husky yhdistelmä kicksparkin kera. Parivaljakko tapasi ensimmäistä kertaa juuri ennen valjastamista. Itse lähdin viimeisenä Rikin ja Adan kanssa. Lähtö oli melkoinen show, kun odoteltiin, että kaikki ovat valmiita. Lisäksi ensimmäiset parikymmentä metriä oli kapea ja pomppuinen moottorikelkkareitti. Kun muut olivat lähteneet liikenteeseen, en saanut enää Rikiä ja Adaa pideltyä paikoillaan vaan pakko oli antaa heillekin lähtökäsky. Saimme kyllä melko nopeasti jo pysähtyä, kun edellä menneen valjakon huskylle tuli kakkahätä.
Saimme kuitenkin pian jatkettua matkaa ja sain hallittua omat koirani jo paremmin, joten jäimme odottamaan, että edellä menevään jäisi enemmän välimatkaa. Kun pääsimme mutkan takaa jäälle ja leveämmälle uralle, siellä oli edellä mennyt taas pysähdyksissä, mutta jatkoi nopeasti matkaa. He ajautuivat kuitenkin uralta hieman sivummalle ja itse jarruttelin koiria hieman taaempana. Hetken päästä kuitenkin totesin, että mennään ohi ja paineltiinkin hetken hyvän matkaa edellä. Ada kuitenkin osaa edetä myös tasaista ja rauhallista vauhtia ja nytkin tiputti vauhtia siten, että toinen valjakko meni meistä ohi. (Huskyvaljakko oli jo pitkällä meidän edellä menossa.)
Saimme heti kunnon ohitustreeniä, kun hetken perässä ajeltuani ja jarrua koko ajan painaen, ohitin toisen valjakon. Riki toki yritti Tieraa moikata, mutta Ada oli selkeästi ohi menossa ja kovasti komennettua ja toisen valjakon hidastettua, pääsimme kunnolla ohi. Kohta Ada taas kuitenkin jäi hengailemaan, joten päätin nyt antaa toisen valjakon mennä koko ajan edellä, mikä tarkoitti, että toisella jalalla sain koko ajan jarrua painaa.
Adalla kuitenkin lopulta alkoi voimat hiipua ja siirtyi myös tasaiseen raviin. Kolmen kilometrin kohdalla jo aloimme jäämään toisten taakse ja kohta päätin jo kääntyä, jotta Ada jaksaisi juosta vielä takaisin autollekin. Toiset vielä jatkoivat hetken matkaa eteenpäin. Rauhassa pääsimme muutaman lyhyen hengähdystauon kera takaisin autolle ja molemmat koirat olivat hyvin tyytyväisenä autoon kiipeämässä. Kohta tuli toisetkin takaisin autoille.
Vaikka Ada hyytyikin, oli lenkki todella hyvä ja olimme innoissamme, että saimme ohitustreeniä tehtyä onnistuneesti. Odotamme innolla seuraavaa yhteistä treeniä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti