Kävimme Adan kanssa perjantai-iltana kokeilemassa mammaloman jälkeen, vieläkö on agilityjutut mielessä. Ketään muuta ei ollut hallilla, joten saimme rauhassa tutustua esteisiin tauon jäljiltä.
Kokeilimme ensin hyppyesteitä, aitoja ja muuria. Ne meni totta kai hyvin, kuten myös putki oli tuttu juttu. Epävirallisissa kisoissa meillä kolahti siihen, että ohjasin väärin esteeltä toiselle ja Ada meni väärän esteen. Hieman samalla idealla oli nytkin esteitä kentälle laitettu ja harjoittelin ohjata Adaa siten, että ei menisi sille houkuttelevammalle esteelle. Toki alkuun Ada meni mieluummin toisesta putkesta toiseen, mutta sain jopa pari kertaa napattua Adan ensimmäiseltä putkelta aidoille.
Kontaktiesteitäkin kokeilimme. Puomi oli jotenkin oudon heiluva. Minusta kesällä treenatessa oli kouluttajan omalla kentällä tukevampi puomi. Ada meinasikin nyt horjahtaa ja hidastimme vauhtia, jotta ei vahinkoa kävisi. A-esteellä ei ollut mitään ongelmaa. Keinuakin kokeilimme ja Ada suoritti sen rauhassa, mutta keinun iskeytyessä maahan, kuului todella kova pamahdus hallissa ja Ada sitä hieman säikähti. Otin Adan nopeasti mukaani ja menimme mukavammalle esteelle.
Pussi oli Adalle alkuun todella outo. Ei millään meinannut neiti mennä pussiin. Käskin Adan odottamaan ja yritin mennä nostamaan pussia, jotta Ada näkisi läpi, mutta neiti kuitenkin aina tuli luokseni juuri ennen kuin sain pussia nostettua. Vein Adan aina uudelleen ja uudelleen odottamaan esteen eteen, mutta lopulta vain komensin Adan takaisin, kiertämään esteelle ja menemään pussiin. Ada pysähtyi, tuijotti hetken minua, kääntyi takaisin, meni pussiin ja tuli sieltä läpi minun pitäessäni pussia hieman auki! Menimme vielä kertaalleen pussin siten, että en pitänyt sitä auki ja nyt Ada meni hienosti pussin läpi.
Ja entäs kepit! Kuusi keppiä menimme ja heti ensimmäisellä kerralla Ada pujotteli täydellisesti! Niitäkään emme ole harjoitelleen yhtään lokakuun jälkeen ja Ada osasi! Olin todella yllättynyt!
Tietenkin Ada on edelleen todella kova jäärä. Eli jatkamme samoilla ongelmilla kuin aiemminkin: odottamisen vaikeus ja malttamattomuus! Eli treeniä treeniä... Edelleen odotan tietoa pienryhmäpaikoista, mutta nyt päästään ainakin myös itsenäisesti treenailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti