Kävimme Lykynlammella kävelemässä muutama kilometri. Tavoitteena minulla oli tutustuttaa mies reittiin, jotta pääsisimme yhdessä koiria ajattamaan ja saisin mieheni mukaan valjakkohommiin. Jotta lenkki ei lyhyydellään ihan turha ollut, spurttasimme jokaisen ylämäen. Kulku oli helppoa, vaikka itsekään en paljoa yleensä kävelemistä tai juoksemista harrasta, mutta toki jonkinlainen peruskunto on, kun agilitya harrastetaan ja jonkin verran vetolenkilläkin töitä joutuu tekemään.
Taiga olisi usein halunnut kävellä lähempänä Aslakia, mutta mies käskytti Taigan kuitenkin aina toiseen reunaan kuin missä kuljin Aslakin kanssa. Taigakin melko hyvin kuunteli käskyjä, vaikka ei aina malttanut Aslakista kaukana pysyä.
Kävimme vielä makkaraa paistamassa. Sidoimme koirat siksi aikaa puuhun ja Aslak rauhoittui nopeasti makaamaan, kun taas Taigalla oli enemmän vaikeuksia rauhoittua. Makkarat toki annettiin myös koirille.
Meillä on tavoitteena lähteä kokeilemaan vaellusta syksyn aikana. Kokeillaan ensin päiväreissuja ja ollaan tutkittu netin syövereistä Pohjois-Karjalan reitistöjä ja tutuilta olen kysellyt myös vinkkejä. Tällä hetkellä Patvinsuo ja Ruunaa todennäköisesti houkuttaa itseä eniten. Ehkä sitten joskus myös yön yli vaelluksiakin uskaltaisi kokeilla.
Valokuvat ovat puhelimen laatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti