Lähdimme Adan kanssa vetolenkille samoja reittejä kuin yleensäkin, mutta menimmekin pitkästä aikaa eri kulkusuuntaan. Tarkoituksena oli taas treenata ennakoimista ja kyllähän se vaihtelu virkistää. Ongelma oli lähinnä, että pitää itse opetella reitit toisinkin päin, jotta osaan kääntyä haluamilleni reiteille...
Adan kanssa mentiin iso ylämäki todella hyvää vauhtia! Lähtönopeus mäkeen oli n. 20 km/h, vaikka lopussa vauhti olikin enää 10 km/h, mutta mikä silti oli minusta ihan hyvä vauhti. Sen jälkeen vauhti vaihtelikin 10-15 km/h välillä. Keskinopeutta parannettiin ja se olikin 10,68 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus oli 11,52 km/h.
Maasto oli näin päin enemmän ylämäkeä kuin alamäkeä ja epätasaisuuden ja jyrkkyyden takia ei oma kunto anna paljoa periksi vielä kyseisten mäkien polkemiseen, joten käveltiin suurin osa ylämäistä.
Paljoa ei ollut liikennettä kyseiseen kellonaikaan, suurin osa oli vielä töistä tulossa. Samaan suuntaan oli kuitenkin kävelemässä nainen oman koiransa kanssa. Yllätimme heidät (naisella oli kuulokkeet korvilla) ja meidän piti pysähtyä, kun Adaa kiinnosti toinen koira, joka räkytti Adalle. Nainen kertoi, että hänen koiransa haukkuu, jos yllättyy ja välillä muutenkin... Pahoittelin, että heidät yllätettiin ja vielä Adaa toinen kiinnosti. Hyvillä mielin kumpikin matkaa jatkoi.
Tänään pääsimme askeleen lähemmäs tavoitetta ennakoinnin lopettamisen suhteen. Lenkki meni siltä osin hyvin, että Ada kuunteli käskyjä. Ada meinasi pari kertaa ennakoida, mutta vaihtoi kuitenkin ajoissa takaisin alkuperäiselle reitille. Reitillä oli kuitenkin yksi kohta, jossa luotin täysin siihen, että Ada oikeaan suuntaan menisi, koska en itse muistanut oikeaa reittiä. Ja tadaa: Ada meni juuri sinne minne pitikin, vaikka tulimmekin reittiä niin sanotusti väärään suuntaan. Kyllä minulla on kova luotto Adan kohdalla siihen, että tutuilla reiteillä Ada osaa tarvittaessa itse kotiin. Tietenkin toivon, ettei sellaista tilannetta tule koskaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti