Vetourheilu, vaarallinen harrastus

Pääsin tuossa viikko sitten keskustelemaan aiheesta, onko koiran kanssa pyöräily vaarallista. Keskustelu oli lyhyt, eikä toinen osapuoli ehtinyt paljoa sanomaan. Keskusteluhan lähti liikkeelle, kun kerroin Adan kanssa tapahtuneesta ilmalennosta. Siihen tämä toinen osapuoli totesi, että on vaarallista polkea koiran kanssa pyörällä ja sinullahan kun ei kuitenkaan kypärää ole... Kerroin, että minulla on aina kypärä päässä koirien kanssa pyöräillessä ja viime keväänä uutta pyörää ostaessa olin tarkkana, millainen pyörän pitää olla, jotta se on minusta turvallinen. 

Harrastuksia on varmaan miljoonia ja niitä on todella paljon erilaisia ja erityylisiä. Totta kai on ihan erilaista keräillä postimerkkejä tai harrastaa motocrossia, käydä kuntosalilla ja jumpissa vetourheiluun verrattuna. Postimerkit eivät ole vaarallisia. Mutta ei ole mielestäni vetourheilukaan moneen muuhun verrattuna. Kyllä niitä vaarallisempiakin lajeja on. 

En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö vetourheilu vaarallista olisi. Johan se on tullut nähtyä. Vain yhden kerran olen kuitenkin muutaman vuoden aikana pyörän kanssa kunnolla lentänyt. Joitakin kertoja on tasapaino saattanut mennä esimerkiksi, kun koira on yhtäkkiä kakalle pysähtynyt, mutta mitään ei ole ehtinyt sattua. Että se varsinainen ilmalento oli vasta parin viikon takainen. Totta kai koirienkin kanssa saattaa sattua ennalta arvaamattomia asioita. Jotkut koirat saattavat herkästi reagoida, jos esimerkiksi kissa juoksee tien yli tai jos vastaan tulee muita koiria tai ihan vain ihmisiä. Me ajelemme myös kevyen liikenteen väylillä, joten toiset pyörät ja ohikulkevat autotkin ovat riski. Tai sitten me olemme riski autoilijoille. Kulkemamme reitit ovat maastoltaan sellaisia, että reitiltä löytyy kuoppia ja oksia, joihin voi koira kompastua tai pyörä kaatua. Tai ihan niinkin yksinkertainen asia, että koira ei kuuntele ohjastajaa, eikä esimerkiksi pysähdy käskettäessä tai kääntyilee ihan miten sattuu. 

Iso pelastus vetourheilun turvallisuuteen on toki koiran kouluttaminen. Opetellaan käskyjä jo pienestä pitäen. Koiran tulisi osata käskyt ennen kuin se laitetaan kulkuvälineen eteen oli se pyörä, reki tai kickspark. Ohjastajan tulee huolehtia omasta turvallisuudesta ennen vetourheilun aloittamista. Kypärä on loistava keksintö! Itse en kicksparkin kanssa ole käyttänyt kypärää, mutta pyöräilemään en ilman lähde. Ja heijastinliivit niin koiralle kuin ohjastajalle! Etenkin syksyn pimeydessä ilman heijastinta kulkevia on todella haastava huomata ja ottaen kuitenkin huomioon, minkälaista nopeutta koiran kanssa pääsee ja koiran arvaamattomuus, on kaikille turvallisinta heijastinten käyttö! Ja valo! Pyörässä kuuluu jo lainkin mukaan olla, mutta myös muihin kulkuvälineisiin on hyvä olla ja jos ei muuten niin esimerkiksi otsalamppu on hyvä!

Kokemuksen kautta olen oppinut myös, että hyvät jarrut tulee olla. Alkuun talvisin harrastin vetourheilua potkurin kanssa ja siinähän ei jarruja ole. Viime talvena sain kuitenkin tarpeekseni, kun muutaman kerran oli jo pysähtymisongelmia ja kicksparkin saamisen jälkeen en ole potkurilla enää ajellut kovinkaan paljoa. Uutta pyörääkin etsiessä olin tarkkana, että pyörässä on takajarrut ja niidenkin tuli olla jalkajarrut. Käsijarrukin on eteen, mutta sitä käytän vain pysähdyksissä ollessa. Tärkeää olisi pyörän kanssa, että olisi adapteri, joka estäisi liinan sotkeutumisen etupyörään, mutta minulla ei sellaista ole. Lähinnä yritän vain ennakoida, jotta ehtisin reagoida ennen kuin pahasti sotkeutuu. Kicksparkissa adapteri on, mutta se ei ole yhteensopiva pyörän kanssa.

Vetourheiluun liittyy paljon riskejä, joihin ei voi varautua ennakkoon koulutuksen tai varustautumisen avulla. Itse pidän tärkeänä havainnointia ja ennakointia. Jos on epätasainen alamäki, käsken koiraa rauhoittamaan menoa ja jarrutellen ja kuoppia väistellen etenemme alas asti. Välillä on erittäin pehmeää maata tai paljon juuria kulkee poluilla. Näihin reagoin lisäämällä tai vähentämällä vauhtia ja omaa ajoasentoa muuttamalla. Vetourheilu on siis paljon muutakin kuin että koira juoksee edellä ja itse vain kyydissä olisi. 

Mutta palatakseni lajin vaarallisuuteen. Kyllä se on vaarallinen. Samalla tasolla kuin muutkin urheilulajit. Kyllähän sitä voi lihaksen reväyttää salillakin. Ja kyllä, olen nähnyt kuvia, joissa on tullut pahaa jälkeä vetourheilussa. Pahaa jälkeä voi tulla muissakin lajeissa. Tietenkin, jos haluaa elää ilman riskien ottamista, voi keräillä vaikka niitä postimerkkejä. Mutta sitä tosiasiaa se ei muuta, että itse olen valmis ottamaan riskejä tehdäkseni sitä, mistä nautin. Ja minä todellakin viihdyn vetourheilun parissa.