Ada 3 v ja treenipäivä 6.11, ennakoidaan...

Ada täytti perjantaina 3 vuotta! Aika on mennyt hurjan nopeasti! Perjantai saikin olla hemmottelupäivä Adalle ja satuin itsekin sopivasti töistä vapaalla olemaan. 

Päivä aloitettiinkin pyörälenkillä Adan kanssa. GPS toimi taas kerran huonosti, mutta tällä kertaa puolisen kilometriä jäi tallentamatta. Reitti oli taas hieman erilainen. Valoisan aikaan oltiin liikenteessä, joten extremereittejä mentiin ja sellaiseen suuntaan, että mäkiä oli ihan mukavasti epätasaisessa maastossa, joten GPS kaaviostakin näkee, että pysähtymisiä oli melko paljon, kun iso osa mäistä jouduttiin kävelemään. Tämän näkeekin nopeuksista, koska vauhti oli kyllä melko hyvä, mutta keskinopeus oli vain 8,29 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,59. Ennakoimista Ada yritti taas kovasti tehdä ja olisi aiheuttanut vaaratilanteenkin ellen olisi nopeasti reagoinut. Kuunteli kuitenkin melko hyvin käskyjä ja ennakoidessaankin melko nopeasti uskoi, että emme mene sinne, minne Ada olisi tahtonut. Lenkin jälkeen Ada sai rapsutushemmottelua poikien vielä tarhassa ollessa. 

Iltapäivällä minulla oli hieman omaa ohjelmaa, mutta alkuillasta koirat pääsivät yhdessä energiaa pihalle purkamaan. Ja sisällä rauhoittumisen jälkeen annettiin iltaruoka, jonka jälkeen Ada sai synttärikakun ja puruluun jälkiruoaksi. Myös pojat saivat pienet palat puruluuta, jotta ei olisi paha mieli jäänyt. 

Ada 1 v.

Tänään koitti vihdoin se päivä, että Adalla tuli 1 vuosi täyteen. Ada pieni palleroinen. Vaikea kuvitella, että toinen tuli meille alle 10 kiloisena ja vuodessa toisesta on kasvanut 32 kiloinen sylikoira. 

'

Kommelluksitta emme ole Adan synttäreitä saatu viettää. Mielenkiintoisen työpäivän päätteeksi olin ajatellut kunnolla antaa aikaa Adalle, joten ensimmisenä päätin lähteä neidin kanssa vetolenkille. Ja olipahan muuten innokas lähtijäkin! Valjaat oli päällä ja liina kiinni valjaissa, kun portin aukaisin. Hanskoja fiksuna ei tietenkään vielä kädessä ollut ja neiti painalsi täysiä juosten portista ulos. Enhän minä saanut liinaa kädessä pidettyä, kun viilti vain ihoa. Ada juoksi suoraan pihasta tuohon meidän kujalle ja päätti jättää korvat sisään, joten mitään ei kuunnellut. Juoksin perään, mutta nopeastihan tuo kujan päähän juoksi ja mutkan taakse. Kaikenlaiset kauhuskenaariot jo päässä vilisi, kun itse saavuin mutkaan ja näin Adan seisovan tien reunassa. T-risteys kun neitiä niin kovasti hämmentää. Kutsuin Adaa ja toinen kääntyi juuri sellaisella ilmeellä, että "ai siellähän sie ootkin"! Ada tuli onneksi luokse ja lähdettiin pyörää hakemaan. 

Saatiin pyörä mukaan ja Ada lähtikin todella hienosti vetämään. Ada meinasi hämmentyä taas samassa risteyksessä, mutta tuttua reittiä lähdettiin, joten melko nopeasti sain Adan kääntymään ja jatkamaan matkaa. Ada veti hienosti koko matkan (sen mitä päästiin etenemään) ja kääntyi hienosti. Taas se sama vanha kohta ilman kevyen liikenteen väylää aiheutti ongelmaa, mutta siitäkin selvittiin vähällä hermojen menettämisellä. Jatkettiin kääntyen matkaa ja vielä ehdittiin reilun kilometrin edetä, kun kuului POKS ja shhhhhhhhhhh.... Takarengas puhkesi! Melkein kolme kilometriä oli vielä matkaa, jonka jouduin kävelemään pyörää taluttaen vetointoisen koiran kanssa. 

Kotiin kuitenkin selvittiin ja kävin Rikinkin pihalle juoksemaan. Itse istahdin portaille henkeä vetämään. 

Ada sai synttärikakuksi maksalaatikkoa (myös Riki sai maksalaatikkoa), joka oli sivuilta peitetty voileipäkinkulla ja keskelle lihatikku. Ada malttoi jopa odottaa luvan saantia ja oikein sievästi kakun söi. 

Meillä on oikein hieno neiti! Kasvanut isoksi, vaikka onkin rakenteeltaan vielä keskeneräinen. Katsotaan, mitä näyttelyssä tykkäävät. Voi olla, että on edelleen liian kapea tuomarin mielestä. Mutta mennään kokeilemaan ja tapaamaan kasvattajaa sekä Adan siskoa. Kävi miten kävi, Ada on hieno koira. Vahtikoiraksi ei tosiaan meidän koirista kyllä ole. Mies tuli eilen töistä puolilta öin. Ada oli ylhäällä minun kanssani ja Riki normaalisti alhaalla. Kumpikaan ei ollut hädin tuskin jaksanut edes päätään nostaa miehen tultua kotiin ja nukkumaan. 

Ada vetolenkillä

Riki 2 v.

Minä kamala ihminen unohdin kokonaan Rikin syntymäpäivän! Tänään kesken pihahommien (joista listää myöhemmin) mieleeni juolahti, että Rikillähän oli torstaina syntymäpäivä! Kävin kiireellä ottamassa jauhelihaa sulamaan, jotta sain muotoiltua kakun Rikille. Päälle laitoin juustosiivuja ja palan lenkkimakkaraa. Ada sai ihan vain papeloita, mutta jälkiruoaksi molemmat saivat vielä possunkorvat! 

Hienosti lupaa kakun ottamiseen odotetaan! 

"Mistähän sitä aloittaisi..."

Hyvin maistui. Kaikki ainekset olivatkin
Rikin herkkua. 

Ehkä Riki antaa anteeksi synttäreidensä unohtamisen. Meillä on todella ihana koira! Ja tietenkin kaikki meidän eläimet ovat minulle todella rakkaita, mutta olen kuitenkin ehkä hieman enemmän koiraihminen ja Riki vain on minulle aina se ykkönen. <3 Kovasti saatiin Rikin kanssa alkuun tehdä töitä, mutta nykyään kaikki sujuu hienosti ja Riki on vallan sydämellinen ja aivan ihastuttava koira. Riki on vaan niin rakas. <3