Ada 1 v.

Tänään koitti vihdoin se päivä, että Adalla tuli 1 vuosi täyteen. Ada pieni palleroinen. Vaikea kuvitella, että toinen tuli meille alle 10 kiloisena ja vuodessa toisesta on kasvanut 32 kiloinen sylikoira. 

'

Kommelluksitta emme ole Adan synttäreitä saatu viettää. Mielenkiintoisen työpäivän päätteeksi olin ajatellut kunnolla antaa aikaa Adalle, joten ensimmisenä päätin lähteä neidin kanssa vetolenkille. Ja olipahan muuten innokas lähtijäkin! Valjaat oli päällä ja liina kiinni valjaissa, kun portin aukaisin. Hanskoja fiksuna ei tietenkään vielä kädessä ollut ja neiti painalsi täysiä juosten portista ulos. Enhän minä saanut liinaa kädessä pidettyä, kun viilti vain ihoa. Ada juoksi suoraan pihasta tuohon meidän kujalle ja päätti jättää korvat sisään, joten mitään ei kuunnellut. Juoksin perään, mutta nopeastihan tuo kujan päähän juoksi ja mutkan taakse. Kaikenlaiset kauhuskenaariot jo päässä vilisi, kun itse saavuin mutkaan ja näin Adan seisovan tien reunassa. T-risteys kun neitiä niin kovasti hämmentää. Kutsuin Adaa ja toinen kääntyi juuri sellaisella ilmeellä, että "ai siellähän sie ootkin"! Ada tuli onneksi luokse ja lähdettiin pyörää hakemaan. 

Saatiin pyörä mukaan ja Ada lähtikin todella hienosti vetämään. Ada meinasi hämmentyä taas samassa risteyksessä, mutta tuttua reittiä lähdettiin, joten melko nopeasti sain Adan kääntymään ja jatkamaan matkaa. Ada veti hienosti koko matkan (sen mitä päästiin etenemään) ja kääntyi hienosti. Taas se sama vanha kohta ilman kevyen liikenteen väylää aiheutti ongelmaa, mutta siitäkin selvittiin vähällä hermojen menettämisellä. Jatkettiin kääntyen matkaa ja vielä ehdittiin reilun kilometrin edetä, kun kuului POKS ja shhhhhhhhhhh.... Takarengas puhkesi! Melkein kolme kilometriä oli vielä matkaa, jonka jouduin kävelemään pyörää taluttaen vetointoisen koiran kanssa. 

Kotiin kuitenkin selvittiin ja kävin Rikinkin pihalle juoksemaan. Itse istahdin portaille henkeä vetämään. 

Ada sai synttärikakuksi maksalaatikkoa (myös Riki sai maksalaatikkoa), joka oli sivuilta peitetty voileipäkinkulla ja keskelle lihatikku. Ada malttoi jopa odottaa luvan saantia ja oikein sievästi kakun söi. 

Meillä on oikein hieno neiti! Kasvanut isoksi, vaikka onkin rakenteeltaan vielä keskeneräinen. Katsotaan, mitä näyttelyssä tykkäävät. Voi olla, että on edelleen liian kapea tuomarin mielestä. Mutta mennään kokeilemaan ja tapaamaan kasvattajaa sekä Adan siskoa. Kävi miten kävi, Ada on hieno koira. Vahtikoiraksi ei tosiaan meidän koirista kyllä ole. Mies tuli eilen töistä puolilta öin. Ada oli ylhäällä minun kanssani ja Riki normaalisti alhaalla. Kumpikaan ei ollut hädin tuskin jaksanut edes päätään nostaa miehen tultua kotiin ja nukkumaan. 

Ada vetolenkillä